VALOKUVAUSKONEENKULJETTAJA

Perheen nuorimmainen, 1-vuotias Leo oli unten mailla aattoillan lahjojenjaon aikaan. Hän sai lahjansa joulupäivän aamuna. Ja mitä sieltä paketeista paljastuikaan, Legoja, satukirjoja, pelejä, Boschin ruuvinväännin. Ruuvinväännin on toistaiseksi muovinen, vaikka Leo hihkuu innosta päästessään tutkimaan Tommi-papan työkalulaatikkoa ja  saadessaan tökkiä oikealla isolla metallisella ruuvimeisselillä ruuvinkantaa..

Yhdessä paketissa oli kylpyviitta, jota Leo heti sovitti päälleen. Ja kas, siinä meillä olikin pieni Itämaan tietäjä.

Jouluaaton perhekirkosta palaavia odotti sadepisaroitten koristama pihakuusi ja kynttilälyhtyjä. Tihkusateesta oli miellyttävä päästä valaistujen ikkunoitten kutsumana jouluaaton illalliselle.

Pälkäneen kirkossa oli iltapäivän perhekirkon jälkeen myös myöhään illalla joulukirkko. Koska meidän perheessä on 1-vuotias ja 90-vuotias, oli parasta rientää kirkkoon ja iltapäivällä; tosin nuorin ja vanhin jäivät kotiin keräämään voimia aaton viettoon.

Pälkäneen kirkko on kaunis punatiilikirkko ja kellanvaaleine sisäseinineen valoisa. Ehdin ottaa muutaman kuvan ennen hartaushetken alkua.

Sankarihautojen lyhdyt valaisivat kirkkopihaa.

Reserviläiset seisoivat sankarihaudalla  jouluaaton kunniavartiossa klo 14.40-24.00. Hartaushetken jälkeen seurasimme seppeleenlaskua.

Joulun vietin perinteisesti sisareni perheen ja äitini seurassa, kaikkiaan meitä oli kahdeksan kokoontuneena sisareni Armin maittavien  herkkujen ääreen.

”Nyt sitä saa, nyt sitä saa vatsansa täyteen puuroo!”

Lumiukon ja joulurauhan julistamisen jälkeen söimme riisipuuroa, ja tänä vuonna ei mantelikaan unohtunut.  Joululautasten reunassa on jokaisessa eri joululaulun alkusanat, ja kukin laulaa oman laulunsa puuroillessamme.

Paperinen joulutähti loi pehmeää tunnelmaa sisälle, ja ulkona loistivat kynttilälyhdyt.

Valkoinen joulu jäi tänä vuonna haaveeksi, vettä tihkui koko päivän. Pihassa viimeisenä sinnittelevät ruusunmarjat nuokkuivat pää alhaalla.

Ruoho vihersi puutarhan perukoilla, sille ei kukaan ole tainnut vihjaista, että on talvi.

Joulukalenteriin piti löytää itsenäisyyspäivälle sopiva kuva. Siniristilipun kuvia minulla oli ennestään, mutta sinivalkoisista kynttilöistä ei. Päivää ennen itsenäisyyspäivää oli kynttilätilanne lähes kaikissa kaupoissa ei-oota, mutta Hertsikan Hertasta sain kauniit kynttilät.

Valkoista taustaa vasten kuvasin kynttilät olohuoneen pöydällä hehkulampun valossa. Kellertävää tuli, mutta Lightroomissa sain taustan tasavalkoiseksi. Syväsin kynttilät ja yhdistin lippukuvaan. Lippuun vielä blurrifiltteri ja kuva oli valmis. Ei siis luomukuva vaan väkerretty. Edellisissä joulukalentereissa oli ollut vain pelkkä liehuva terävä lippu, nyt piti kokeilla hieman ”taiteellisempaa”.

Fotofinlandian palkinnot jaettiin Sanomatalon Mediatorilla 30.11.2011 klo 13. Finaaliin päässeistä elokuvaohjaaja Dome Karukoski valitsi voittajaksi Maija Tammen, jonka kuvasarja Bingo kertoi bingoa harrastavista ihmisistä. Yleisöäänestyksessä eniten ääniä sai Kaj Fagerströmin sarja ”Miten niin autio”.

Maija Tammi ”bingossa”.

Näyttelyalue heijastuu Sanomatalon lasiseinistä

Sanomatalon käytävässä oli esillä kuvia, joissa  jatkosodan Helsingin pommituskuviin oli yhdistelty kuvankäsittelyssä vastaava kohde nykyaikana.

Lauantaina oli kaksi mielenkiintoista tapahtumaa: Sanomatalon Mediatorilla valokuvaamiseen liittyviä luentoja ja esiintyjiä, ja Suomenlinnassa avattiin joulutapahtuma runsaine ohjelmineen. Pääsin lähtemään vasta iltapäivällä, joten menin suoraan Suomenlinnaan, koska halusin nähdä Juha Halmun valokuvanäyttelyn. Ehdin viime minuuteilla Suomenlinnan kirjastoon ennen näyttelyn purkua. Juhalla oli uusia mielenkiintoisia, arvoituksellisia valokuvia.

