VALOKUVAUSKONEENKULJETTAJA

Valokuvasommittelukurssin ohjelmaan kuului Hannes Heikuran luento, jota seuraamaan oli sunnuntaina 11.3. 12 klo 14 Oulunkylätalolle saapunut koko salillinen.

Heikura ei kuulu niihin kuvaajiin, jotka ovat koko ikänsä kuvanneet, siis aloittaneet jo lapsena. Hän löysi valokuvauksen vasta tekniikan opiskelun aikoihin. Opiskelualastaan huolimatta Heikura ei ole äärimmäistä teknistä terävyyttä tavoitteleva laitefriikki: hänelle riittää kamera (ilman salamaa),  jolla saa tallennetuksi tunnelman ja sisällön visuaalisuutta unohtamatta. Heikuralta kysyttiin muistaakseni jotenkin niin, että onko hän mielestään saavuttanut tavoitteensa, johon vastaus oli ”Toivottavasti en, koska silloin olisi enää turha kuvata!”

Heikuran kuvissa esiintyy usein ihmisiä, mutta hän haluaa valottaa kuvansa niin, että reuna-alueitten epäolennaisuudet jäävät tummiksi ja kuvattavan tunnistettavat piirteet häipyvät siluetiksi, jolloin yksilö edustaa jotain yleistä, universaalia. Heikurasta saa erakkomaisen vaikutelman, ja hän itse sanookin lehtikuvauskeikoilla mieluummin keskittyvänsä työhönsä muista kuvaajista erillään. Tuntui siltä, että jäyhä pohjoissatakuntalainen tuo kiinnostuksensa ihmisiin esiin arvostamalla kuvattaviaan. Hän haluaa ottaa kuvia, joita katsoessa ihmisessä jotain muuttuu.

Katsoimme lopuksi videolle viedyn Dark Zone -sarjan, johon oli yhdistetty erinomaisesti kuvien tunnelmaa täydentävä musiikki.

Heikura oli tuonut mukanaan Dark Zone -kuvateoksia, jotka omistuskirjoituksin menivät kuin kuumille kiville.  Oman kirjani saan lähipäivinä postitse.

Kuvassa Hannes Heikura kirjoittaa omistuskirjoituksia Dark Zone -valokuvateokseensa.

Kaapelitehtaalla Valokuvataiteen museossa ja Ornamon näyttelyssä käynnin yhteydessä kuvasin muutakin silmään tarttuvaa. Vanhassa tehdasmiljöössä riittää rosoista kauneutta.

Näillä ei ole taidettu toviin ajella.. voi pyörä parkoja..

Tämä menopeli on säästynyt lumen hyökkäykseltä, se lienee aktiivikäytössä..

Minulla on penkkiaddiktio, etenkin punainen penkki vanhassa miljöössä joutuu aina kuvatuksi.

Kierreportaissa on eri suuntaisten viivojen rytmiä.

Kaapelitehtaan Puristamon elämää nähneessä betonisessa lakatussa lattiassa on monenlaista abstraktia kuviota.

Yksinäinen luminen penkki odottaa kesää. Vasemmanpuoleinen valo paloi puhki, ja jpg-kuvasta en sitä saanut paremmaksi Lightroomissa.

Tehtaanpiippu tuprutteli valkoista savua yönmustaa taivasta vasten.  ISO 6400 on vielä suhtkoht siedettävää, muttei kaunista.

Tässä kokeilin nostaa herkkyyden tappiin, mutta kyllä ISO 25600 kohisee jo aika rumasti.

Keskustassa ennen metroon laskeutumista poikettiin vielä yhdellä rautatieaseman toisen kerroksen ravintolassa. Ikkunapöydistä on hieno näköala Rautatientorille, jossa bussit odottavat matkustajiaan ja vastapäiset talojen ikkunoista ja katulyhdyistä ja luistelukentältä lankeava valo luo tunnelmaa.

