VALOKUVAUSKONEENKULJETTAJA

Digikamerakaudellani olen kuvannut lähinnä luontoa – etenkin makroja ja yksityiskohtia – sekä dokumentoinut kaupunkitapahtumia.  Jostain syystä ihmisten potrettimainen kuvaus tai esineasetelmien kuvaus ei ole kiinnostanut. Kaupungilla kyllä mieluusti tähyilen etsimeeni mielenkiintoisia kasvoja, mutta studiokuvaus ei ole kuitenkaan vetänyt puoleensa.

Mutta nyt kun tarkemmin muistelen, ihmisten kuvaamisesta alunperin joskus koko kuvausintoni lähti. Sisareni muistaa hyvin ne 60-luvun alun sunnuntaiaamut, jolloin minä lahjomalla ja kiristämällä värväsin hänet mallikseni ja pukeutumaan milloin haaremitanssijaksi, milloin kassialmaksi.

Jostain alkoi vastikään herätä kiinnostus studiomuotokuvaukseen, mahdollisesti digimessujen esittelyistä. Viime syksynä menin kurssillekin, mutta päällekkäisyyksien vuoksi ehdin vain avausluennolle. Tänä syksynä aion varata aikaa samalle kurssille. Jotta saisin kurssista irti mahdollisimman paljon, hankin jo nyt ELINCHROM D-Lite It 2 To Go -studiokuvaussetin Rajala Proshopin tarjouksesta 499 eurolla.

Maanantaina maksoin, tiistaina hain, keskiviikkona kokosin ja torstaina testasin. Valot oli helppo koota, vain softboxi oli aluksi hieman jäykkä.

Ensimmäiset testikuvat otin yhdellä salamalla vitriinissä istuvasta lapsuuteni nukkavierusta posliininukesta.

Ostin juuri Nissin Di622 Mark II -salamalaitteen Canon EOS 5D Mark II -kameraan, jonka suomenkielinen käyttöopas on ladattavissa Canonin tukisivulta.

Ongelmana on se, että en pääse tuohon alla olevan ohjeen mukaiseen valikkoon. Ohje on tosin Canonin omia salamia varten, mutta ymmärtääkseni samat säädöt pitäisi onnistua salamalaitteessa, joka valmistajan mukaan sopii kyseiseen kameraan.  Mitähän nyt pitäisi tehdä?

Heti huomenna aamupäivästä pitäisi kuvata eräässä tilaisuudessa, jossa luultavasti salamaa tarvitaan, koska säätiedot ennustavat sadetta ja pilvistä. Tilan yläikkunoista ei tarpeeksi luonnonvaloa tule ja sisävalaistus on hämärähkö.

Toistaiseksi olen tällä kameralla kuvannut melko hyvissä valaistuksissa, lähinnä ulkona päivällä, joten kokemusta ei ole tarpeeksi luottaakseni pelkästään korkeisiin ISO-arvoihin. Kuvaus pitää tapahtua lisäksi pitkällä putkella käsivaralta, joten tärinätassulta ei onnistu kuvaaminen ilman salamaa.

Kuvakaappaus alla on kameran käyttöohjeen sivulta 105.

Kuva- ja Kamera -messuilla  on niin paljon katsottavaa ja kuunneltavaa, että kävin kaksi kertaa. Perjantaina 2.3.2012 pääsi maksutta sisään ammattilaisajalla rekisteröitymällä etukäteen. Digicamera.netin keskustelufoorumin arvonnassa voitin kaksi messulippua, ja toiselle messukäynnille 4.3. sain kaveriksi valokuvaseuramme tulostusosaajan.

Seurasimme Pekka Potkan luentoa Canson Infinity: The Fine Art of Printing. Vedostusmateriaalien uusin kärki. Potka on myös blogissaan kirjoittanut Canson Infinitysta osa 1 ja lisää osa 2.

Seilo Ristimäen (Studio Iloinen liftari) luennon aiheena oli Epson Fine Art tulostus. Laadukkaita papereita oli molemmilla, lisäksi opimme uusia asioita itse tulostusprosessista.  Osastoilta hankimme paperipakkauksia, joissa jokainen paperi on erilainen: mielenkiintoisia testaushetkiä tulossa kevään kerhoiltoihin.

