VALOKUVAUSKONEENKULJETTAJA

Kameraseuran Teemassa marraskuun kokouksessa 14.11. kuvateemana oli ”Vieraanvaraisuus”. Kuvat tuomaroi valokuvataiteen maisteri valokuvaaja Aino Huhtaniemi.  Aluksi Huhtaniemi näytti kuvia näyttelystään ”Autuas aina”.  Näyttelyä ja samanaiheista kirjaa varten  hän oli kuvannut kouluja Suomen eri puolilla.

Minulle sanasta vieraanvaraisuus tulee ensimmäisenä mieleen sisareni Armin leipomukset ja notkuvat ruokapöydät. Tämän kuvasarjan  kuvat otin viime pääsiäisenä Pälkäneellä. Kilpailun  kuvat esitettin vedoksina, mutta omieni värintoistoon en ollut aivan tyytyväinen.  Tavoittelin lämmintä sävyä, mutta tulos oli mielestäni hieman liian viileäsävyinen kuvaamaan lämmintä aihetta. Ehkä tulostusasetuksissani on korjaamista, ainakin paperi oli Epsonia, jonka pitäisi tulostua nätisti Epsonin koneella. Nettikuviksi muutin värit paperikuvia vastaaviksi.

Huhtaniemi valitsi kuvasarjani ”Pullantuoksua” kahdella pisteellä ensimmäiselle sijalle.

Loppukevään odotetuimpia yleisötapahtumia on Helsingissä Kaisaniemen puistossa ja osittain Rautatientorilla ja niitten välisillä katuosuuksilla järjestettävä Maailma kylässä -tapahtuma (World Village Festival). Monikulttuurisuustapahtumassa kansalaisjärjestöt ja yhdistykset esittelevät toimintaansa. Alueella on lukuisia telttoja ja kojuja, joissa voi edullisesti tutustua vieraitten kulttuureitten ruokiin. Käsityötuotteita mm. vaatteita ja koruja on myynnissä runsaasti. Esiintyjiä on monesta maasta, ja pääasiallisin taiteen laji on musiikki. Olin Kaisaniemessä sekä lauantaina 26.5. että sunnuntaina 27.5., ja alla on kuvia molemmilta päiviltä.

Vuosi vuodelta vierailijamäärä on kasvanut, ja toukokuun lopun hellesää sai ihmiset lähtemään ulos puistoihin ja hyörinään: tänä vuonna oli yli 100000 kävijää. Yksi heistä oli vakivieras presidentti Tarja Halonen.

Kuvatessani vesialtaan toisen puolen aluetta kuulin takaani tutun äänen: presidenttihän se siellä seurueineen oli pysähtynyt ostoksille Nuoret kotkat -varhaisnuorisojärjestön teltalle.

Rautatientorilla myhäili ”kultainen miespatsas” auringossa välkkyvässä paljettiasussaan.

Koruja oli tänä vuonna entistä runsaampi valikoima.

Infoa tarjolla – liekö kovinkin taivaallista..?

Aurinkovoimalla kattila kiehumaan!

Puinen ksylofoni(?) soi taitavissa käsissä miellyttävän pehmeästi.

Ruokaa oli jokaiseen makuun suomalaisista makkaraperunoista etnisesti maustettuihin kala-, liha-, kana- ja kasvisannoksiin. Tässä kojussa kävin syömässä hiillostettua kalaa papumuhennoksen ja vihreän kasviskastikkeen kera. Annokseen pyysin tilkan chilikastitetta. Oli maukasta vaikka chili sai nenän ja silmät vuotamaan.. Useassa kojussa oli pitkä jono, mikä tietenkin kertoi että ruoka oli hyvää. Jonottaessa sai ihailla myyjien upeita asuja.

Lavaesiintyjistä kävin seuraamassa vain tätä temperamenttista tummanpuna-asuista laulajaa.

Metro-lehden teltalla sai kuvauttaa itsensä, tässä kuvaajat.

Joskus pitää rohkaistua kameran eteenkin: tässä Metro-lehden Facebook-sivulla julkaistu kuvani.  Koska kuvan suora linkitys Facebookista ei onnistunut, oli pakko ladata kuva wordpressiin. Kuvaaja on siis yllä olevan kuvan tummakutrinen komia partasuu.