Lauttarannassa saapujaa tervehtivät isot öljypadat.  Kostealle kiveykselle oli pakko vetää kyljelleen, että sai samaan kuvaan sekä tulen että Helsingin horisontin. Tulenlieskojen lämpöväreilyn läpi Tuomiokirkko näytti kangastukselta.

Sää oli mitä kaunein, viime päivien myrskytuuli piti vapaapäivää. Olin ottanut isompaa kuvauskierrosta varten kolme objektiivia mukaan, mutta totesin ettei kannata lähteä pitemmälle saareen etsimään joulutapahtumia, koska aurinko oli kohtsillään laskemassa eikä telinettä tullut mukaan.

Ilokseni lauttarannassa oli Helsingin Wanhaa Waruswäkeä aseineen ja pronssikanuunoineen lauttaa odottamassa, joten sain muutaman kuvan komeista herroista kiiltävänappisissa univormuissaan ja kolmikolkkahatuissaan.  Helsingin Wanha Waruswäci ia Caupungin Hywät Asuckat r.y. -yhdistyksestä oli joulutapahtumassa mukana myös muita 1700-luvun keskivaiheen asuihin pukeutuneita, mutta harmikseni en heitä ehtinyt kamerallani tavoittaa.

Kävin valokuvaseurani näyttelyryhmän kanssa tutkailemassa Laterna Magican tiloja. Kirjagalleriassa, jonne seuramme näyttely tulee alkuvuodesta 2012, oli meneillään Matti Saanion hieno näyttely.

Aimo Katajamäen teoksessa Larves libres on elävän oloisia ötököitä, joitten kuvaamiseen ei tarvinnut makro-objektiivia.

Kirjantuoksuisessa Laterna Magicassa voisi viettää koko päivän, mutta tällä kertaa suuntasimme galleriasta Pohjoisrannan kautta Antin autolle ja jatkoimme Hakaniemen halliin miettimään näyttelyn alkuvalmisteluja.  Sää oli syksyisen harmaa, mutta pakko oli Pohjoisrannassa pysähtyä ihailemaan veneitä ja muutama kuvakin näpätä.

Yhdet portaat huvin vuoksi ei minnekään…

DigiExpossa luentojen välillä piipahdin kierroksen yläkerrassa. Rajala Pro Shopin messualue oli näyttävä rakennelma, jonka alle mahtui monta esittelypöytää, ja rakennelman keskellä oli kassa. Ennen Rajalan osasto on ollut heti ovensuussa oikealla, mutta nyt sen paikan oli saanut MikroBitti. MikroBitin Neuvola löytyi yläkerran vastakkaisesta nurkasta.

Suurimman osan yläkerrasta oli vallannut tietokonepelaamiseen liittyvät esittelyt. Nuorisolla on ostovoimaa, muuta ei voi päätellä nähdessään, kuinka paljon osastot olivat satsanneet visuaalisuuteen ja viihtyvyyteen. Kun me aikuiset saimme istua luennoilla kovilla tuoleilla, nuorisolle oli varattu upottavia sohvia ja Fatboyn löhötyynyjä.

Kierrokseni oli varsin nopea, mutta ainakin pikasilmäyksellä suuri muutos viimevuotiseen oli tietokoneitten puuttuminen. Ainakaan isoa valikoimaa ei reitilleni osunut.

Vielä on toinen ilmaislippu jäljellä, käytän sen sunnuntaina, jos sää ei ole syysluonnon kuvaukseen houkutteleva. Gigantin kännykkätarjous hieman juupas-eipäs-juupastuttaa, noh.. ehkä dilemma yön yli hauduttuaan ratkeaa.

Lisää kuvia täällä. Ei suositella kohina-allergikoille ;-)

DigiExpo on täällä jälleen, mitäpä syksy olisi ilman sitä. Sain ilmaislipun Rajala Pro Shopilta ammattilaispäivään, joka oli perjantaina klo 9 – 12, ja nipin napin ehdin ajoissa sisään. Yleensä digimessuilla aikani on kulunut osastoja kierrellessä, mutta nyt kerrankin päätin kuunnella luentoja.

Seuraamani messuohjelma:

Wacom: Piirtopöytä valokuvaajan työkaluna – Seilo Ristimäki

Olen harkinnut piirtopöydän ostoa, mutta en ole vakuuttunut, että se on oikea laite juuri minulle. Tarpeeni olisi lähinnä Photoshopin syväyksissä, mutta muussa käytössä edelleen suosin hiirtä. En myöskään käytä pikanäppäimiä. Olen joskus ostanut halpispiirtopöydän, ja sillä työskentely oli tönkköä. Wacomit ovat ammattilaisten  laadukkaita pöytiä, mutta harrastelijapiirtäjälle jäänee vähälle käytölle.

