VALOKUVAUSKONEENKULJETTAJA

Kameraseuran Teema-kerhon kevään kuvausretken kohteena 15.5.2014 oli Katajanokka.  Kokoonnuimme Wanhan Sataman eteen klo 17 ja jakaannuimme pikku porukoilla eri puolille kuvaamaan kaunista kaupunginosaa. Yleensä olen Katajanokkaa kiertänyt rantojen viertä, mutta nyt lähdin Hietarinteen Handen kanssa oikaisemaan alueen halki entisen vankilan ohi jäänsärkijöitä kohti.

Jäänmurtajien lähellä oli korkea metalliaita, jonka strukturoitu ja rastirei’itetty pinta heijasti valoa kauniisti siniharmaan eri sävyin.

Pitää selvittää, mikä rakennus on tämä, jonka seinilla oli ristikuvioita. Kuviot ja puun varjot tekivät seinästä kauniin kokonaisuuden.

Sinipunainen asetelma löytyi tiilirakennuksen seinustalta.

Yritin saada yhteen kuvaan mahdollisimman monta noita keltaisia köydenkiinnitystolppia (mitähän ne ovat oikealta nimeltään?), mutta en onnistunut haluamallani tavalla.

Sipulikirkon vieressä metalliaidassa naarmugraffiteja.

Kaksi sipulia: ravintola Sipulin lippu ja kreikkalaiskatolisen kirkon tornisipuli.

Pressanlinnaa korjataan, tämä metallikonstruktio ja siinä olevat oranssit laput olivat kuin moderni pelkistetty taideteos.

Kuvia katsomaan kokoonnuttiin Kappeliin, jonka olutpuolella meille oli varattu pöytä. Olut maistui ripeän kävelyn jälkeen. Juteltiin taiteiden yönä avattavasta Aita-näyttelystä ja syksyn kuvausteemoista. Oma jutteluni oli hieman äshä-pitoinen – ei toki liiallisen oluen vaan puuttuvan etuylähampaan vuoksi…

Kevään viimeisen Teema-kerhon esiintyjänä oli valokuvaaja ja videotaiteilija Alisa Javits.

Pöytäkilpailun teemana oli Muutos, johon osallistuttiin vedoksin. Koska en päässyt paikalle, vein etukäteen Kamera-gallerian oviluukusta työni, ja joku ystävällinen kerholainen oli huolehtinut vedokseni mukaan pöytäkilpailuun.  Alunperin minun piti osallistua kokonaan toisella kuvalla tai oikeammin kuvaparilla, jossa mallinani oli valokuvausseurakaverini Juha Halmu. En saanut omaa malliosuuttani valmiiksi ajoissa, joten viime tingassa päädyin toiseen kuvaan.

Vasta Kameraseuran elokuun uutisista sain lukea, että kuvia oli lähetetty 22, joista parhaiksi valittiin kuusi kuvaa kukin yhdellä pisteellä. Joukossa oli kuvani nimelta Paradigma vaihtui: ei enää niin suuri mahtava.  Keväällä työkaluteemaa varten maalla kuvaamani ruosteinen kaatunut kottikärry, jonka päällä sirppi ja vasara, symboloivat  mielestäni suuren itäisen naapurimaan poliittista muutosta.

En muista, kumpi värivaihtoehto oli mukana, sepia vai mustavalkoinen, tsekkaan myöhemmin…

Kameraseuran Teema-kerhon maaliskuun aiheena oli  ”Työkalu”. Tuomarina toimi illan esiintyjä Eero Hauta-aho, taitava lintukuvaaja ja luonnontuntija.

Osallistuin kilpailuun kuvalla, jonka otin maalla edellisenä viikonvaihteena. Siellä kasvimaan vajan seinustaa koristaa kaksi ruosteista vanhaa puutarhatyökalua, joista nappaan aina kuvan ohi kulkiessani. Nyt valo oli mielestäni sopiva, koska se toi kuivuneen seinahirren syyt hyvin esiin. En tiedä työkalujen oikeaa nimeä, mutta nimesin kuvan ”Herra ja rouva Kuokka”.

Herra ja rouva Kuokka

Kuvani ei pärjännyt kilpailussa, jossa tuomarin mielestä kuvissa olisi suotavaa näkyä myös työkalun käyttäjä. Minä ja moni muu olimme tosin sitä mieltä, että silloin annettu aihe olisi ”Työkalun” sijasta ollut ”Työ”. Harmitti kovasti, että noudatin liian tiukasti annettua aihetta, sillä kovalevyltäni olisi löytynyt paljonkin työn tekemisen kuvia. Noh.. tuomari on puhunut, pulinat pois.. opinpahan sen, ettei annettua aihetta tarvitse käsitellä niin kovin pilkuntarkasti.

Kuvasin maalla aiheesta muitakin työkaluja hieman kieli poskessa:  asettelin vanhan kaatuneen ruostuneen kottikärryn reunalle sirpin ja vasaran eräästä toisesta yhteydestä paremmin tunnettuun asentoon… Kuvat ajattelin nimetä tyyliin ”Ei tässä mitään symboliikkaa ole.. eihän?” tai ”Kaatuu se suuri ja mahtavakin..”

Hieman vähemmän osoittelevasti asetellut työkalut:

Seuraavat kaksi kuvaa voisi nimetä vaikkapa ”Emeritukset” – tosin ainakin sahapukki on edelleen käytössä:

Miellyin tämän kuvan mustavalkoiseen versioon ja ensi kerralla otankin kottareista poliittisesti korrektimman kuvan ilman sirppiä ja vasaraa: