VALOKUVAUSKONEENKULJETTAJA

Viime vuonna heinäkuun lopulla sain muutaman korentokuvan Vuosaaren Kallahdesta, ja nytkin lähdimme ystäväni Karin kanssa samaan jahtiin. Pikkuisia punertavia korentoja lenteli paljonkin, mutta olivat liian liukasliikkeisiä, en onnistunut saamaan yhtään terävää.

Oli tyydyttävä kuvaamaan kukkia, tämä keltainen lienee jokin virna(?)

Rantaheinikossa kasvaa kaunis kukka, jonka nimeä en tiedä. Voimakas tuuli heilutti kukkia, ja jouduin pitämään kukkavartta paikoillaan varpaillani.

Osa oli jo kukkinut ja kukka kuivunut ohueksi läpikuultavaksi ”lyhdyksi”.

Aurinkoa vasten kuvattu pihlaja oli jo osoittain syksyn punainen, osa sinnitteli vihreänä.

Kallahdessa oli leijanlennättäjiä koko rannan leveydeltä.

Hentopilvistä taivasta vasten leijojen värikkyys pääsi oikeuksiinsa.

Toisella suunnalla isoja ja korkeita pilvimuodostelmia.

Metroasemalle kävellessäni bongasin hauskan ikkunan, josta jalankulkijat heijastuivat..

Vuosaaren metroasema on miellyttävän valoisa ja puhdas.

Metrotaso saa valoa kattoikkunoista.

Oksalan perinnepäivää vietettiin Pälkäneella Kukkolan kylässä Oksalan tilan vehreissä maisemissa lauantaina 11.8.2012.  Alueella oli esillä entisajan maanviljelykseen ja metsätalouteen liittyviä työkoneita ja välineitä ja muuta maatilan esineistöä mm. vaatteita.

Kymmenellä eurolla pääsi tilan laajalle alueelle, jossa sai seurata vanhoja työmenetelmiä ja esityksiä, hankkia myyntikojuista syötävää ja tuliaisia. Harmi, että ei ollut aikaa katsoa kaikkia kohteita, koska nähtävää oli paljon ja myös ilmojen haltia suosi tapahtumaa. No, ensi vuonna sitten paremmalla ajalla.

Varsta-museon seinustalla oli pitkä rivi entisaikojen vanhoja eri merkkisiä traktoreita, joiden kulunut kauneus viehätti silmää.

Taitavissa käsissä puun sisältä ”löytyy” käyttö- ja koriste-esineitä.

Villalankojen värjäystä ja kuivatusta hämäläisessä rantamaisemassa.

”Villatehtaat” nauttivat lämpimästä päivästä varjoisassa nurkkauksessa.

Nykyajan muovilelut – värikkyydestään huolimatta – kalpenevat kaarnalaivojen rinnalla!

Maitotonkat kuormurin lavalla viemässä meijeriin mansikkien ja muurikkien tuotteita.

Vilja kuivumassa syyskesän auringossa.

Lisää kuvia perinnepäivästä täällä.

Digikamerakaudellani olen kuvannut lähinnä luontoa – etenkin makroja ja yksityiskohtia – sekä dokumentoinut kaupunkitapahtumia.  Jostain syystä ihmisten potrettimainen kuvaus tai esineasetelmien kuvaus ei ole kiinnostanut. Kaupungilla kyllä mieluusti tähyilen etsimeeni mielenkiintoisia kasvoja, mutta studiokuvaus ei ole kuitenkaan vetänyt puoleensa.

Mutta nyt kun tarkemmin muistelen, ihmisten kuvaamisesta alunperin joskus koko kuvausintoni lähti. Sisareni muistaa hyvin ne 60-luvun alun sunnuntaiaamut, jolloin minä lahjomalla ja kiristämällä värväsin hänet mallikseni ja pukeutumaan milloin haaremitanssijaksi, milloin kassialmaksi.

Jostain alkoi vastikään herätä kiinnostus studiomuotokuvaukseen, mahdollisesti digimessujen esittelyistä. Viime syksynä menin kurssillekin, mutta päällekkäisyyksien vuoksi ehdin vain avausluennolle. Tänä syksynä aion varata aikaa samalle kurssille. Jotta saisin kurssista irti mahdollisimman paljon, hankin jo nyt ELINCHROM D-Lite It 2 To Go -studiokuvaussetin Rajala Proshopin tarjouksesta 499 eurolla.