Kameraosastoilla sai asiantuntevaa opastusta kuvauslaitteitten hankintaan. Tarjontaa on niin valtavasti, että valinta ei kuitenkaan ole helppo.

Ilmoittauduin alkuvuodesta työväenopiston studiomuotokuvauskurssille, mutta ajallisten päällekkäisyyksien vuoksi en voinutkaan osallistua kuin alkuluentoon.

Kuitenkin studiovalojen hankinta alkoi kiinnostaa. Top Shot Studion esiintymislavalla  Studio Klikin valokuvaajat Peero Lakanen ja Sami Reivilä malleineen demosivat Edulliset Elinchrom-studiosalamat studiossa ja miljöössä.  Messuajan loppuun saakka harkitsin Top Shotin hyvää tarjousta, mutta koska uuden kameran hankinta alkuvuodesta teki ison loven talouteeni, jatkan neuvotteluja kukkaroni kanssa ja valmistaudun iskemään kiinni seuraavan hyvän tarjouksen tullen. Vaikka olisipa se jo nyt ollut mukava ottaa studiokuvia siskontytön 1-vuotiaasta pikku Leo-pojasta…

Suomen Kameraseurojen liiton (SKsL) osastolle oli pystytetty pikku studio, ja yleisöllä oli mahdollisuus kuvata mallia, joka poseerasi puistokatua esittävän taustakankaan edessä. SKsL:n koulutusvastaava Sakari Mäkelä ehdotti kuvaamista salaman kera, mutta tyydyin vain kurkistelemaan taaempaa ja näpsimään 50-millisellä muutaman kuvan salamatta. Noh.. kuvat tulivat hieman pehmeitä korkealla iso-arvolla…

Malli oli ilmeisesti joku kuuluisuus, koska vieressäni joku kuiskasi kaverilleen, että onks toi se..  ja kaveri vastasi että on se se..  Utelias kun olen, googlasin että neito on nimeltään Janica (sukunimeä en löytänyt)  ja vuoden 2011 Big Brother -voittaja. Mistäs minä televisioton TV-kuuluisuuksia tunnen.

Miksi böördsit olivat ängri..? Ehkä siksi, ettei Canonin 5D MK III ollut nähtävillä?

Muutaman vuoden Canon EOS 400D:llä kuvattuani aloin kyllästyä sen kohinaan isoilla ISO-arvoilla. Joulukuun viimeisenä päivänä hain Sanomatalon Rajala Pro Shopista Canon EOS 5D Mark II -digijärkkärin. Hyvä tarjous oli alkanut jo Digi-Expossa, mutta silloin en vielä päässyt kukkaroni kanssa yhteisymmärrykseen. Pari kertaa kävin syksyn kuluessa Sanomatalon putiikissa kameraa kuolaamassa ja tykkäsin, kun myyjä sanoi reilusti tarjouksen kestävän vuoden loppuun, joten tiesin miten kauan on aikaa hiplata kukkaronnyörejä.

Joulun alla sain ikämittariin lukeman 65, ja sen myötä kukkaroni hieman lihoi äitini ja veroviraston myötävaikutuksella. Uskalsin siis nyt vuoden viimeisenä päivänä unelmani toteuttaa, vaikka tammikuun alusta olen eläkeläinen enkä tiedä, kuinka nopeasti eläkerahat alkavat juosta tilille; saattaa päivittäinen menu mennä kaurapuuro-hernekeitto -linjalle pitemmäksi aikaa, mutta hyviähän ne molemmat ovat. .

Kaurapuurosta sain aasinsillan rukiiseen: uusi kamera nimittäin on paljon edellistä painavampi, pitänee jostain hankkia ruista ranteeseen. Reissumiestä kehiin vaan..