Teollisuustaiteen Liitto ORNAMO ry on muotoilijoiden valtakunnallinen aatteellinen ja ammatillinen keskusjärjestö, joka vuonna 2011 täytti sata vuotta.  Kaapelitehtaan Puristamossa on 9.3.–18.3.2012 teosmyyntinäyttelyssä  taideteollista taidetta ja uniikkiesineitä.

Glorian Koti -lehti järjesti ennen virallisia avajaisia lukijoilleen tilaisuuden, jossa kuohuviinin kera sai tutustua teoksiin.  Aiheiltaan, materiaaleiltaan, hinnoittelultaankin näyttely oli monipuolinen läpileikkaus suomalaista osaamista.

Olin ennen tilaisuutta katsonut Valokuvataiteen museossa Timo Kelarannan valokuvanäyttelyn  ja sen lisäksi K-G Roosin ja  Octavian Bâlean näyttelyt. Kovin otollista ei ole muutamassa tunnissa ahmia noin suurta määrää visuaalista ravintoa: valokuvat vielä risteilivät silmissäni ja sulattivat viestejään.

Kävin vuoden ensimmäistä kertaa Suomen valokuvataiteen museossa ja hankin samalla vuosikortin.  Joka kerta näyttelyissä käydessä ajattelee, että voi miksen käy useammin. No nyt vuosikortillisena ehkä saan itseni useammin liikkeelle. Onneksi näköjään liikenneyhteydet Kaapelitehtaalle pelaavat, vaikka ratikka 8 onkin muuttanut reittiään keskustan ulkopuolelle.

Timo Kelaranta: Outo rakkaus

Timo Kelarannan Outo rakkaus -näyttelyyn osasin tulla suurin odotuksin, koska valokuvauskurssilla Hannu-Pekka Wettenhovi oli näyttänyt Kelarannalta muutamia makupaloja. Näyttely todella täytti odotukseni ja roimasti ylikin; minua miellyttivät kovasti kuvat, joissa on vain muotoja ja viivoja, abstraktia estetiikkaa: sisältö ja muoto ovat yhtä.

Yksi näyttelyn suosikeistäni oli kuva nimeltä Siltatyöt vuodelta 1994:

Näyttely oli pystytetty museon suureen näyttelytilaan, jossa isot kaarevat kuvaseinät muodostivat spiraalin

K-G Roos: Mafia, Marimekko, Mannerheim

Marimekon alkuvuosien kuvat veivät nuoruuteni tuttuihin Mari-kuvioihin ja löysiin mekkoihin, mutta parasta Roosia minulle olivat 50-luvun lopun Helsinki-kuvat, jotka kertoivat tavllisen ihmisen olosta ja elosta.

Octavian Bâlea: Flexi in security Redux

Dokumentäärista valokuvausta tehdastyöläisyhteisöistä.

Monessa museossa on kauniita tuoleja, niin täälläkin. Kaksi mustaa tuolia valkoiseksi maalattua betoniseinää ja läikikkääksi kulunutta lattiaa vasten vetivät katseen puoleensa.

Aulan naistenhuoneessa jonkun näyttelyvieraan ”itetaidetta”. Hauska englanninkielinen teksti tussilla piirretyn silmän alla varoittaa ”Eye l b watching”.. I’ll be watching..

Samaan aikaan Kuva- ja Kamera -messujen kanssa messuhallin alakerran täyttivät GoExpo-tapahtuman monet osastot: Fillari, Kunto, Golf, Retki, Kalastus, Metsästys ja Ball Sports Expo. Vierailin jo perjantaina ja nyt sunnuntaina halusin telellä kuvata fillarimäenlaskua – tai mikä sen lajin nimi nyt onkaan – mutta voi harmi, se oli jo päättynyt. Kiertelin osastoilla yläkerran valokuvaluentojen välissä ja muutamia kuvia näpsin.

Perhoista en mitään muuta ymmärrä kuin että ne ovat kauniita esineitä. Luulen kuitenkin, että perhonsidonnassa yhtyy visuaalisuus ja tarkkaan mietitty funktionaalisuus: niissä on juuri se mitä tarvitsee kalan houkuttelemiseksi, mutta ei mitään turhaa. Ensimmäistä kertaa pääsin läheltä seuraamaan näppäräsormista sidontaa. Ei ole mämmikourien laji..