Hassua että tämäkin herra on ollut minulle töistään tuttu nimi jo vuosia, mutta vasta nyt näin miehen nimen takana.

Seilo Ristimäki

Digikuvaus tänään ja tulevaisuudessa – Petteri Järvinen

Tietokone- ja muitten digivehkeiden tuntija Petteri Järvinen on jo yli kaksikymmentä vuotta puhunut suomalaisille uudesta tekniikasta kansantajuisesti. Luennossaan Järvinen esitti ideoita, joita alan valmistajien kannattaisi napata tuotteisiinsa.

Pekka Potka ja Petteri Järvinen

Rajala Pro Shop: Lightroom 3 -ohjelma –  Pekka Potka

Pekka Potka astui lavalle Järvisen jälkeen. Siinä missä Järvinen suosii luomukuvaamista eli kuva käsittelemättömänä suoraan kamerasta näytölle tai tulostukseen, Pekka Potka kannattaa kuvankäsittelyä. Hänen aiheenaan olikin Lightroom 3 -ohjelma, joka on digiajan vastine filmiajan pimiölle.  Tämä oli päivän tärkein luento, koska olen tällä viikolla saanut käyttööni viimein Lightroomin.

Rajala Pro Shop: Canon DPP -ohjelma – Pekka Potka

Potka jatkoi pienen tauon jälkeen esittelemällä Canonin kameroitten mukana tulevan kuvankäsittelyohjelman, jossa samoja ominaisuuksia kuin Lightroomissa, mutta paljon karsitumpi, siinä ei ole esim. arkistointia.

Rajala Pro Shop: Perussäädöistä luovaan kuvaukseen – Pekka Punkari

Jätin väliin muistikorttiluennon ja kun palasin kierrokselta, oli Punkari jo ehtinyt lähes loppuun. Pitänee ottaa ohjelmaan sunnuntaina. Muutaman kuvan ehdin sasda.

Pekka Punkari

Lastolite: Studio photography –  Mark Cleghorn

Mark Cleghorn esitteli, miten studiovaloilla otetaan kuvia. Mallina hänellä oli viehättävä  balettitanssijaneito. Kuvattavaksi saapui myös kaksi sarvipäistä pirua, jotka heiluttelivat valomiekkoja.

Mark Cleghorn

Epson: Face – to – Face –  Gary Wornell

Gary Wornellin malleina oli yleisön joukosta kuvattavaksi uskaltautuneita. Wornell kuvausta valmistellessaan jutteli mallin kanssa saaden tämän rentoutumaan. Kuvat tulostettiin Epsonin tulostimella.

Gary Wornell

Eizo: The digital darkroom –  Anders Jönsson

Anders Jönsson kertoi,  että silmiin ei ole luottamista väriasioissa, ja siksi näytön kalibrointi on tärkeää.  Pitkänhuiskea pyöreärillinen ponihäntähemmo Jönsson  sai yleisön käytännön esimerkein vakuuttuneeksi asiastaan. Onneksi valokuvaseuralle on jo hankittu kalibraattori, ja sain sen ensimmäisenä käyttööni.

Anders Jönsson

Rajala Pro Shop: Kuvakirja -kurssi – Pekka Potka

Rajalan kuvakirjaohjelma näytti olevan sama kuin Kuvat kirjaksi -ohjelmapohja, jolla olen tehnyt yhden kuvakirjan.  Sain Potkalta hyvän ohjeen, millä arvoilla kuva kannattaa exportata Lightroomista kuvakirjaan, jotta tulos olisi paras mahdollinen.

Pitäisikin ostaa Rajalasta muutama 19€ kuvakirjatarjous, kun vain ehtisi etsiä niihin kuvat vaaditussa ajassa eli 10.12. mennessä.

Olympus: PEN – Pekka Potka

Suomen tunnetuimpiin ja palkituimpiin valokuvaajiin kuuluva Pekka Potka on juuri nyt Fotofinlanfia-ehdokkaana ja semifinaalissa hänellä oli kaksikin sarjaa ehdolla. Vertaillessaan tasokkaan järjestelmäkameran ja Olympus PEN -kameran samoissa olosuhteissa samoilla arvoilla otettuja kuvia Potka ei huomannut silminnähtävää eroa. Hän vaihtoi matkakamerakseen siis kevyen lähes pokkarimaisen Olympus PENin. Saimme nähdä maailmanmatkoilla otettuja kuvia. Potka paljasti, että hänellä on omituinen perversio, nimittäin polkupyörien kuvaaminen.  Sama perversio on minullakin ;-)  Ja muitakin aihemieltymyksiä näköjään jaamme, osaisinpa vain ottaa ne haltuun yhtä hyvin.