VALOKUVAUSKONEENKULJETTAJA

Äitini täytti kesäkuun lopulla 90 vuotta. Sisareni poika Mikko vei isoäitinsä synttäreitten kunniaksi kierroksen kylällä valkoisella avo-autolla.

Käytin tilaisuutta hyväkseni ja pääsin kruisailemaan saman lenkin.  Ja täytyyhän kuvaajan joskus päästä kameran eteenkin, eiks niin?  Pitkän huivini kiedoin tiukasti päähäni, ettei käynyt niin onnettomasti kuin Isadora Duncanille..  Kuvat otti siskoni mies Tommi, valokuvauksen harrastaja hänkin.

Mikko kertoi, että kummallakin autolenkillä tuli samoja ihmisiä vastaan. Varmaan pähkäilivät, että mikä ihmeen nuorennustaikuriauto siinä menee,  kun ensin pelkääjän paikalla istunut näytti 90-vuotiaalta ja hetken kuluttua  jo ..hmm.. muutaman kymmenen vuotta nuoremmalta..  Jos  Mikko olisi vielä saman tien ajeluttanut kolmikymppistä sisartaan, olisivat kylän isäntämiehet varmaan pyytäneet, että psst.. ajeluttaisitkos tota meidän emäntääkin ja  oikein monta lenkkiä ;)

Äitini täytti kesäkuussa 90 vuotta  ja sai ihania kukkakimppuja.

Äitimme 90-vuotispäivän yllätykseksi sisareni laittoi äidin kuvan Aamulehden perheuutisia-osastoon. Otin kuvan äidin täyttäessä 88 vuotta, jolloin äiti poseerasi oikein tiara päässä, onhan hän perheemme kuningatar.

Äiti on innokas sanomalehtien lukija ja syntymäpäivänsä aamuna kylvyn jälkeen saunatakki päällä hän Aamulehteä selatessaan huudahti, että ”onpas tuossa ihan saman näköinen kuin minä.. ja sekin täyttää yhdeksänkymmentä.. ei mutta..  minähän se taidan ollakin!”

Ostin viime viikolla Kenkon loittorengassarjan Canoniin. Juhannusviikonloppuna maalla kokeilin pienen hetken loittoja 50-millisen kanssa. Perhanan pieni oli terävyysalue, ja varsinkin noin hätäisesti käsivaralta eikä kovin valoisassa paikassa ei antanut parempia kuvia. No ajan ja telineen kanssa seuraavalla kerralla.

Tässä nyt kuitenkin muutama, ensimmäinen pelkällä 50-millisellä ja loput loittorenkaalla. Tosin en enää muista, mitä renkaita käytin.

Viimeisessä ei ole pikselin pikseliä terävyysalueella ja kamera on tärähtänyt, mutta tykkään kuvasta silti.

Juhannuksenviettoon lähtiessäni näppäsin auton ikkunasta pari kuvaa lähistön rakennustyömaalta.  Sitten viime kerran perusvalu on valmistunut ja lecaharkkoja on tuotu paikoilleen. Laudoista on pystytetty (tilapäisiä?) tukirakenteita nurkkiin.

Helsingin   Santahaminassa oli perinteinen  Miljazz 2011 torstaina 16.6.2011 klo 18 alkaen. Lahti, Mikkeli ja Hämeenlinna olivat omansa jo pitäneet, monessa paikassa vielä tulossa kesän mittaan.

Mitä lähempänä asuu, sitä varmimmin myöhästyy – niin kävi nytkin; Savon Sotilassoittokunnan Big Bandin ja solisti Antti Rissasen esiintymisen menetin. Saapuessani Sandikseen Jiri Nikkinen Kaartin Kombon kanssa oli jo ehtinyt vetää monta Beatles-biisiä. Ehdin sentään muutaman kuulla. Puolustusvoimien Varusmiessoittokunta sai kansan tossuun vipinää, siinä oli showta, siinä oli  menoa eikä meininkiä.  Solistina oli Suurlähettiläiden Jussu Pöyhönen.

Pitkällä telellä kuvatessani oli pakko pitää valotusaika 1/500 sekunnissa, joten korkea ISO-arvo aiheutti pahasti kohinaa kuviin. Ei myöskään kokeilussa oleva Photo Director -ohjelma anna hyvää jälkeä. No, onpahan kuvia muistoksi.

Jiri Nikkinen ja Beatles-biisit

Puolustusvoimien Varusmiessoittokunta vauhdissa

Jussu Pöyhönen odottelee lauteille hyppäämistä

Jussu Pöyhönen ja Puolustusvoimien Varusmiessoittokunta sai yleisöön liikettä

Nuori mies oli fiksu kun ymmärsi suojella korviaan kaiuttimen lähellä

Lätyt olivat rapeita ja maukkaita, kuten aina

Makkara Connecting People

Leppoisista ilmeistä päätellen sotilaspoliiseilla mukava komennus..

