VALOKUVAUSKONEENKULJETTAJA

Osallistuin studiomuotokuvauskurssille syyskuun 14. – 16. päivä, ja kuvausharjoitukset toteutettiin Pasilan veturitalleilla sijaitsevalla studiolla. Osallistujat vuorottelivat kuvaajina ja malleina, joten muotokuvat jääkööt toistaiseksi vain kurssilaisten nähtäviksi.

Väliajoilla kuvasin jännittävää veturitallien ratapihaa,  joka oli täynnä käytöstä poistettuja vanhoja junia ja vetureita, sekä  lähimiljöötä, jossa löytyi betonikäytäviä graffitteineen ja vanhojen tiilirakennusten polveilevaa monimuotoisuutta. Ratapihalla tutustuimme kalustoa huoltavaan ja kunnostavaan rautatieharrastajamieheen, joka tiesi junien historiasta miltei kaiken.

Veturivanhus ruosteen kuorruttamin ja hilseilevin kyljin muistelee vanhoja hyviä aikoja…

Ratapihan miljöössä vanha ja uusi maailma kohtaavat: vanha veturi  joka ennen hoiti yhteyksiä maailmaan ja linkkitorni jonka kautta viestiyhteydet nyt hujahtavat ilmoille.

Kahvitauko junan rappusilla.

Viimeisessä kuvassa vaunun seinän väri näyttää haalistuneelta, vaikka itse asiassa se oli raikkaan kuninkaallisen sininen.

Habitaressa tuli kerrankin oltua tarpeeksi kauan, eli puoli kahdesta kuuteen. Pitempäänkin olisin viihtynyt, mutta piti rientää studiokuvauskurssin luennolle.

Tänä vuonna en juurikaan löytänyt messuilta mitään kovin uutta ja sykähdyttävää muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Saattaisipa kaupungilla herättää huomiota huikkaamalla neonväriseen kännykkäluuriin ”Ooks pahassa paikassa?”..

Nämä vaatetelineet eivät paljoa tilaa vie –  ja tyhjänä ne voivat toimittaa viherkasvin virkaa..

Iloisen raikkaat värit ovat palanneet huonekaluihin.

Ruotsalaista muotoilua edustivat tunnelmavalaisimet, jotka loivat graafisia varjoja seinälle.

Antiikkiosastolla oli viihtyisiä sisutuksia.

Habitaren parasta antia oli  osasto, joka esitteli suomalaista taideteollisuutta ja sisustusta eri vuosikymmeniltä. Joka vuosikymmeneltä oli sisustettu olohuone ajan tyyliin ja esillä oli myös lukuisasti ajan esinemuotoilua. Monesta esineestä oli tullut kestosuosikki, jonka kohdalla vain hämmästeli ”onko tuostakin jo niin pitkä aika”…

Yläkerta oli kokonaan omistettu taiteelle. Galleriat esittelivät taiteilijoittensa töitä, mukana oli ulkomaisiakin gallerioita. Jokunen taiteilija pystyi ihailtavasti keskittymään luomistyöhön messuhälinän keskellä.

Lauantai kului Porkkalassa upeita merimaisemia katsellen ja valokuvaten. Osallistuin valokuvaseurakaverini Pirkon kanssa työväenopiston järjestämälle maastovalokuvauskurssille, jonne lähtö oli klo 10 Kanneltalon pihalta.  Me aamu-uniset lähdimme matkaan hieman muita myöhemmin, ja kun kerran ajelemaan lähdettiin, niin kierrettiinpä melkein Hangon kautta… siis ei varmaankaan ollut matkan varrella Porkkalan tienviittaa… No löydettiin kuitenkin pysäköintipaikalle ja kallioisia metsäpolkuja talsittuamme oikealle paikalle, jossa jo muut olivat viritelleet tulet keittokatokseen ja pääsimme heti makkaranpaistoon.

Suurimman osan päivää sää oli mahtavan aurinkoinen, mutta välillä pari nopeaa sadekuuroa pyyhki tienoon yli. Sen jälkeen luonnon värit hehkuivat raikkaana. Piti vain muistaa märillä rantakallioilla kiipeillessä olla varovainen, ettei jalkazuumia käyttäessä liukastuisi mereen.

Tuuli toi mereltä isoja laineita jotka löivät rantakallioita vastaan mahtavina ryöppyinä. Olisi pitänyt käyttää vieläkin lyhyempää valotusaikaa, sillä nyt 1/500 – 1/ 650 sekunnin valotusajat eivät pysäyttäneet tyrskyjen vauhtia.  Vaahtopääkuvia taisi syntyä muistikortille useita kymmeniä. Yritin saada kameran niin matalalle, että valo pääsisi  aallon läpi viherturkooisina.

Toinen muistikorttia kuluttava aihe oli kallion eri väreinä kiertyvät juonteet ja uurteet.

Joku rohkea kuvaaja uskaltaltautui jyrkän ja sateesta kostean kallion rinteelle.

Syksyn viimeiset juhannusruusut sinnittelivät merituulessa.

Jouduin kiemurtelemaan itseni melkein solmuun maan tasalle saadakseni kasvin taakse tarpeeksi tyhjää tilaa pehmeäksi taustaksi.

Lähimökin asukkaat Hannu ja Mauri  – isot mutta kiltit – olivat lähteneet rantoja samoilemaan, tässä jompikumpi merkkaa reviiriään.

Vuoden 2012 Roosa nauha -kampanja on käynnistynyt. Tein kuvan someen eli sosiaaliseen mediaan, lähinnä Facebookiin ja tänne kuvablogiin.