Torvisammaleita ja muita syysasuisia
Sääkartta uhkaa lumipyryllä, joten oli korkea aika hilpasta kuvaamaan ruskaa ja sammaleita. No joo, eihän nyt enää missään ole värikylläistä ruskaa, mutta jotain piti etsiä tämänkin syksyn saaliiksi.
Varsinainen kohde oli torvisammal, johon olen kovin mieltynyt. Onhan niitä tuolla Tahvonlahden kalliolla ja metsässä, mutta yritin löytää sellaisen paikan, jossa ei olisi kasvillisuutta ihan takana, että saa pehmeämmän taustan. Kontrastin laitoin setuksissa aika pieneksi, koska aiemmin osa torvesta on ylivalottunut. Ja olisi pitänyt muistaa, että kun joutuu noita pikkuruisia kuvatessa kontalleen, niin farkut ei ole paras vaate siihen hommaan.
Kukkivaa torvisammalta en ole ennen kuvannut, ja vähällä oli mennä silmieni ohi tämäkin kiven seinässä kasvava punapää, koska se oli pituudeltaan vain sentin.
Terävyysalue jäi kovin pieneksi, kun ei ollut mukana jalustaa, että olisi voinut tärähtämättä käyttää pitempää valotusaikaa.
Poronjäkälääkö lienee? Ainakin poron sarvia muistuttavat näin lähikuvassa.
Mattimyöhäisellä ruska jää yksittäisiksi lehdiksi – sanotaan nyt puolustukseksi että ”Less is more”… Ja onneksi vastavaloon kuvatessa pääsee lehden hehku esiin.
Kotiin astelin rannan kautta, jossa sorsat olivat hurjalla tuulella, lämpimikseenköhän riehuivat..
Avainsanat: kukkiva, Laajasalo Tahvonlahti, ruska, sammal, sorsa, syksy, torvisammal