VALOKUVAUSKONEENKULJETTAJA

Kameraseuran Natura-kerho kävi lauantaina 17.5.2014  kameroineen Korkeasaaressa serkkuja tervehtimässä. Mukana oli kymmenkunta kameraseuralaista. Retken vetäjänä toimi Eero Venhola, joka oli tilannut aurinkoisen ja lämpimän kevätkelin. Liian kuumaa ei ollut, pieni tuulenvire vilvoitti kuvaajia. Eläimille taisi olla jo sen verran lämmintä, että ne mieluiten löhosivät pensaikkojen varjossa.

Valo oli keskipäivällä paikoin turhankin kovaa, joten kaikki kuvat on puskettu Lightroomin läpi. Suuri osa eläimistä oli metalliverkon, -aidan tai nuhruisen lasin takana, siksi kuvissa on paikoin epämääräisiä kohteeseen kuulumattomia länttejä.

Kiersin saarta Handen ja Erikin kanssa. Lähdimme kokoontumispaikasta ravintola Pukin terassilta karhujen kautta myötäpäivään. Nallet ovat olleet suosikkejani, mutta nyt ne nukkuivat pimeässä onkalossa, en saanut hyvää kuvaa.

Kuningasmerikotka tarkkaili maailmaa kelopuussa, ja tiukasti objektiivi verkkoaitaan painettuna sain ylväästä linnusta kuvia.

Leijonat makasivat varjossa.

Papukaija oli melko hämärässä huoneessa, objektiivi tarkensi hitaasti, tämä oli harvoja melko teräviä otoksia.

Mangustit ovat tavattoman sympaattisia eläimiä, ne leikkivät ja telmivät sikin sokin.

Kirkkaanvihreä lisko oli kuin koru. Näitä pikkueläimiä pitänee mennä uudemman kerran kuvaamaan, kun yleisöä ikkunoitten edessä on vähemmän.

Vesialtaassa uiskenteli kilpikonnia ja tällaisia pikkukrokoja(?).

Tavintola Pukin edustalla tunnuseläin veistoksena.

Riikinkukkoja käyskenteli Pukin tienoilla useampiakin, mutta yksikään ei suostunut läväyttämään pyrstoään auki. Tyydyin sitten kuvaamaan lähikuvia. Oli vaikea saada tarkennusta osumaan isolla aukolla, kun riikinkukko koko ajan liikutti päätään kävelyn tahtiin eestaas.

Jos isot nallet pysyttelivätkin varjossa, niin näitä nallekarhuja oli uskaltautunut jääkaapista ulkoilemaan useampaankin pöytään…

Hmm.. leijonakin käväisi karhuun nojailemassa oikein sapelin kera, mutta jääköön sen tarina arvoitukseksi…

Lisää kuvia täällä: http://pl.1g.fi/kuvat/RETKET+JA+REISSUT/Korkeasaari+17.5.2014/

Kameraseuran Natura-kerhon lokakuun kerhoillassa pidettiin Hilja Raviniemen muistokilpailu.  Eero Venhola kertoi Hilja Raviniemen eli Hilin olleen Kameraseurassa pitkäaikainen vaikuttaja, joka perusti mm. Tyttöjen kerhon, josta  Ryhmä 164:n kautta muotoutui nykyinen Fiilisfotarit.

Naturan periaatteisiin kuuluu, että kilpailukuvia ei manipuloida – manipulointi: kuvaan lisätään tai siitä poistetaan jokin elementti –  vaan luonto ja ympäristö esitetään sellaisena kuin se kameran eteen avautuu. Normaalit väri, kontrasti ym. koko kuva-alalle tehtävät säädöt, rajaus  ja terävöinti ovat sallittuja.

Lähetin kaksi sarjaa  ”Ikä painaa”,  jossa   oli viime kesänä Pälkäneen Pihtilammella kuvaamiani rupsahtaneita ulpukanlehtiä  ja ”Varjo oranssilla seinällä 1 -3”, jossa kaksi voikukkaa ja köynnös heittivät varjon ilta-auringon voimistamaan rosoiseen oranssiin seinäpintaan.

Sarja ”Ikä painaa”  pääsi ensimmäiselle sijalle, ja palkinnoksi sain Telefoton sponsoroiman Canonin A3-valokuvapaperipakkauksen. Toiselle ja kolmannelle sijalle tulivat Eero Hauta-ahon taidokkaat lintusarjat.

Tuomareina olivat Leena Saarela, Jari Mankinen ja Hannu Lehto, kilpailusihteerinä Eero Venhola.

Tuomarit huomauttivat, että sarja olisi parempi ilman viimeistä kuvaa, koska se ei tuo sarjaan uutta näkökulmaa.  Samaa mietin kuvien esikatseluvaiheessa, ja oikeastaan jo kuvia lähettäessäni jokin sisäinen ääni kuiskutteli niin. Pitäisi luottaa intuitioon ja totella itseään! Ja muistaa vanha  mutta edelleen toimiva sääntö: Less is more.