Iloista, onnellista, lämmintä, aurinkoista keskikesän juhlaa blogini lukijoille – hyttysistä ei niin väliä!
Tunnustan.. kuva on koostettu monesta otoksesta, enkä eri elementtien mittasuhteitakaan näin aattokiireissä malttanut tarpeeksi viilailla.
Sambakulkueen kuvaamisessa kävi kuin viime vuonnakin, eli en ehtinyt Senaatintorille kuvaamaan sambailijoitten viime hetken harjoituksia ja kulkueen järjestäytymistä. Torilla olisi saanut kuvalle pehmeämmän taustan, kun rakennukset olivat kauempana ja olisi voinut pyytää poseeraamaan paikoillaan valon suhteen otollisessa asennossa.
Edellisvuoden tapaan kuvauspaikkakin oli sama eli Stockan ja Ruotsalaisen teatterin välillä Mannerheimintien keskilaiturilla. Suurin osa yleisöstä ja kuvaajista osasi asettua isoon rintamaan, josta jokainen vuorollaan kävi nappaamassa esteettömästi kuvan ja palasi sitten takaisin pois toisten kuvaajien tieltä. Tosin yksi nainen seisoa tönötti kädet puuskassa lähes koko ajan muitten edessä eikä edes kuvannut kuin pari kuvaa tunnissa. Ehkä hän oli linssilude tai ei vain välittänyt, vaikka joku pyysi pois siirtymään.
Lisää lähikuvia täällä.
Kaikki tämän vuoden sambakuvat täällä.
MILjazz 2012 -musiikki-iltaa vietettiin Helsingin Santahaminassa torstaina 14.6. klo 18.00 hyvin hoidettujen funkistalojen reunustamalla alueella. Iltaa suosi kaunis aurinkoinen ja tuuleton sää, ja yleisöä oli entistä enemmän.
Savon Sotilassoittokunta soitti aluksi tsäässiä ja vanhoja hyviä biisejä.
Kaartin Soittokunnan Big Bandin solistina lauloi Emma Salokoski.
Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnan Show Bandin solistina kuultiin ja nähtiin Pete Parkkonen, ja siinäpä oli vauhtia sekä musiikillisesti että fyysisesti aina kuperkeikkoja myöten..
”Torvi torvessa” eli löydätkö kuvasta kuvaajan?
Lisää MILjazz 2012 -kuvia täällä.
Lokin kirkunaan täällä lähellä merta olen tottunut ja jopa pidän siitä, mutta aamulla kiinnitin huomion, kun pihalta kantautui tavallista stressaantuneempi huuto. Lasten leikkitelineen kohdalla hiekassa lokkiemo patisteli kolmea poikasta piiloon.
Kuvasin parvekkeelta pari kuvaa ja sitten ampaisin pihaan. Lokki rääkyi entistä kovemmin ja sen puolisokin lennähti paikalle keinun päälle riekkumaan. Lähestyin poikasia varovasti, pelkäsin että lokit hyökkäävät kimppuuni tai ainakin alkavat pommittaa.
Pehmoisen pörröiset poikaset marssivat piipittäen ruusupuskaan piiloon.
Hetken kuluttua ne puikahtivat kävelytielle ja pakoon A-talon pihaan vaappuen hauskasti isoissa portaissa.
Loppukeväästä huomasin muutaman kerran lokin lentävän jonnekin katonrajaan. Nähtävästi sen pesä oli siellä ja poikaset joko pudonneet pesästä tai emo tarkoituksella pudottanut lentämistä opettelemaan ja kylmään maailmaan totuttelemaan.
Poikasia ei sen koommin ole näkynyt, mahtoivatko joutua kissan herkuksi.