VALOKUVAUSKONEENKULJETTAJA

Suomen Kameraseurojen Liitto SKsL ry:n vuosinäyttely 2012 järjestettiin Kouvolassa. Isäntänä oli Kouvolan Kameraseura ry, joka samalla vietti 60-vuotispäiviään.  Avajaisia vietettiin Kuusankoskitalon näyttelytilassa 31.3.2012. Laajasalon Valokuvaajista avajaisissa vieraili nelihenkinen ryhmä.

Gallerian yläosan pitkällä seinällä on Laajasalon Valokuvaajien Juhani Visavuoren vedos ”Tytöt”, ylemmässä kuvassa  kolmas vasemmalta, alla yksittäiskuvana.

Oma näyttelyhyväksyntäni on mustavalkoinen kuvasarja ”Virtaviivaista vauhtia 1-6”.  Sarja koostuu kuudesta vedoksesta, joissa on joko eläin- tai ihmishahmoinen auton nokkamerkki. Kuvat olen ottanut Helsingin Kauppatorilla, jonne kesäaikaan joka kuukauden ensimmäisenä perjantaina kokoontuu vanhoja harrasteautoja. Pari kuvaa on otettu Helsinki-päivänä Halkolaiturin tapahtumassa. Objektiivina on kaikissa  70-200/4, jonka telepää antaa kohteelle pehmeän taustan.

Laajasalon valokuvaajien ryhmä matkasi Kouvolaan liiton vuosinäyttelyn avajaisiin. Lähdimme aamulla hyvissä ajoin, jotta ehdimme koukata Kotkan kautta ja tutustua Merikeskus Vellamoon.

Vuonna 2008 valmistunut arkkitehti professori Ilmari Lahdelman suunnittelema keskus on näyttävää rakennustaidetta, jossa merellisyys saatu hienosti talon henkeen; tyylikäs komea moderni rakennus, muttei millään tavalla pröystäilevän pramea. Teräviä kulmia ja pyöreitä muotoja rinnakkain kuvaamaan meren monimuotoisuutta, sen kovaa armottomutta ja toisaalta pehmeän keinuvaa rytmiä.

Vellamon interiööreissä ulkoa tuleva valo heijastuu kauniisti ja kattovalaisimien jonot ja ryhmät  ovat kuin tähtikuvioita öisen meren yllä.

Harmi ettei aikataulumme sallinut tutustumista näyttelyihin, koska emme halunneet vain kiireellä juosta niitä läpi.  Aulan ikkuna paljasti, että nautittava nähtävää on silmän täydeltä.

Lisää kuvia Merikeskus Vellamosta täällä.

Helsingissä Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa on meneillään 28.-30. maaliskuuta kansainvälinen valokuvatutkimuskonferenssi Helsinki Photomedia 2012 – Images in Circulation, johon osallistuu toistasataa valokuvatutkijaa ympäri maailmaa. Konferenssin kolme  pääesitystä Mediakeskus Lumeen Sampo-salissa ovat maksuttomia ja avoimia yleisölle.  Keskiviikon yleisöluennolle en päässyt, koska olin valokuvasommittelun kurssilla.

Torstaina kuuntelin israelilaisen Ariella Azoulayn luennon Un-photographs. Luennon jälkeen yleisö esitti kommentteja.

Perjantaina olin paikalla heti aamusta heti aamusta seuraamassa David Baten luentoa aiheesta The Distribution of the Face

Pienemmissä saleissa oli luentoja tapahtumaan rekisteröityneille, perjantaina esiintyi mm. Karin Becker aiheenaan Performing Photography – Performing the News.

Piti käymäni kuvaamassa  Vanhankaupunginkosken jäitten lähtöä jo muutama viikko sitten, mutta myöhästyin –  taas kerran…  Tostaina oli Arabiassa Mediakeskus Lumeessa valokuvatutkimuskonferenssi, jonka yleisöluentoa odotellessani vietin pari tuntia raikkaassa kevätsäässä kosken seutua kuvaillen. Pauhu oli mahtava, kun suuret vesimassat vyöryivät koskea alas. Sää oli kostean sumuinen ja päivä pilvinen, joskin ajoittain taivas hieman sinersi.

Kokeilin samaa kohdetta usealla eri valotusajalla. Jotenkin vain en tykkää kovin pitkistä valotusajoista, koska vesi menee liian piimämäiseksi. Olisi myös pitänyt pitkille ajoille olla mukana teline, ettei liikettä tule muuhun kuin veteen.

