VALOKUVAUSKONEENKULJETTAJA

Kallionräjäytystä kuvattuani huomasin tien toisella puolella melkomoista ryteikköä. Ovatkohan kaatuneet puut viime talven tekosia vai vanhempia? Vai odottaako tuokin tontti uutta kerrostaloa?

Ryteikön takana oleva kerrostalo saa uuden asuinkerroksen – mahtaa olla kadehdittavat näkymät merelle.

Torvisammaleita olen yrittänyt löytää metsästä, mutta saalis on ollut pienenlainen. Mitäs menin merta edemmäs kalaan – näitähän kasvaa ihan kotipysäkin vieressä kallionkielekkeellä isona mättäänä  ja osa on suurimpia koskaan näkemiäni torvia.

Myös tämä sammal kiehtoo. Paremmalla ajalla pitää asetella kamera niin, että taustalle tulee pehmeämpi bokeh.

Kadunvarren kallio itkee menetetyn talven viimeisiä kyyneleitä.

Laskevan auringon pitkistä varjoista muodostuu hassuja kuvioita.

Suomensuontien pysäkki kuulutti, että ”Ohi on 270 – Matkalla siviiliin!”

Mutta miksi ihmeessä tarra on liimattu varuskuntaan päin menevän bussin katokseen? Eikös suunta pitäisi olla Sandiksesta pois päin:  kotiin, maailmaan, siviiliin, armaan kainaloon? Vai jäikö joku luokalle?  Tai jäi kantapeikoksi? Ehkä joku on ollut niin tohkeissaan siviiliin pääsystä, että on menettänyt suuntavaistonsa ;)

Laajasaloseuran luontoretkeltä palasin kiertotietä voidakseni kuvata talonrakennustyömaan kallioräjäytysten tämänhetkisen tilanteen.

Kauhakuormaaja oli päässyt jälleen haukkaamaan murikoita isoon kouraansa. Kone muistuttaa jättimäistä hyönteistä!

Kallio on madaltunut edellisestä kuvauskerrasta.

Kadun reunan puu on suojattu laudoin.

Kuvakulma sivukadun puolelta.

Jännittävää nähdä, millainen talo tuohon joskus syntyy.

Laajasalo-Degerö Seura ry järjesti 28.4. perinteisen kevätluontoretken, joka lähti liikkeelle  Koirasaarentien ja Henrik Borgströmin tien metsänpuoleisesta kulmauksesta.  Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:n (Helsy) retkivastaava Tiina Raivikko kertoi Tullisaaren kasveista, kivistä, sammaleista ja jäkälistä.  Lintuasiantuntija Paul Segersvärd valotti lintujen elämää, ja hänen tarkka korvansa erotti hennonkin viserryksen.

Retkelle osui mainio sää, olikohan sen tilannut säätieteilijäystävämme Toni? Alkureissusta tosin tuli hiki, mutta auringon laskettua jo melkein käsiä palelsi.

Kiersimme vaihtelevamaastoisen Tullisaaren metsän kautta Tahvonlahden pohjukkaan.

Vanha tammi Tullisaaren metsässä.

Kallioimarre, jonka maavarsi maistuu lakritsalta.

Sammalta ja jäkälää.

Välillä maasto oli upottavaa laaksohetteikköä,  jonka lammikoista heijastui kuulas kevättaivas.

Mitä oli tapahtunut tälle sammakkoressukalle, joka löytyi Stansvikin metsäpolun varrelta muumioksi kuivuneena! Olikohan se jo viime kesänä loukkaantunut ennen kuin ehti loikkia helteisen kesän kuivattamalta pellolta ojan kosteuteen?

Koirasaarentien pohjoisrinteessä kasvoi värikkäitä kevään kukkia.

Tahvonlahden pohjukassa kuulimme kiihkeää kurnutusta ja pysähdyimme seuraamaan sammakoitten krhm.. kevätkarkeloita; kylläpä kaislikossa suhisi ja  loiskui ;) Intiimit yksityiskohdat jäävät nyt puuttumaan, koska mukanani ei ollut teleobjektiivia. Korjannen puutteen ensi viikolla.

Sammakonkutulänttejä oli ranta täynnä, äkkiä katsoen ne vaikuttivat veden alle jääneiltä lumpeen lehdiltä.

Rantavedessä kellui tuhansia pian nutipäiksi muuttuvia sammakon alkuja.

Muut retkeläiset palasivat sammakkopaikalta lähtöpaikkaan, mutta minä ja melkeinnaapurini Juha patikoimme suoraan kotiin.   Tai no minä poikkesin Siwaan ja kiersin Laajasalontien kautta. Halusin katsastaa Kutteritien risteyksessä rakenteilla olevan talon perustuksien kalliolouhinnan tilanteen.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry (Helsy) järjestää vuoden aikana useita retkiä, joitten aikataulu täällä.

Meillä päin on rakenneltu hieman siellä täällä, ja harva se päivä kallioita räjäytellään rakennusmonttua varten. Pääsiäiseksi maalle lähtiessä huomasin, että suuria kasoja auki vedettyjä autonrenkaita oli aseteltu rakennustyömaan pohjoispuolella olevalle kalliolle.

