torstai 28 huhtikuun, 2011

Tien varrelta


Kallionräjäytystä kuvattuani huomasin tien toisella puolella melkomoista ryteikköä. Ovatkohan kaatuneet puut viime talven tekosia vai vanhempia? Vai odottaako tuokin tontti uutta kerrostaloa?

Ryteikön takana oleva kerrostalo saa uuden asuinkerroksen – mahtaa olla kadehdittavat näkymät merelle.

Torvisammaleita olen yrittänyt löytää metsästä, mutta saalis on ollut pienenlainen. Mitäs menin merta edemmäs kalaan – näitähän kasvaa ihan kotipysäkin vieressä kallionkielekkeellä isona mättäänä  ja osa on suurimpia koskaan näkemiäni torvia.

Myös tämä sammal kiehtoo. Paremmalla ajalla pitää asetella kamera niin, että taustalle tulee pehmeämpi bokeh.

Kadunvarren kallio itkee menetetyn talven viimeisiä kyyneleitä.

Laskevan auringon pitkistä varjoista muodostuu hassuja kuvioita.

Paula lähetti aiheesta: Ei kategoriaa, torstai 28 huhtikuun, 2011, klo 23:44
Avainsanat: , , , ,

Kommentit pois päältä artikkelissa Tien varrelta

SIVUN ALKUUN

sunnuntai 7 marraskuun, 2010

Torvisammaleita ja muita syysasuisia

Sääkartta uhkaa lumipyryllä, joten oli korkea aika hilpasta kuvaamaan ruskaa ja sammaleita.  No joo, eihän nyt enää missään ole värikylläistä ruskaa, mutta jotain piti etsiä tämänkin syksyn saaliiksi.

Varsinainen kohde oli torvisammal, johon olen kovin mieltynyt. Onhan niitä tuolla Tahvonlahden kalliolla ja metsässä, mutta yritin löytää sellaisen paikan, jossa  ei olisi kasvillisuutta ihan takana, että saa pehmeämmän taustan. Kontrastin laitoin setuksissa aika pieneksi, koska aiemmin osa torvesta on ylivalottunut. Ja olisi pitänyt muistaa, että kun joutuu noita pikkuruisia kuvatessa kontalleen, niin farkut ei ole paras vaate siihen hommaan.

Kukkivaa torvisammalta en ole ennen kuvannut, ja vähällä oli mennä silmieni ohi tämäkin kiven seinässä kasvava punapää, koska se oli pituudeltaan vain sentin.

Terävyysalue jäi kovin pieneksi, kun ei ollut mukana jalustaa, että olisi voinut tärähtämättä käyttää pitempää valotusaikaa.

Poronjäkälääkö lienee? Ainakin poron sarvia muistuttavat näin lähikuvassa.

Mattimyöhäisellä ruska jää yksittäisiksi lehdiksi – sanotaan nyt puolustukseksi että ”Less is more”… Ja onneksi vastavaloon kuvatessa pääsee lehden hehku esiin.

Kotiin astelin rannan kautta, jossa sorsat olivat hurjalla tuulella, lämpimikseenköhän riehuivat..

Paula lähetti aiheesta: metsäluonto, sunnuntai 7 marraskuun, 2010, klo 20:59
Avainsanat: , , , , , ,

Kommentit pois päältä artikkelissa Torvisammaleita ja muita syysasuisia

SIVUN ALKUUN