Isossa altaassa esiteltiin perhoja tositoimissa – mutta hallin Ahti ei suonut antejaan…

Palloilulajeja oli monia, tässä koripalloa heitettiin nuorisojoukon voimin.

Koko messujen ajan olin kuullut jotain juttua hevosenhajusta. Vasta viime minuuteilla paljastui, että alakerran toisessa isossa hallissa on Helsinki Horse Fair, ja sen ohjelmassa mm. keskiaikaiset turnajaiset.  Ehdin vain pikaisesti saada muutaman kuvan Rohan Tallien haarniska-asuisista ottelijoista. Kauniin valkoisen ratsun lähelle en päässyt pikkutyttömuurin läpi..

Wau!! Valkoiset hevoset unohtuivat bongatessani tämän komistuksen. Olisinpa linnanneito, niin pyörtyisin sievästi ja antautuisin  ihanan viiksiniekkaritarin pelastettavaksi..! Jos oikein kuulin, hän kertoi toiselle kuvaajalle olevansa norjalainen.

Kuva- ja Kamera -messuilla  on niin paljon katsottavaa ja kuunneltavaa, että kävin kaksi kertaa. Perjantaina 2.3.2012 pääsi maksutta sisään ammattilaisajalla rekisteröitymällä etukäteen. Digicamera.netin keskustelufoorumin arvonnassa voitin kaksi messulippua, ja toiselle messukäynnille 4.3. sain kaveriksi valokuvaseuramme tulostusosaajan.

Seurasimme Pekka Potkan luentoa Canson Infinity: The Fine Art of Printing. Vedostusmateriaalien uusin kärki. Potka on myös blogissaan kirjoittanut Canson Infinitysta osa 1 ja lisää osa 2.

Seilo Ristimäen (Studio Iloinen liftari) luennon aiheena oli Epson Fine Art tulostus. Laadukkaita papereita oli molemmilla, lisäksi opimme uusia asioita itse tulostusprosessista.  Osastoilta hankimme paperipakkauksia, joissa jokainen paperi on erilainen: mielenkiintoisia testaushetkiä tulossa kevään kerhoiltoihin.

Kameraosastoilla sai asiantuntevaa opastusta kuvauslaitteitten hankintaan. Tarjontaa on niin valtavasti, että valinta ei kuitenkaan ole helppo.

Ilmoittauduin alkuvuodesta työväenopiston studiomuotokuvauskurssille, mutta ajallisten päällekkäisyyksien vuoksi en voinutkaan osallistua kuin alkuluentoon.

Kuitenkin studiovalojen hankinta alkoi kiinnostaa. Top Shot Studion esiintymislavalla  Studio Klikin valokuvaajat Peero Lakanen ja Sami Reivilä malleineen demosivat Edulliset Elinchrom-studiosalamat studiossa ja miljöössä.  Messuajan loppuun saakka harkitsin Top Shotin hyvää tarjousta, mutta koska uuden kameran hankinta alkuvuodesta teki ison loven talouteeni, jatkan neuvotteluja kukkaroni kanssa ja valmistaudun iskemään kiinni seuraavan hyvän tarjouksen tullen. Vaikka olisipa se jo nyt ollut mukava ottaa studiokuvia siskontytön 1-vuotiaasta pikku Leo-pojasta…

Suomen Kameraseurojen liiton (SKsL) osastolle oli pystytetty pikku studio, ja yleisöllä oli mahdollisuus kuvata mallia, joka poseerasi puistokatua esittävän taustakankaan edessä. SKsL:n koulutusvastaava Sakari Mäkelä ehdotti kuvaamista salaman kera, mutta tyydyin vain kurkistelemaan taaempaa ja näpsimään 50-millisellä muutaman kuvan salamatta. Noh.. kuvat tulivat hieman pehmeitä korkealla iso-arvolla…

Malli oli ilmeisesti joku kuuluisuus, koska vieressäni joku kuiskasi kaverilleen, että onks toi se..  ja kaveri vastasi että on se se..  Utelias kun olen, googlasin että neito on nimeltään Janica (sukunimeä en löytänyt)  ja vuoden 2011 Big Brother -voittaja. Mistäs minä televisioton TV-kuuluisuuksia tunnen.