Tukka hyvin ja kello näkyy – no ei, tukkani hapsottaa pitkän helteisen päivän päätteeksi eikä kellokaan ole rolexi.  Muita rohkeita sunnuntaina Metro-teltalla kuvattuja täällä.

Lisää Maailma kylässä -kuvia lauantailta ja sunnuntailta.

Meitä oli maalla pääsiäisen pyhiä viettämässä kymmenen ihmistä, joista yksi oli vanhus ja yksi pikkuvauveli. Loput kahdeksan päätimme emännän vaivoja säästääksemme jakaa ruoanlaittovuorot  niin, että kunakin päivänä kahden kokin pari hankki ja valmisti aterian. Tarkoitus ei ollut mikään ”Arvostele mun illallinen”  tai muu gourmetpyrkimys vaan ihan tavallista ruokaa. No  arkiruokaa  juhlallisempaa kuitenkin, muttei mitään ”kolme kortta lautasen reunalla” -väkerrystä.

Koska ruokailu on myöskin silmänruokaa, pyrin ottamaan kuvia sekä ruoan laitosta että valmiista kattauksista. Tässä kokoelma kuvia sekalaisessa järjestyksessä.

Vuohenjuustoa odottamassa seuraavaa askelta.

Terassin grillissä paahtuivat possunsisäfilepihvit. Kesän grillikausi täten avattu.

Uunilohi sai kuorrutteekseen vuohenjuustot ja sen alle herkkusieniä, rucolaa, sipulia..

Uunissa paahdetut kasvikset.

Tänä pääsiäisenä emme valmistaneet pashaa, mutta rahkahedelmäsalaatti korvasi sen mainiosti ja oli kevyempää.

Tonnikalapaprikalasagne sai uunissa rapeanherkullisen pinnan.

Keväinen raikas salaatti kaalia, paprikaa ja persiljaa.

Jäätelön kera rommilla ja Amaretto-liköörillä liekitetyt muscovadosokerissa paahdetut banaanit onnistuivat, kun alkoholin lämmitti hieman ennen liekitystä.

Talon isäntä – koiranleuka – pelasi varman päälle liekitysvaiheessa ;)

Tummasta suklaasta sulattamalla valmistettu makoisa herkku sai koristeekseen hennon pastellivärisiä linnunmunakaramellejä.

Terassigrillissä isännän kokeneessa käsittelyssä  kaslerpihvit tirisivät saaden hienon savun maun ja rapeanmehukkaan pinnan.

Juustokuorrutteista perunaa ja sipulia hautui uunissa.

Kaslerpihvit ja paahdetut sipulilohkot valmiina parempiin suihin.

Lemon curd -marinointikastike antoi jännittävän sitruunaisen makuvivahteen raikkaaseen hedelmäsalaattiin.

Pääsiäismunista löytyneitä pikkuesineitä koottiin ruokaa sulatellessa.

Jokunen ehti sulattelemaan lokoisaan asentoon sohvalle.

Oli hyvä idea jakaa kokkivuorot, ja tottamaar ideaa jatketaan muinakin pitkinä viikonloppuina.

Vihannestiskillä oli loistotarjous: paprikoitten kilohinta vain 90 centtiä. Ostin ison pussillisen punaisia, oransseja, keltaisia ja vihreitä paprikoita. Iloa sekä silmälle että suulle.

Osan söin tuoreena leivän päällä, osan kypsensin uunissa. Puhdistetut ja lohkotut paprikat asettelin uunipannulle ja kääntelin niitä oliiviöljyssä. Sekaan ripottelin runsaasti mausteita, muistaakseni tällä kertaa yrttipippurimaustetta, rosepippuria sekä rosmariinia sekä pikkuisen suolaa.  Monta isoa valkosipulin kynttä ja tuoreita basilikan lehtiä lohkojen väleihin. Ensimmäinen 15 minuuttia paprikat saavat paahtua  250 asteessa ja sitten pudotetaan muhimaan 175 asteeseen. Kypsennyksen puolivälissä paprikoita käännellään, tarkistetaan maku ja lisätään loraus viinietikkaa.

Paprikat sopivat sellaisenaan pikku iltapalaksi leivän ja oluen kera tai ihan melkein minkä vain ruoan lisukkeeksi. Ruoka säilyi hyvin jääkaapissa usean päivän, osan pakastin pieniin annospusseihin, joista on helppo nopeasti sulattaa väriä talveen.