VALOKUVAUSKONEENKULJETTAJA

Sambakulkueen kuvaamisessa kävi kuin viime vuonnakin, eli en ehtinyt Senaatintorille kuvaamaan sambailijoitten viime hetken harjoituksia ja kulkueen järjestäytymistä. Torilla olisi saanut kuvalle pehmeämmän taustan, kun rakennukset olivat kauempana  ja olisi voinut pyytää poseeraamaan paikoillaan valon suhteen otollisessa asennossa.

Edellisvuoden tapaan kuvauspaikkakin oli sama eli Stockan ja Ruotsalaisen teatterin välillä Mannerheimintien keskilaiturilla.  Suurin osa yleisöstä ja kuvaajista osasi asettua isoon rintamaan, josta jokainen vuorollaan kävi nappaamassa esteettömästi kuvan ja palasi sitten takaisin pois toisten kuvaajien tieltä. Tosin yksi nainen seisoa tönötti kädet puuskassa lähes koko ajan muitten edessä eikä edes kuvannut kuin pari kuvaa tunnissa. Ehkä hän oli linssilude tai ei vain välittänyt, vaikka joku pyysi pois siirtymään.

Lisää lähikuvia täällä.

Kaikki tämän vuoden sambakuvat täällä.

Sambakarnevaali järjestäytyi perinteiseen tapaan Senaatintorilla 11.6.2011 klo 12 – 15  ja lähti kulkueena Pohjois-Esplanadia pitkin, jolta  kääntyi  Mannerheimintielle kohti Aleksanterinkatua.

Olin kuvaamassa Mannerheimintien keskellä olevalla jalankulkukorokkeella Stockmannin kulmalla. Lähes koko ajan käytin 70-200 -zoomia,  ja koska en seissyt ihan eturivissä, saatoin kuvausinnossani huidella edessäni seisovia zoomilla päähän kameraa kääntäessäni. Sori kaikille mahdollisesti ruhjotuille..

Oli tarkoitus mennä kuvaamaan jo torille, jossa olisi voinut pyytää tanssijoita poseeramaan. Tuolla toisten olkapäitten yli kuvastessa tuli luvattoman paljon väärintarkennuksia. Helle oli melkoinen, ei vesipulloa mukana, ja yli kahden tunnin kameran ja zoomin kannattelu vapisutti alleja.. Toivon hartaasti joskus saavani täyskennoisen kameran, mutta jos jo tällä rupukannonillani lihakseni menevät hapoille, kuinka ihmeessä jaksaisin painavammalla. Vaikka turha taitaa painavan pelin pelko olla, kun kukkaronikin on kroonisesti heikossa hapessa..

Myös lapsia oli kulkueessa. Vaikka karnevaalissa oli loistavan värikkäitä ja isoja strutsinsulkia, tämä herttainen tyttönen kumartui poimimaan kadulta nukkavierun lokinsulan.

Sambakarnevaali suo myös miehille mahdollisuuden koristautua. Niin ja tarvitaanhan silmäniloa myös naispuolisille katsojille.

Koko sambakuvasarja täällä (tulossa).

Roihuvuoren kirsikankukkajuhlaa hanamia suosi erinomainen sää, aurinko paistoi koko päivän, silti vielä tuulessa tuntui keväistä kirpeyttä.

Kirsikan kukinta-aika oli jo lopuillaan, mutta muu ohjelma kokosi piknikseurueita vesitornin juurelle Kirsikkapuistoon.

Teltoissa voi tutustua mm. ikebanaan, origamiin, japanilaisen kirjoitukseen ja tietenkin japanilaisiin herkkuihin.

Noitten ensimmäisten yleiskuvien ottamisen jälkeisille valokuville kävi köpelösti, pahus sentään. Tapasin puolitutun rouvan, ja hänen miehensä kertoi harkitsevansa järjestelmäkameran ostoa. Hän halusi hieman tutustua Canonin valikoihin sillä aikaa kun kävin jonottamassa syötävää. Olen niin tuhannesti itselleni painottanut, että aina pitää tarkistaa asetukset, etenkin jos kamera on ollut muilla. Enpä muistanut, vaan aloin napsia kuvia kun ohjelma alkoi.

Kotona näin heti, että kuvissa on jokin systemaattinen virhe: ylivalottuneita ja puhkipalaneita, kaikissa sinertävä sävy. Vähennän aina voimakkaassa auringossa kontrastia pykälän pari, ja kokemukseni mukaan valkotasapaino tulee paras automaatilla.  Exif-tiedot näyttivät, että muutamaa alun yleiskuvaa lukuun ottamatta kontrasti olikin saman verran plussalla kuin ennen miinuksella ja valkotasapaino oli loisteputkivalolla!!! Se samperin näpelöijä! Oma vikani kuitenkin, kun en tarkistanut asetuksia. No, on väärät asetukset joskus jääneet omilta jäljiltäkin.

Harvoin kuvaan RAW:ta, joten aika moni muuten kohtalaisen onnistunut jpg-kuva ei ollut millään Photoshopin namikalla pelastettavissa. Lightroomilla olisi voinut paremmin säätää pahat kohdat, mutta sen kokeiluversio ehti loppua viime viikolla. Tässä nyt kuitenkin muutama kuva muistoksi vähiten vahingoittuneista.

Hanamissa oli useita tanssiesityksiä. Käsien liikkeillä ilmaistaan paljon japanilaisissa tansseissa.

Budo on yhteisnimitys japanilaisille itsepuolustus- ja taistelulajeille, ja Hanamissa sai seurata muutamia esityksiä.

Kendo on moderni budolaji. Helsingin kendoseura Ki-Ken-Tai-Icchin miekkailunäytöksessä oli sekä vauhtia että visuaalisuutta.

Myös kamppalijoitten oma habitus oli persoonallinen.

Lapset saivat tutustua kamppailuvarusteisiin, ehkäpä joku sai harrastuskipinän.

Hanami on siitä mukava tapahtuma, että lapsia on paljon. Tässä pikkumies seuraa keskittyneesti esiintyjiä.

Yleisön joukossa kohtasi mielenkiintoisia japanilaiseen kulttuuriin (manga ja anime?) liittyviä ulkoasuja.

Origamikojussa sai opastusta  paperintaittelutaiteeseen.

Paperitaittelu vaatii näppäriä sormia.

Ikebana eli kukkienasettelutaide oli tänä vuonna pinkki-teemainen. Varsinkin valkoisiin kukkiin yhdistettynä pinkit kukat hehkuivat. Tosin hieman kukkien värejä söi kirkkaankeltainen teltta ja siitä heijastuva valo.

Vaikka ikebana on hyvin vanha taidelaji, se ei ole jämähtänyt menneisyyteen: eräässä asetelmassa kukka-astian päällyksenä oli pinkki nahkalaukku, ja toisessa asetelmassa oksaa koristi cd-levy!

Japanilaisen koto-soittimen viehättävä ääni kantautui nurmikolle, mutta en ehtinyt etsiä äänen lähdettä.

Niin nopeasti aika vierähti, että ohi suun – tai siis kameran.. – meni teetaide, mutta viime vuoden kuvia voi katsoa Hanami 2010 -postauksesta.