Miksi böördsit olivat ängri..? Ehkä siksi, ettei Canonin 5D MK III ollut nähtävillä?

Kolmipäiväiset Kuva&Kamera2012-messut käynnistyivät perjantaina 2.3.2012. Perjantai oli klo 15:een asti varattu ammattilaisille, sisään pääsi maksutta rekisteröitymällä etukäteen. Ehdin paikalle vasta kahden maissa, joten luentoja meni ohi suun. Aion käydä messuilla vielä joko lauantaina tai sunnuntaina kuuntelemassa loput luennot.

Kotibussipysäkillä oli uusi valomainos; pääsin yhteiskuvaan Jacksonin Michaelin kanssa ;-)

Kuva&Kamera2012-messut järjestettiin alunperin Wanhassa Satamassa, sitten parina vuonna Kaapelitehtaalla, ja nyt ensimmäistä kertaa Messuhallissa. Alkuun ei ollut juurikaan messutunnelmaa, kun ammattilaiset istuivat luennoilla, ja ehkä tuli liikaa verratuksi DigiExpon tungokseen. Iltapäivästä alkoi väkimäärä nopeasti lisääntyä ja esittelytiskeillä riitti kuhinaa.

Taiteilijajärjestöjen yhteisjärjestön Forum Artisin paneelikeskustelun aiheena oli luovan työn tekijöiden sopimuskysymykset. Ajankohtainen asia veti kuulijoita ”tuvan täydeltä”.

Kuvankäsittelijäguru Seilo Ristimäki (studio Iloinen liftari) esitteli Wacomin piirtopöytää ja vakuutti, että kun viikon verran malttaa harjoitella, laitteesta ei enää malta luopua. Minulle ehkä riittäisi Wacomin edullisin malli Bamboo, koska pääasiassa käyttäisin pöytää syväykseen, mutta eihän sitä koskaan tiedä.. kun nyt saisin tämän työpöytäni ergonomian perusasiat oikealle tolalle.

Kuvakirjat omista valokuvista ovat hyvin nopeasti lyöneet läpi sitä mukaa kun digikuvauksen suosio kasvaa. Alan yrittäjiä on useita, tänä vuonna näyttävimmin ja laajimmin esillä oli Ifolor. Paitsi kuvakirjoja monenlaista muuta esinettä voi somistaa omilla valokuvilla.

Top Shotilla oli iso messuosasto, ja  hyvät tarjoukset toivat ostajia jonoksi asti. Nähtävästi Kuva&Kamera on Top Shotin heiniä, kun taas DigiExpossa Rajala ProShop on esillä näyttävästi.

Tulostimia ei ollut niin paljon esillä kuin viime vuonna, jolloin useampi tulostinvalmistaja – Epson ja Canon ainakin – tarjosi mahdollisuuden tulostaa omalta kortilta isojakin kuvia. Nyt oli paljon laadukkaita valokuvapapereita, mm. Epson, Hahnemuehle ja Canson.

Kamera-lehden osastolla oli hienoja valokuvia, muun muassa osa   Jarmo ”Yammu” Jauhiaisen taiteilijamuotokuvia näyttelystä An Finnish Legends (kuva alla), joka nähtiin viime syksynä Kamera-galleriassa.  Osastolla oli myös mahdollisuus saada maksutta ammattilaisten arvioita valokuvista, mutta nyt ei kuvia tullut mukaan.

Kameran lähikuvausominaisuuksia kokeilin pikkuisia muoviasetelmia kuvaamalla.

Samaan aikaa messuhallin alakerran Go-Expossa oli urheiluun liittyviä osastoja. Kävin kuvaamassa nuoria hurjapäitä, jotka hyppäsivät polkupyörillä korkeasta tornista hiekkakasaan (mikä mahtoi olla lajin nimi?), mutta laajakulmalla en ylettynyt kovin lähelle.

