VALOKUVAUSKONEENKULJETTAJA

Piipahdin Tallinnassa ystäväni Leenan kanssa Viking XPRS:in tarjouslähdöllä 17. – 18.6.2014. Laiva lähti Katajanokalta klo 10 ja saapui Tallinnaan klo 12. Paluumatkalle laivaan pääsi klo 23.45 ja yö nukuttiin satamassa pienessä hytissä. Laiva lähti aamulla klo 7 ja saapui Helsinkiin klo 9 aamulla. Tallinnassa jäi siis runsaasti aikaa kulkea kaupungilla. Tavaroita ei voinut jättää hyttiin, sillä laiva heitti päivällä yhden keikan Helsinkiin.

Tallinnassa ostimme julkisen liikenteen päivälipun, jolla sai kulkea mielin määrin kolmella eurolla. Ensin piti ostaa viiden euron peruskortti, mutta seuraavilla kerroilla riittää vain tuo päivälippu.

Kumu-taidemuseo oli ensimmäinen etappimme, minulle ensi tutustuminen. Tällä kerralla ei ollut mitään valokuvanäyttelyä, mutta museossa riitti silti muuta katseltavaa. Rakennus oli kaunista arkkitehtuuria.

Muotokuvapäitten huone oli vaikuttava.

Kumussa oli taideopiskelijoita piirtämässä lähes joka huoneessa.

Kadriorgin puiston laidalla kulkevaan vallihautaan heijastui viereiset rakennukset.

Herkkusuulle Tallinnan ja varsinkin sen vanhakaupunki on houkutuksia täynnä. Kumussa nautitun lounaan jälkeen kakkukahvi maistui.

Lätäköistä päätellen Tallinnassa oli äskettäin satanut, mutta me saimme koko päivän nauttia aurinkoisesta ja sopivan lämpimästä säästä.

Mukanani oli vain Canon Powershot S120 -pokkari, koska oli tarkoitus käydä ostamassa paikallisten suosimasta kauppahallista juustoja, ja niitten kanssa järkkäri olisi ollut liian raskas kantaa. Tosin viihdyimme KUMUssa niin kauan, että  halli oli mennyt kiinni. Lopun aikaa kiersimme Toompean mäellä ja sieltä keskustaan ostoksille.

Lisää reissukuvia täällä.

Laajasalon valokuvaajien ryhmä matkasi Kouvolaan liiton vuosinäyttelyn avajaisiin. Lähdimme aamulla hyvissä ajoin, jotta ehdimme koukata Kotkan kautta ja tutustua Merikeskus Vellamoon.

Vuonna 2008 valmistunut arkkitehti professori Ilmari Lahdelman suunnittelema keskus on näyttävää rakennustaidetta, jossa merellisyys saatu hienosti talon henkeen; tyylikäs komea moderni rakennus, muttei millään tavalla pröystäilevän pramea. Teräviä kulmia ja pyöreitä muotoja rinnakkain kuvaamaan meren monimuotoisuutta, sen kovaa armottomutta ja toisaalta pehmeän keinuvaa rytmiä.

Vellamon interiööreissä ulkoa tuleva valo heijastuu kauniisti ja kattovalaisimien jonot ja ryhmät  ovat kuin tähtikuvioita öisen meren yllä.

Harmi ettei aikataulumme sallinut tutustumista näyttelyihin, koska emme halunneet vain kiireellä juosta niitä läpi.  Aulan ikkuna paljasti, että nautittava nähtävää on silmän täydeltä.

Lisää kuvia Merikeskus Vellamosta täällä.

Tallinnassa en ole koskaan vielä oikein ajan kanssa käynyt vanhassa kaupungissa, istuskelemassa sen katukahviloissa ja tunnustelemassa naapurimaassa pilkahtavaa keskieurooppaa. Nyt oli reissulla 7.10. kaksi tavoitetta: parmesaania hallista ja valokuvausta vanhassa kaupungissa.

Matkakumppanini Kari istui kaffella ihmisvilinästä nauttien, kun minä liehuin ympäriinsä kameran kanssa, eksyinkin välillä. Vanha kaupunki on aarreaitta  kuluneeseen kauneuteen mieltyneelle kuvaajalle: vanhat ovet, portit, lohkeamat seinissä ja rapautuneet muurit.. aah!

Lähes joka talon seinää koristaa taidokkaat takorautalyhdyt, ja takoraudasta on valmistettu myös heloja, portteja, kylttejä ja taideteoksia, jotka eivät ole mitään pikkusievää ripellystä vaan vanhaan miljööseen sopivaa jykevän pelkistettyä.

Vaikka vanhan Tallinnan rakennuksissa on halkeamia, lohkeamia ja koloja, yleisilme on siisti  ja kodikas.

Tallinnan keskusta on muuttunut suuresti ensi käyntieni jälkeen.  Röttelöitten tilalle on noussut moni-ilmeistä modernia arkkitehtuuria, josta lasia, terästä ja marmoria ei puutu. Tuntuu että jokainen rakennuttaja haluaisi naapuria ökymmän ja erikoisemman pömpelin, jossa raha saa näkyä. Valitettavasti keskustan sikin sokin aseteltuja rakennuksia katsellessa nousee eittämättä mieleen kysymys:  missä on kokonaissuunnitelma?