Pikkukenkä ei ollut tuolla ihan paras mahdollinen jalkine..

Rakastavaisten lukkoja  näkyy jo Helsingissäkin muutamassa sillassa. Lukkovillitys lienee alkanut  Prahassa Vltava-joen sivuhaaran ylittävällä  Pirunpuron Rakastavaisten sillalla. Vanhankaupunginkosken silta on kaunis ja romanttinen miljöö.

Kalastajat ovat saapuneet kosken partaalle kokeilemaan Ahdin suosiollisuutta.

Puiston kukkien mielestä kevät oli jo siinä vaiheessa, että lumen valkoisuuden voi korvata herkillä valkoisilla helmimäisillä kukilla.

Valokuvasommittelukurssin ohjelmaan kuului Hannes Heikuran luento, jota seuraamaan oli sunnuntaina 11.3. 12 klo 14 Oulunkylätalolle saapunut koko salillinen.

Heikura ei kuulu niihin kuvaajiin, jotka ovat koko ikänsä kuvanneet, siis aloittaneet jo lapsena. Hän löysi valokuvauksen vasta tekniikan opiskelun aikoihin. Opiskelualastaan huolimatta Heikura ei ole äärimmäistä teknistä terävyyttä tavoitteleva laitefriikki: hänelle riittää kamera (ilman salamaa),  jolla saa tallennetuksi tunnelman ja sisällön visuaalisuutta unohtamatta. Heikuralta kysyttiin muistaakseni jotenkin niin, että onko hän mielestään saavuttanut tavoitteensa, johon vastaus oli ”Toivottavasti en, koska silloin olisi enää turha kuvata!”

Heikuran kuvissa esiintyy usein ihmisiä, mutta hän haluaa valottaa kuvansa niin, että reuna-alueitten epäolennaisuudet jäävät tummiksi ja kuvattavan tunnistettavat piirteet häipyvät siluetiksi, jolloin yksilö edustaa jotain yleistä, universaalia. Heikurasta saa erakkomaisen vaikutelman, ja hän itse sanookin lehtikuvauskeikoilla mieluummin keskittyvänsä työhönsä muista kuvaajista erillään. Tuntui siltä, että jäyhä pohjoissatakuntalainen tuo kiinnostuksensa ihmisiin esiin arvostamalla kuvattaviaan. Hän haluaa ottaa kuvia, joita katsoessa ihmisessä jotain muuttuu.

Katsoimme lopuksi videolle viedyn Dark Zone -sarjan, johon oli yhdistetty erinomaisesti kuvien tunnelmaa täydentävä musiikki.

Heikura oli tuonut mukanaan Dark Zone -kuvateoksia, jotka omistuskirjoituksin menivät kuin kuumille kiville.  Oman kirjani saan lähipäivinä postitse.

Kuvassa Hannes Heikura kirjoittaa omistuskirjoituksia Dark Zone -valokuvateokseensa.

Kaapelitehtaalla Valokuvataiteen museossa ja Ornamon näyttelyssä käynnin yhteydessä kuvasin muutakin silmään tarttuvaa. Vanhassa tehdasmiljöössä riittää rosoista kauneutta.

Näillä ei ole taidettu toviin ajella.. voi pyörä parkoja..

Tämä menopeli on säästynyt lumen hyökkäykseltä, se lienee aktiivikäytössä..

Minulla on penkkiaddiktio, etenkin punainen penkki vanhassa miljöössä joutuu aina kuvatuksi.

Kierreportaissa on eri suuntaisten viivojen rytmiä.

Kaapelitehtaan Puristamon elämää nähneessä betonisessa lakatussa lattiassa on monenlaista abstraktia kuviota.

Yksinäinen luminen penkki odottaa kesää. Vasemmanpuoleinen valo paloi puhki, ja jpg-kuvasta en sitä saanut paremmaksi Lightroomissa.

Tehtaanpiippu tuprutteli valkoista savua yönmustaa taivasta vasten.  ISO 6400 on vielä suhtkoht siedettävää, muttei kaunista.

Tässä kokeilin nostaa herkkyyden tappiin, mutta kyllä ISO 25600 kohisee jo aika rumasti.

Keskustassa ennen metroon laskeutumista poikettiin vielä yhdellä rautatieaseman toisen kerroksen ravintolassa. Ikkunapöydistä on hieno näköala Rautatientorille, jossa bussit odottavat matkustajiaan ja vastapäiset talojen ikkunoista ja katulyhdyistä ja luistelukentältä lankeava valo luo tunnelmaa.

