LINNANMÄKI
Sisareni tytär Jenni puolitoistavuotiaan pikkuvesselinsä Leon kanssa tuli alkuviikosta muutamaksi päiväksi kylään. Pitihän sitten lähteä viemään poikaa ensi kertaa Linnanmäelle, kun sääkin suosi ulkona olemista. Pojan Mikko-eno olisi tullut omalla autolla meitä noutamaan, mutta lastenistuimen puuttuessa ajoimme bussilla, kun ensin tutkittiin reitit. Herttoniemestä päästiin kätevästi jatkamaan bussi 58:lla lähelle Lintsin Tivolikujan porttia, jonne Mikko tuli vastaan.
Lasten ranneke maksoi 18 euroa, ja sillä pääsee lapsen mukana yksi aikuinen. Muutamaan laitteeseen pääsi vain alle 100-senttinen yksinään, mutta oli tarpeeksi niitäkin, joihin aikuinen voi mennä mukaan. Värikkään ranneekkeen alapuolella oli viivakoodi, jonka Leo heti tunnisti, koska hän oli oppinut sanan muista esineistä. Leosta oli jännittävää, kun laitteiden portilla viivakoodi luettiin skannerilla.
Jäätelötankkauksen jälkeen katsoimme Lintsin kartasta, että kyllä muutama laite löytyy vaahtosammuttimen kokoisillekin.
Ensimmäinen laite oli karuselli, mutta en saanut tarkennetuksi tarpeeksi nopeasti, kun jostain välistä Leo hetken aikaa pilkahti.
Seuraavassa laitteessa laitteessa istuttiin korkealaitaisessa ”tynnyrissä”, ja harmikseni Leosta ei sieltäkään näkynyt kuin päälaki. Tähän saakka poika oli ollut hieman varauksellinen, mutta annas olla: rekkaralli-autoletkaan päästyään Leo riemastui, kun sai oikein ohjauspyörästä kääntää ja rekka ”totteli”.
Nälkä tuli kierrellessä, mutta ei hätää, olihan eväät mukana. Ison härvelin alta löysimme tyhjän levähdyspaikan pöytineen ja penkkeineen. Vieressä oli leikkipuisto, jonne Leo meni parin muun pikkuisen seuraksi. Leo rakastaa kiipeilyä, ja siihen oli monta mukavaa laitetta. Hieman vanhempi tyttö tuli samaan kiipeilytelineeseen.. hmm.. hieman siinä silmäiltiin, mutta juttusille ei ruvettu.
Mikko kävi ostamassa isot vaaleanpunaiset hattarat, joista riitti meille kaikille kieli punaiseksi ja ”suut makiaksi”…
Valokuvauksellisesti minua viehättävät Lintsin värikkäät laitehäkkyrät, joista voi sommitella monenlaista abstraktia kuvaa.
Sitten viime käynnin Lintsille oli ilmaantunut hieno suihkulähde, jonka läpi kuvasin vastavaloon.
Kotiin saapuessa huomasin naapuritalon seinustalla hauskan polkypyöräsommitelman. Tässä kaksi eri versioita. Harmi, että ekassa kuvassa tuo pystypalkki pyörän takana häiritsee ja kuvaussuuntaa ei pysty muuttamaan pensasaidan vuoksi. No, silloin kyllä varjotkin jäisivät pyörien taakse.
Avainsanat: Linnanmäki, polkupyörä