Tulomatkalla ikipirtsakka Anita Hirvonen viihdytti tanssiravintolassa. En kovasti pidä suomalaisesta tanssimusiikista, mutta Anitaa ihailen siksi, että hän on aina oma itsensä, välitön ja vailla nokka pystyssä kulkevan diivan elkeitä.

Viime vuoden tapaan progeporukkamme vietti viikonlopun Villingin saaressa Widablick-nimisessä Helsingin kaupungin omistamassa talossa. Taloa ovat hallinnoineet vuosikausia Malmin partiolaiset, joka on  tutustuttanut nuoria käytännön remonttihommiin.

Widablickin kolmannen kerroksen tornissa tervetuliaismaljoja siemaillessa voi tähyillä joka ilmansuuntaan.

Itään katsoessa näkyy Cirrus eli Vuosaaren tornitalo, Helsingin Vuosaaressa sijaitseva 86 metriä korkea tornitalo, joka on Suomen korkein asuinrakennus.

Syksy oli jo kypsyttänyt pihlajanmarjoja ruokapöydän kukkavadin väripilkuksi.

Sahapukki ja -tukki ja kirves odottivat saunapuitten pilkkojaa.

Saunaoluita kyllä kului, mutta ketään ei silti tarvinnut kärrätä saunapolkua ylös talolle…

Tummaa yötaivasta vasten piirtyvä vanha tornitalo näyttää jopa pelottavalta.

Paluumatkalla aurinko loi hauskoja varjoja veneen kannelle.

Veneissä on paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia kuvattavaksi.

Oli ikävä kuulla myöhemmin, että kaupunki on lähes tuplannut talon vuokran, joten tuskin meillä on varaa enää kolmatta kertaa Widablickia vuokrata. Toivottavasti kaupunki kuitenkin ymmärtää, mikä loistava ja monipuolinen nuorisotyön muoto talon remontoiminen ja huoltaminen on.

Progeystävämme Tapsa isännöi jälleen merimatkallamme Helsingin lähisaareen Villinkiin. Lähdimme Hakaniemestä kahden maissa. Koska matkamme oli lyhyempi kuin edellisellä kerralla Lauttasaaresta lähtiessämme, kiertelimme Suomenlinnan rannoilla. Sieltä ajoimme Kulosaaren sillan alta ja Tullisaaren edustalla vesipetomme hyppäsi mereen ja samalla pesi veneen pelastusrenkaat. Jatkoimme Laajasalon sillan ja Degerön kanavan kautta itäiseen Helsinkiin, jossa kiinnityimme Widablickin laituriin.

Widablick on Helsingin kaupungin omistama vanha talo, jota hallinnoiva Malmin partiolaiset vuokraa taloa edelleen vieraille virkistyskäyttöön.

Suomenlinnan rantamakasiinit hohtivat sinitaivasta vasten.

Tullisaaressa Työväen pursiseuran kohdalla veneen pelastusrenkaitten pesu.

Oli mitä mainioin purjehdussää, lämmin ja kaunis mutta tarpeeksi tuulinen, ja meri oli täynnä valkoisia purjeita.

Villingin ja Jollaksen välistä kulki vilkas vesiliikenne.

Rantasaunalla saunanlämmittäjille riitti puuhaa.

Luonnosta löytyi kukkia ruokapöytäämme koristamaan.

Veranta sai oman kaunistuksensa.

Paluumatkalla sunnuntaina iltapäivällä Santahaminan sillan kautta oli yhtä kaunis ilma kuin lauantaina.

Näistä viikonlopun merireissuista taitaa tulla perinne!

Progemusiikkiporukkamme matkasi Lauttasaaresta Kotiluotoon kipparijäsenemme Tapsan veneellä. Maisemien ihailun ohella ohjelmassa oli  tietokilpailu  ja maukas meriateria. Reitti kiersi Helsingin edustalla parisen tuntia ennen kiinnittymistä Helsingin itäpuolella Kotiluodon laituriin. Saaressa saunoimme, uimme, grillasimme ja tietenkin kuuntelimme musiikkia. Osa yöpyi veneessä, osa rantasaunan kamarissa.

Lähtöpaikkamme oli Helsingfors Segelklubb Lauttasaaressa, jonne kokoonnuimme puolen päivän jälkeen.

Kaivopuistossa Merisataman rannassa huimapäät harrastivat benji-hyppyjä.

Ulapalla seilasi upeita purjeveneitä.

Sää oli mukavan puolipilvinen ja iltaa kohti taivas selkeni hienoksi iltaruskoksi.

Kotimatkalla lähellä paluusatamaa kuormuri vietti vapaata viikonloppua kuopan juurella. Se näyttää kuvassa ihan pikkuruiselta leluautolta, vaikka kuvassa ei olekaan käytetty mitään tilt and shift -menetelmää.

Satamanosturit näyttivät huikean isoilta.

Osakuva nosturista.

Ohitimme Helsingin sataman.

Veneen kotisatamaan Lauttasaareen saavuimme sunnuntaina illansuussa ruskettuneina ja tukka merituulesta tönkkösuolattuna.