Teollisuustaiteen Liitto ORNAMO ry on muotoilijoiden valtakunnallinen aatteellinen ja ammatillinen keskusjärjestö, joka vuonna 2011 täytti sata vuotta.  Kaapelitehtaan Puristamossa on 9.3.–18.3.2012 teosmyyntinäyttelyssä  taideteollista taidetta ja uniikkiesineitä.

Glorian Koti -lehti järjesti ennen virallisia avajaisia lukijoilleen tilaisuuden, jossa kuohuviinin kera sai tutustua teoksiin.  Aiheiltaan, materiaaleiltaan, hinnoittelultaankin näyttely oli monipuolinen läpileikkaus suomalaista osaamista.

Olin ennen tilaisuutta katsonut Valokuvataiteen museossa Timo Kelarannan valokuvanäyttelyn  ja sen lisäksi K-G Roosin ja  Octavian Bâlean näyttelyt. Kovin otollista ei ole muutamassa tunnissa ahmia noin suurta määrää visuaalista ravintoa: valokuvat vielä risteilivät silmissäni ja sulattivat viestejään.

Kävin vuoden ensimmäistä kertaa Suomen valokuvataiteen museossa ja hankin samalla vuosikortin.  Joka kerta näyttelyissä käydessä ajattelee, että voi miksen käy useammin. No nyt vuosikortillisena ehkä saan itseni useammin liikkeelle. Onneksi näköjään liikenneyhteydet Kaapelitehtaalle pelaavat, vaikka ratikka 8 onkin muuttanut reittiään keskustan ulkopuolelle.

Timo Kelaranta: Outo rakkaus

Timo Kelarannan Outo rakkaus -näyttelyyn osasin tulla suurin odotuksin, koska valokuvauskurssilla Hannu-Pekka Wettenhovi oli näyttänyt Kelarannalta muutamia makupaloja. Näyttely todella täytti odotukseni ja roimasti ylikin; minua miellyttivät kovasti kuvat, joissa on vain muotoja ja viivoja, abstraktia estetiikkaa: sisältö ja muoto ovat yhtä.

Yksi näyttelyn suosikeistäni oli kuva nimeltä Siltatyöt vuodelta 1994:

Näyttely oli pystytetty museon suureen näyttelytilaan, jossa isot kaarevat kuvaseinät muodostivat spiraalin

K-G Roos: Mafia, Marimekko, Mannerheim

Marimekon alkuvuosien kuvat veivät nuoruuteni tuttuihin Mari-kuvioihin ja löysiin mekkoihin, mutta parasta Roosia minulle olivat 50-luvun lopun Helsinki-kuvat, jotka kertoivat tavllisen ihmisen olosta ja elosta.

Octavian Bâlea: Flexi in security Redux

Dokumentäärista valokuvausta tehdastyöläisyhteisöistä.

Monessa museossa on kauniita tuoleja, niin täälläkin. Kaksi mustaa tuolia valkoiseksi maalattua betoniseinää ja läikikkääksi kulunutta lattiaa vasten vetivät katseen puoleensa.

Aulan naistenhuoneessa jonkun näyttelyvieraan ”itetaidetta”. Hauska englanninkielinen teksti tussilla piirretyn silmän alla varoittaa ”Eye l b watching”.. I’ll be watching..

Samaan aikaan Kuva- ja Kamera -messujen kanssa messuhallin alakerran täyttivät GoExpo-tapahtuman monet osastot: Fillari, Kunto, Golf, Retki, Kalastus, Metsästys ja Ball Sports Expo. Vierailin jo perjantaina ja nyt sunnuntaina halusin telellä kuvata fillarimäenlaskua – tai mikä sen lajin nimi nyt onkaan – mutta voi harmi, se oli jo päättynyt. Kiertelin osastoilla yläkerran valokuvaluentojen välissä ja muutamia kuvia näpsin.

Perhoista en mitään muuta ymmärrä kuin että ne ovat kauniita esineitä. Luulen kuitenkin, että perhonsidonnassa yhtyy visuaalisuus ja tarkkaan mietitty funktionaalisuus: niissä on juuri se mitä tarvitsee kalan houkuttelemiseksi, mutta ei mitään turhaa. Ensimmäistä kertaa pääsin läheltä seuraamaan näppäräsormista sidontaa. Ei ole mämmikourien laji..