Ammattilaispäivään pääsi siis maksutta, mutta vielä on kaksi Digicamera.netin arvonnasta saamaani ilmaislippua jäljellä.  Sunnuntaina otan 70-200-millisen mukaan ja kokeilen, miten sen kanssa napataan pyörähyppykuvia läheltä.  Lähinnä kuitenkin sunnuntai kuluu yläkerrassa valokuvausluentoja kuunnellen. Eniten kiinnostavat Jussi Aallon luento Valokuvauksen ilo, Pekka Potkan luento Lightroom 4 uudet ominaisuudet ja valokuvaamo Klikin demo Elinchromin studiosalamista.

Sunnuntaiaamu vierähti pitkäksi, ja ennen kuin sain itseni ulos kameroineni, aurinko oli jo laskemassa niemennokan taakse. Pakkastakin sen verran, että muutaman kuvan kuvan jälkeen hyppyseni olivat jo jäässä. Kuvat on otettu Vuorilahdesta läntiseen Santahaminaan päin.

Aamupäivällä alkoi katolta kuulua rahinaa ja kolinaa. Yleensä kattoäänten aiheuttajina ovat varikset, mutta nyt lumisena aikana katolla olikin lumenpudottajia. Tänä talvena meidän yhtiössä on lumityöt hoidettu mallikkaasti, vaikka lunta on tupruttanut harva se päivä ja yö.

Jouduin ottamaan kuvan kohti aurinkoa – tässä tosin aurinko on rajattu pois. Yritin ensin saada auringon ihan lumikökön taakse, mutta en päässyt parvekkeella tarpeeksi oikeaan sivuun, kun siinä on kaiken maailman roinaa talvisäilytyksessä.

Naapuritalon katolta sain kuvan koko lumenpudottajaryhmästä, jossa kellään ei näyttänyt olevan korkeanpaikan pelkoa. Turvavaljaat ja -köydet oli kaikilla kiinnitettynä asianmukaisesti. Ahkeria miehiä, lumi ja jää sai kyytiä.

Valo tuli hieman huonosta suunnasta, mutta silti kuvasta näkee, että pihapolku portaasta tielle ja varaston ovelle on tehty hyvin:

Laajasalon Valokuvaajien helmikuun kerhoillan kuva-aiheena oli paprika. Kuvia oli sähköisesti kahdeksalta jäseneltä, paperivedoksia kahdelta.

Omien kuvieni ottaminen jäi viime tinkaan: iltapäivästä kävin ostamassa kerhotarjottavat ja muutaman paprikan. Olisin halunnut ostaa kaikkia kuutta väriä: punainen, oranssi, keltainen, vihreä, valkoinen ja musta. Löysin vain neljää ensimmäistä. Alunperin ideana oli leikata parikasta olympiarenkaat, mutta värien ja ajankin puutteessa kuvasin ne kokonaisina.

Luonnonvaloa olisi ollut paremmin porraskäytävässä, mutta siinä ei olisi päässyt tarpeeksi etäälle kohteesta. Kuvasin sitten kuitenkin olohuoneessa parvekkeelle antavan ikkunan edessä, vaikka parvekkeen katto hieman pihisti valoa. Asetin paprikat mustalle ikkunapöydälle ja taustaksi mustan kankaan. En ehtinyt silittää kangasta, mutta eipä tuo haitannut, koska kangas jäi terävyysalueen ulkopuolelle. Paprikoitten varjon puolta avasin Ikean valkoisella kiiltävällä laatikon kannella. Muutamaa eri asetelmaa kokeilin, sitten kiireesti kuvat koneelle ja Lightroomin kautta pienemmäksi. Yhden kuvan muunsin mustavalkoiseksi, lisäsin kohinaa ja rajasin kahdella eri tavalla. Kamerana oli Canon 5D II ja objekstiivina Canon EF 70-200mm f/4L USM.