Maanantaina maksoin, tiistaina hain, keskiviikkona kokosin ja torstaina testasin. Valot oli helppo koota, vain softboxi oli aluksi hieman jäykkä.

Ensimmäiset testikuvat otin yhdellä salamalla vitriinissä istuvasta lapsuuteni nukkavierusta posliininukesta.

Alkukesän cruisingit olivat melko mukavia sään puolesta, mutta tänään Esteri-rouva antoi vettä taivaan täydeltä – cruising oli paikoin sailing… Auton saimme Senaatintorille, ja jo Kauppatorille kävellessä ripotteli. Pieni sade ei kuvaamista haitannut, joten muutaman kuvan ehdin näpätä, ennen kuin säälin kameraani ja laitoin suosilla laukkuun. Sikäli harmi, että tällä kertaa oli aika paljon autoja, joita en ollut ennen nähnyt, jäi muutama hieno nokkamerkki jäi kuvaamatta.

Sateesta kiiltävä katu heijasteli hienosti autojen valoja. Oli  aika pimeää ja täytyi nostaa isoarvo 1600:een, kohinoita siis tuli, mutta eipä se minua haittaa.

Yhtä mielenkiintoisia kuin autot ovat tyylikkäästi ajan henkeen pukeutuneet ihmiset.

Toivottavasti sade ei tärvellyt hienoja hattuja ja asuja.

Lokkiparan cruisingit olivat päättyneet torin ylle vedettyyn verkkoon, josta lintupoloista yritettiin saada ison haavin avustuksella irtoamaan.

Viime yönä taivas oli täysin kirkas, eikä kuutamo saanut dramatiikkaa. Tänä iltana virittelin saman laitteiston kuin eilen. Nyt taivaalla liikkui repaleisiä tummia pilviä, ajoittain peittäen kuun kokonaan, ajoittain kuu paljastui ja valaisi pilvet ympärillään aavemaisiksi.

Kuvat otin heti puolen yön jälkeen, kun kuu oli Jollaksen yllä. Kuu on tässä kuin muhkeaviiksinen kalju pappa.

Aurinko ja kuu? No ei, vaan tuo punertava piste oikealla on linssiheijastuma.

Ennen puoltayötä taivas oli musta ja pilvetön, elokuun ensimmäisen päivän paljas kuu möllötti taivaalla Jollaksen suunnassa. Virittelin kamerani matalamman kolmijalkani kuulapäähän ja asettelin parvekkeen pöydälle, kamerassa oli 70 – 200mm zoomitele. Pienemmän kennon vanhempi digijärkkärini olisi antanut kuun isompana, mutta toisaalta 5DII on vähemmillä kohinoillaan parempi yökuviin. Kokeilin monia eri aukko-, aika- ja herkkyysyhdistelmiä. Monta tuli täysin mustia, yhtä monta paloi puhki ainakin kuun osalta, monessa pitemmän ajan kuvassa kuu venähti soikioksi.

Puolilta öin muutamia ihmisiä kulki pihassa ja vastapäätä talossa oltiin hereillä. Hmhh.. alkaakohan naapurustossa kulkea juoruja, että nyt se ruohikoissa koppakuoriaisten perässä konttaava muija on alkanut stalkata ihmisten elämää jollain isolla kiikarilla…

Vuorokausi vaihtuu, ja me kuuhullut valvomme (no tällä kertaa en ulvonut..) kuun seurana, tässä kello on jo 4:41 ja kuu on Santahaminan yllä.

Parvekkeen orvokit tekevät seuraa.

Kello on 5:15,  aurinko on heräilemässä haalistaen taivaan ja kuun.

Kuu ja Suomenlinnan majakka-kirkko piirileikissä puun takana. Muutama vuosi sitten pihapuumme oli hentoisempi ja näkymä  Suomenlinnaan oli suorempi. Nyt pitää kurottaa pitkälle kolmannen kerroksen parvekkeen kaiteen yli saadakseen kirkon etsimeen. Nytkin piti odottaa hetkeä, jolloin tuuli taivutti koivun vasemmalle.

Aamuaurinko yltää jo valaisemaan Suomenlinnan puitten latvat.

On aamu, kuuhullu voi käydä katsomaan muutaman unenpätkän.