Isossa altaassa esiteltiin perhoja tositoimissa – mutta hallin Ahti ei suonut antejaan…

Palloilulajeja oli monia, tässä koripalloa heitettiin nuorisojoukon voimin.

Koko messujen ajan olin kuullut jotain juttua hevosenhajusta. Vasta viime minuuteilla paljastui, että alakerran toisessa isossa hallissa on Helsinki Horse Fair, ja sen ohjelmassa mm. keskiaikaiset turnajaiset.  Ehdin vain pikaisesti saada muutaman kuvan Rohan Tallien haarniska-asuisista ottelijoista. Kauniin valkoisen ratsun lähelle en päässyt pikkutyttömuurin läpi..

Wau!! Valkoiset hevoset unohtuivat bongatessani tämän komistuksen. Olisinpa linnanneito, niin pyörtyisin sievästi ja antautuisin  ihanan viiksiniekkaritarin pelastettavaksi..! Jos oikein kuulin, hän kertoi toiselle kuvaajalle olevansa norjalainen.

Kuva- ja Kamera -messuilla  on niin paljon katsottavaa ja kuunneltavaa, että kävin kaksi kertaa. Perjantaina 2.3.2012 pääsi maksutta sisään ammattilaisajalla rekisteröitymällä etukäteen. Digicamera.netin keskustelufoorumin arvonnassa voitin kaksi messulippua, ja toiselle messukäynnille 4.3. sain kaveriksi valokuvaseuramme tulostusosaajan.

Seurasimme Pekka Potkan luentoa Canson Infinity: The Fine Art of Printing. Vedostusmateriaalien uusin kärki. Potka on myös blogissaan kirjoittanut Canson Infinitysta osa 1 ja lisää osa 2.

Seilo Ristimäen (Studio Iloinen liftari) luennon aiheena oli Epson Fine Art tulostus. Laadukkaita papereita oli molemmilla, lisäksi opimme uusia asioita itse tulostusprosessista.  Osastoilta hankimme paperipakkauksia, joissa jokainen paperi on erilainen: mielenkiintoisia testaushetkiä tulossa kevään kerhoiltoihin.

Kameraosastoilla sai asiantuntevaa opastusta kuvauslaitteitten hankintaan. Tarjontaa on niin valtavasti, että valinta ei kuitenkaan ole helppo.

Ilmoittauduin alkuvuodesta työväenopiston studiomuotokuvauskurssille, mutta ajallisten päällekkäisyyksien vuoksi en voinutkaan osallistua kuin alkuluentoon.

Kuitenkin studiovalojen hankinta alkoi kiinnostaa. Top Shot Studion esiintymislavalla  Studio Klikin valokuvaajat Peero Lakanen ja Sami Reivilä malleineen demosivat Edulliset Elinchrom-studiosalamat studiossa ja miljöössä.  Messuajan loppuun saakka harkitsin Top Shotin hyvää tarjousta, mutta koska uuden kameran hankinta alkuvuodesta teki ison loven talouteeni, jatkan neuvotteluja kukkaroni kanssa ja valmistaudun iskemään kiinni seuraavan hyvän tarjouksen tullen. Vaikka olisipa se jo nyt ollut mukava ottaa studiokuvia siskontytön 1-vuotiaasta pikku Leo-pojasta…

Suomen Kameraseurojen liiton (SKsL) osastolle oli pystytetty pikku studio, ja yleisöllä oli mahdollisuus kuvata mallia, joka poseerasi puistokatua esittävän taustakankaan edessä. SKsL:n koulutusvastaava Sakari Mäkelä ehdotti kuvaamista salaman kera, mutta tyydyin vain kurkistelemaan taaempaa ja näpsimään 50-millisellä muutaman kuvan salamatta. Noh.. kuvat tulivat hieman pehmeitä korkealla iso-arvolla…

Malli oli ilmeisesti joku kuuluisuus, koska vieressäni joku kuiskasi kaverilleen, että onks toi se..  ja kaveri vastasi että on se se..  Utelias kun olen, googlasin että neito on nimeltään Janica (sukunimeä en löytänyt)  ja vuoden 2011 Big Brother -voittaja. Mistäs minä televisioton TV-kuuluisuuksia tunnen.

Miksi böördsit olivat ängri..? Ehkä siksi, ettei Canonin 5D MK III ollut nähtävillä?