Pääsiäisen vietosta palatessani olin melko väsynyt, mutta pakotin itseni lähtemään kuvaamaan rengaskasoja, koska tiesin räjäytysten alkavan taas seuraavana aamuna aikaisin.  Ilta-aurinko paistoi mukavan viistosti, mutta silti oli valoisaa. Kuvasin niin, ettei yhteenkään kuvaan osunut asuintalo rakennustontin reunalla.  Aion nyt seurata vaihe vaiheelta, miten talo rakennetaan.  Niin kauan kuin talo ei ole asumiskäytössä, sen kuvaaminen ja kuvan julkaiseminen on lain mukaan sallittua.

Etualan kalliota on jo saatu matalaksi, taaempi osa odottaa.

Käytöstä poistetut autonrenkaat ovat saaneet uuden duunin.

Massiiviset kumirengasmatot estävät kivimurikoitten lentämisen räjäytyksessä ympäristöön.

Suojanauhaspagetti odottaa työpäivän alkua.

Myös kauhakuormaaja saa levähtää pääsiäisenpyhät.

Meitä oli maalla pääsiäisen pyhiä viettämässä kymmenen ihmistä, joista yksi oli vanhus ja yksi pikkuvauveli. Loput kahdeksan päätimme emännän vaivoja säästääksemme jakaa ruoanlaittovuorot  niin, että kunakin päivänä kahden kokin pari hankki ja valmisti aterian. Tarkoitus ei ollut mikään ”Arvostele mun illallinen”  tai muu gourmetpyrkimys vaan ihan tavallista ruokaa. No  arkiruokaa  juhlallisempaa kuitenkin, muttei mitään ”kolme kortta lautasen reunalla” -väkerrystä.

Koska ruokailu on myöskin silmänruokaa, pyrin ottamaan kuvia sekä ruoan laitosta että valmiista kattauksista. Tässä kokoelma kuvia sekalaisessa järjestyksessä.

Vuohenjuustoa odottamassa seuraavaa askelta.

Terassin grillissä paahtuivat possunsisäfilepihvit. Kesän grillikausi täten avattu.

Uunilohi sai kuorrutteekseen vuohenjuustot ja sen alle herkkusieniä, rucolaa, sipulia..

Uunissa paahdetut kasvikset.

Tänä pääsiäisenä emme valmistaneet pashaa, mutta rahkahedelmäsalaatti korvasi sen mainiosti ja oli kevyempää.

Tonnikalapaprikalasagne sai uunissa rapeanherkullisen pinnan.

Keväinen raikas salaatti kaalia, paprikaa ja persiljaa.

Jäätelön kera rommilla ja Amaretto-liköörillä liekitetyt muscovadosokerissa paahdetut banaanit onnistuivat, kun alkoholin lämmitti hieman ennen liekitystä.

Talon isäntä – koiranleuka – pelasi varman päälle liekitysvaiheessa ;)

Tummasta suklaasta sulattamalla valmistettu makoisa herkku sai koristeekseen hennon pastellivärisiä linnunmunakaramellejä.

Terassigrillissä isännän kokeneessa käsittelyssä  kaslerpihvit tirisivät saaden hienon savun maun ja rapeanmehukkaan pinnan.

Juustokuorrutteista perunaa ja sipulia hautui uunissa.

Kaslerpihvit ja paahdetut sipulilohkot valmiina parempiin suihin.

Lemon curd -marinointikastike antoi jännittävän sitruunaisen makuvivahteen raikkaaseen hedelmäsalaattiin.

Pääsiäismunista löytyneitä pikkuesineitä koottiin ruokaa sulatellessa.

Jokunen ehti sulattelemaan lokoisaan asentoon sohvalle.

Oli hyvä idea jakaa kokkivuorot, ja tottamaar ideaa jatketaan muinakin pitkinä viikonloppuina.

Pääsiäisenä oli aivan ihana keväinen sää, ulkona tarkeni jopa paitahihasillaan, tosin kesän ensimmäiset hyttyset olivat jo ärhäkkäästi liikkeellä. Myös perhosia lenteli, mutta yksikään ei laskeutunut paikoilleen silloin, kun kamerani kanssa olin liikkeellä.

Ulkona grillaukseen piti olla kyytipojaksi valkoviiniä.

Viime syksystä sinnitelleille lehdille lisäsin Lightroomissa rakeisuutta.

Paperista leikatut pupujussukat tanssivat ikkunalaudalla.

Kellanvihreät kynttilät koristivat ruokapöytää.

Aurinko piirsi ikkunalaudan esineistä hauskoja varjoja verhoon.

Tyhjinä talvehtineet amppelit odottavat uutta kesäsisältöä elämäänsä.

Puutarhan perukoilla ankaran talven kinosten vinouttama veräjä.

Pälkäneellä asuva äitini on muutaman päivän vierailulla luonani. Kesäkuussa äiti täyttää jo 90 vuotta, eikä jaksa hissittömän talon kolmannesta kerroksesta kulkea portaita alas ulkoilemaan,  mutta aurinkoisella parvekkeella on mukava piipahtaa haukkaamassa happea ja tutkailemassa pihan elämää.

Valo oli melko kova, ja Lightroomista huolimatta en ehkä saanut pahimpia puhkipalamisia korjatuksi. Mutta sain mielestäni ”näköisiä”  kuvia, eniten pidän toiseksi ylimmäisestä lähikuvasta.

Onko tukka hyvin..?

Pikkurillissä pääsiäismunasta löytynyt pingviinisormus :)