Canon 400D tulee edelleen olemaan käytössäni, koska hyvässä valaistuksessa otetuissa kuvissa enpä juuri kuvan laadussa eroa huomaa. Dpreview.comin sivuilla voi vertailla ominaisuuksia rinnakkain. Suurin ero on kennon koko: täysikokoinen kenno kohisee huomattavasti vähemmän huonossa valossa, 400D kohisee rumasti jo ISO1600:lla. 5DMkII:ssa on myös videokuvaus ja liveview. Liveviewia eli ”takatelkkarista” katsoen tuskin normaalisti kuvaan, mutta ”tethered shooting” sillä onnistuu eli kuva suoraan kamerasta tietokoneen näytölle.  Isompi kuvakoko on hyvä, koska voi rajata kuvaa enemmän ja silti se on vielä vedostettavissa isokokoisena. Toisaalta kovalevyt – joitten hinnat nousivat Japanin tsunamin myötä – täyttyvät nopeammin, etenkin kun en osaa karsia kuvia. Videotakaan en paljon kuvaa, editoinnista kyllä tykkään. Ehkä nyt on kuitenkin videollakin käyttöä, kun lähiperheessä on pikkuihminen ja lisää tulossa.

Tavallisessa huonevalaistuksessa otettu kuva ISO1600:lla; 400D:llä tämä kohisisi rumasti, mutta 5DII pärjää ihan nätisti ilman Lightroomin kohinanpoistoakin.

Suomen Valokuvahistoriallinen Yhdistys ry:n perinteinen Wanhat Kamerat – tapahtuma järjestettiin Mäntsälän Seurojentalolla lauantaina 17.9.2011.  Vanhoja kameroita keräävän ystäväni Karin kanssa ajoimme Mäntsälään heti aamusta, ja paikka oli jo lähes täynnä myyjiä ja asiakkaita. Ostin yhden kirjan vitosella, Kari yritti löytää etsinkuilua kameraansa, mutta tällä kertaa ei löytynyt ihan prikulleen sopivaa.

Vanhoihin kinofilmi-Canon FT QL ja FTb QL -kameroihini hankkinen ensi vuonna samasta tapahtumasta pari objektiivia, jotta pääsen taas filmikuvaamisen pariin nostalgoimaan. Canonin vanhan 50-millisen (himmentimen lehdyköitten?) öljyt ovat kuivahtaneet ja Tamronin 70-210 zoomiin lienee kasvanut sisälle sienirihmastoa tms.

Oli mukava rupatella samanmielisten kanssa ja ihailla vanhoja kunnon oikeita kameroita, jotka kestävät isältä pojalle ja pojanpojalle. Ja kun vanhoista filmikameroista oli kyse, kuvat ovat tietenkin rakeisia mustavalkoisia – tosin, häpeällistä kyllä, digikameralla näppäiltyjä ;)

Huomaa tämän kameraa esittelevän herran hieno kamerakuvioinen solmio!

Sain vihdoin vanhan zoomipokkarini Canon Powershot S2IS:n toimimaan.  Pokkari oli löhöillyt käyttämättömänä digijärkkärin hankittuani, ja kun joskus viime vuonna jostain syystä sen laatikosta otin esiin, se ei suostunut ladatuilla akkuparistoilla lainkaan käynnistymään, totesi vain ”Vaihda paristot”.

Digicamera.netin foorumilta löytyneen linkin mukaan vaihdatin kameraan kellopariston Telefotossa. Luulin vian hävinneen, kunnes muutaman kuvan jälkeen taas kamera ruinusi uusia paristoja. En kuitenkaan heittänyt kameralla vesilintuja, vaan annoin sen jatkaa eläkepäiviään komeron perimmäisessä nurkassa.

Alkukesästä tarvitsin järkkärin salamaan uudet akkuparistot ja hankin Verkkokauppa.comista Sanyo Eneloopit, koska niitten on kehuttu pitävän varauksen pitkäaikaisessakin säilytyksessä. Samalla ostin uuden Sanyo Eneloop latauslaitteen AA/AAA-akuille. Salamaan akkuja en vielä ehtinyt kokeilla, koska salaman akkutilan kansi on hukassa.

Laatikkoja pöyhiessäni muistin pikku Powershottini ja vaihdoin siihen Eneloopit – ja voilà, jopas alkoi pokkariini henki palata. Olen nyt ottanut kuvia muutaman kortillisen, eikä hyytymisongelmaa ole. Nyt voi taas kuljetella pokkaria mukana kaiken varalta. Tosin nyt kun on järkkäriin tottunut muutaman vuoden, huomaan pokkarin huonon kuvan laadun – vaikkei  Canon EOS 400D:kään pienen kennon ja kohinan vuoksi kovin korkeaa laatua tee.