Sateita ei tullutkaan, vaikka säätiedot niin uhkasivat. Hyttysiä, noita inhoja kesänpilaajia,  sen sijaan riitti.

Helsinki-päivää vietetään kesäkuun 12. päivä, joka osui tänä vuonna sunnuntaille. Edellisenä iltapäivänä olin ollut helteessä kuvaamassa kolmatta tuntia sambakarnevaaleja, mutta väsymyksestäni huolimatta lähdin katsomaan Pohjoisrannan edustan Halkolaiturille vanhoja puulaivoja ja Helsingin Automobiiliklubin autoja.

Näpsin muutaman yleiskuvan, mutta eniten minua kiinnostaa  pienet yksityiskohdat. Kuva voi olla niin läheltä, ettei se enää esitä mitään; minulle riittää että kuvassa on värien ja muotojen rytmiä. Laivojen kyljistä otetut kuvat näyttävät kovin karkkisilta, mutta kyllä ne värit todellisuudessa olivat juuri noin voimakkaita.

Helsinki-päiville mennessäni hilpaisin talonrakennustyömaan kautta.  Kun en rakennustermeistä tiedä, sanon vain, että jotain perusvalua on tehty ja puukehikoita rakennettu keskemmälle.

Termit tarkentuvat myöhemmin, kun kokenut rakentajatuttuni selventää asioita.

Sambakulkueen jälkeen suuntasin kohti Kaisaniemen metroasemaa. Aleksilla edelläni kulki ryhmä, jossa yksi oli erikoinen ilmestys. En tiedä, oliko mies ollut kulkueessa, mutta joka tapauksessa tuota ulkoasua ei ollut rakennettu yhden päivän vuoksi. Korvakorun ympärille venytetty korva ja ihon alaiset otsakuhmurat vaatinevat aikaa. Toisella kaverilla oli pikkuruiset pirunsarvet otsalla. Keräsin rohkeutta pyytääkseni heitä poseeraamaan, mutta he kävelivät rivakasti ja kääntyivät sivukadulle.

Ison puisen korvakorun kuvio lienee mm. hinduismissa, buddhalaisuudessa ja jainalaisuudessa tunnettu symboli  Hindu-Svastika .  Sana svastika tai swastika on peräisin sanskriitin kielestä.  Kuviosta on olemassa kaksi versiota, sakarat myötäpäivään ja sakarat vastapäivään , joilla eri merkitys:

In Hinduism, the two symbols represent the two forms of the creator god Brahma: facing right (clockwise) to represents the evolution of the universe, facing left (counter-clockwise) to represent the *involution*/destruction of the universe in end time called ’Kalyug’.   Lähde

Laajalle levinneellä symbolilla on luonnollisesti muitakin merkityksiä.

Hakaristi on vuosisatoja ellei tuhansia vuosia vanha  koriste- ja symbolikuvio, jota esiintyy lukuisina muunnelmina lähes kaikkialla maailmassa, myös Suomessa sitä on jo varhain käytetty koristekuviona.  Länsimaissa hakaristi on saanut huonon maineen Natsi-Saksan otettua sen omaksi tunnuksekseen.

Sambakarnevaali järjestäytyi perinteiseen tapaan Senaatintorilla 11.6.2011 klo 12 – 15  ja lähti kulkueena Pohjois-Esplanadia pitkin, jolta  kääntyi  Mannerheimintielle kohti Aleksanterinkatua.

Olin kuvaamassa Mannerheimintien keskellä olevalla jalankulkukorokkeella Stockmannin kulmalla. Lähes koko ajan käytin 70-200 -zoomia,  ja koska en seissyt ihan eturivissä, saatoin kuvausinnossani huidella edessäni seisovia zoomilla päähän kameraa kääntäessäni. Sori kaikille mahdollisesti ruhjotuille..

Oli tarkoitus mennä kuvaamaan jo torille, jossa olisi voinut pyytää tanssijoita poseeramaan. Tuolla toisten olkapäitten yli kuvastessa tuli luvattoman paljon väärintarkennuksia. Helle oli melkoinen, ei vesipulloa mukana, ja yli kahden tunnin kameran ja zoomin kannattelu vapisutti alleja.. Toivon hartaasti joskus saavani täyskennoisen kameran, mutta jos jo tällä rupukannonillani lihakseni menevät hapoille, kuinka ihmeessä jaksaisin painavammalla. Vaikka turha taitaa painavan pelin pelko olla, kun kukkaronikin on kroonisesti heikossa hapessa..

Myös lapsia oli kulkueessa. Vaikka karnevaalissa oli loistavan värikkäitä ja isoja strutsinsulkia, tämä herttainen tyttönen kumartui poimimaan kadulta nukkavierun lokinsulan.

Sambakarnevaali suo myös miehille mahdollisuuden koristautua. Niin ja tarvitaanhan silmäniloa myös naispuolisille katsojille.

Koko sambakuvasarja täällä (tulossa).