VALOKUVAUSKONEENKULJETTAJA

Sambakulkueen kuvaamisessa kävi kuin viime vuonnakin, eli en ehtinyt Senaatintorille kuvaamaan sambailijoitten viime hetken harjoituksia ja kulkueen järjestäytymistä. Torilla olisi saanut kuvalle pehmeämmän taustan, kun rakennukset olivat kauempana  ja olisi voinut pyytää poseeraamaan paikoillaan valon suhteen otollisessa asennossa.

Edellisvuoden tapaan kuvauspaikkakin oli sama eli Stockan ja Ruotsalaisen teatterin välillä Mannerheimintien keskilaiturilla.  Suurin osa yleisöstä ja kuvaajista osasi asettua isoon rintamaan, josta jokainen vuorollaan kävi nappaamassa esteettömästi kuvan ja palasi sitten takaisin pois toisten kuvaajien tieltä. Tosin yksi nainen seisoa tönötti kädet puuskassa lähes koko ajan muitten edessä eikä edes kuvannut kuin pari kuvaa tunnissa. Ehkä hän oli linssilude tai ei vain välittänyt, vaikka joku pyysi pois siirtymään.

Lisää lähikuvia täällä.

Kaikki tämän vuoden sambakuvat täällä.

Sambakarnevaali järjestäytyi perinteiseen tapaan Senaatintorilla 11.6.2011 klo 12 – 15  ja lähti kulkueena Pohjois-Esplanadia pitkin, jolta  kääntyi  Mannerheimintielle kohti Aleksanterinkatua.

Olin kuvaamassa Mannerheimintien keskellä olevalla jalankulkukorokkeella Stockmannin kulmalla. Lähes koko ajan käytin 70-200 -zoomia,  ja koska en seissyt ihan eturivissä, saatoin kuvausinnossani huidella edessäni seisovia zoomilla päähän kameraa kääntäessäni. Sori kaikille mahdollisesti ruhjotuille..

Oli tarkoitus mennä kuvaamaan jo torille, jossa olisi voinut pyytää tanssijoita poseeramaan. Tuolla toisten olkapäitten yli kuvastessa tuli luvattoman paljon väärintarkennuksia. Helle oli melkoinen, ei vesipulloa mukana, ja yli kahden tunnin kameran ja zoomin kannattelu vapisutti alleja.. Toivon hartaasti joskus saavani täyskennoisen kameran, mutta jos jo tällä rupukannonillani lihakseni menevät hapoille, kuinka ihmeessä jaksaisin painavammalla. Vaikka turha taitaa painavan pelin pelko olla, kun kukkaronikin on kroonisesti heikossa hapessa..

Myös lapsia oli kulkueessa. Vaikka karnevaalissa oli loistavan värikkäitä ja isoja strutsinsulkia, tämä herttainen tyttönen kumartui poimimaan kadulta nukkavierun lokinsulan.

Sambakarnevaali suo myös miehille mahdollisuuden koristautua. Niin ja tarvitaanhan silmäniloa myös naispuolisille katsojille.

Koko sambakuvasarja täällä (tulossa).

Laajasalon Valokuvaajat ry, jonka jäsen olen, isännöi Suomen kameraseurojen liitto SKsL ry:n teemanäyttelyä syksyllä 2008. Näyttelypaikkana oli Helsingissä Itäkeskuksen kulttuurikeskus Stoa.

Joskus nuorena (sata vuotta sitten..) pääsin palkintosijoille silloisen kotikuntani Lempäälän nuorten kulttuurikilpailussa mm. valokuvauksessa. Ensimmäistä kertaa nyt aikuisiässä lähetin valokuviani ehdolle näyttelyyn.  Luonto-teemanäyttelyn tuomaroivat SKsL:n edustajat. Sain hyväksytyksi kaksi kuvaa, ”Lumme” ja Sulka”.

”Lumme” on kuvattu sisareni perheen mökkirannassa Virtain Vaskivedellä. Kun katselen tummassa vedessä uivia lumpeenlehtiä, joiden varren ilta-auringon säteet saavat punertamaan syvällä vedessä, olen hetkessä lapsuuteni parhaissa muistoissa. Isoisäni kanssa tein kalaretkiä, joilla tuntikausia istuimme veneessä jossain lumpeitten täyttämässä lahdenpohjukassa. Ympärillä tuoksuivat  järvi ja veneen terva, korennot surisivat kaislikossa, ulapalla lipui veneitä ja vesilinnut etsivät poikasille ruokaa. Vesi oli mustaa ja illan hämärtäessä pelottavaakin;  niistä ajoista lähtien vedenalaisen maailman mystiikka on minua kiehtonut – mitä salaperäistä järven pohjassa lumpeenvarsien lomassa liikkuu ja elää..

Helsingin Seurasaari on kuvaajan aarreaitta, on kasveja, lintuja, vanhoja rakennuksia, merenrantaa. Saaren eteläisessä osassa on pieni lampi,  jonka rannalla keinahteli valkoinen sulka kuin pieni pursi. Sulassa kimmelsi iso vesipisara, se oli kuin puolipallon muotoinen kupera suurennuslasi.