VALOKUVAUSKONEENKULJETTAJA

Kolmivuotias Leo äitinsä kanssa saapui juhannuksen viettoon Helsinkiin. Aattona puolilta päivin suuntasimme Korkeasaareen, jossa Leo vieraili nyt ensimmäistä kertaa. Eläimet eivät olleet yhtä hyvin näkösällä kuin toukokuussa käydessäni, mutta kuitenkin yhdellä kertaa tarpeeksi pikkuvieraani ihmeteltäväksi.

Aloitimme kierroksen karhulinnasta, jossa yksi nalle köllötteli luolan suulla.

Viime viikkoisen Art Meets Sand -hiekanveistotapahtuman eläinveistokset olivat hyvässä kuosissa.

Tiikeri loikoili selällään auringosta nauttien.

Aasianleijonaemo kahden pienen poikasensa kanssa tutkaili maailman menoa.

Jaksaiskohan sitä nousta välipalalle…

Iltapäivällä alkoi sataa, ja ilves kyhjötti puitten suojassa.

Sadetta pakoon livahdimme Africasia- ja Amazoniataloon, joissa pikkueläimet mm. liskot ja käärmeet olivat hereillä.

Ranteenvahvuisia käärmeitä silmästä silmään katsottuani kamera tärisi käsissäni.. Käärmeitten päät ovat kauniita, ikään kuin pienistä litteistä helmistä rakennettua mosaiikkia.

Sade oli välillä tauonnut, ja lähdimme toiselle kierrokselle. Pian sade palasi ja ennen kotimatkaa kastuimme lits läts märiksi.

Seuraavaa kertaa varten pitäisi muistaa mukaan jokin musta kangas, jolla voisi estää lasiseiniin tulevat heijastumat. Vai olisiko polarisaatiosuodin tähän tarpeeseen paras?

Lisää kuvia Korkeasaaresta täällä.

Kameraseuran Natura-kerho kävi lauantaina 17.5.2014  kameroineen Korkeasaaressa serkkuja tervehtimässä. Mukana oli kymmenkunta kameraseuralaista. Retken vetäjänä toimi Eero Venhola, joka oli tilannut aurinkoisen ja lämpimän kevätkelin. Liian kuumaa ei ollut, pieni tuulenvire vilvoitti kuvaajia. Eläimille taisi olla jo sen verran lämmintä, että ne mieluiten löhosivät pensaikkojen varjossa.

Valo oli keskipäivällä paikoin turhankin kovaa, joten kaikki kuvat on puskettu Lightroomin läpi. Suuri osa eläimistä oli metalliverkon, -aidan tai nuhruisen lasin takana, siksi kuvissa on paikoin epämääräisiä kohteeseen kuulumattomia länttejä.

Kiersin saarta Handen ja Erikin kanssa. Lähdimme kokoontumispaikasta ravintola Pukin terassilta karhujen kautta myötäpäivään. Nallet ovat olleet suosikkejani, mutta nyt ne nukkuivat pimeässä onkalossa, en saanut hyvää kuvaa.

Kuningasmerikotka tarkkaili maailmaa kelopuussa, ja tiukasti objektiivi verkkoaitaan painettuna sain ylväästä linnusta kuvia.

Leijonat makasivat varjossa.

Papukaija oli melko hämärässä huoneessa, objektiivi tarkensi hitaasti, tämä oli harvoja melko teräviä otoksia.

Mangustit ovat tavattoman sympaattisia eläimiä, ne leikkivät ja telmivät sikin sokin.

Kirkkaanvihreä lisko oli kuin koru. Näitä pikkueläimiä pitänee mennä uudemman kerran kuvaamaan, kun yleisöä ikkunoitten edessä on vähemmän.

Vesialtaassa uiskenteli kilpikonnia ja tällaisia pikkukrokoja(?).

Tavintola Pukin edustalla tunnuseläin veistoksena.

Riikinkukkoja käyskenteli Pukin tienoilla useampiakin, mutta yksikään ei suostunut läväyttämään pyrstoään auki. Tyydyin sitten kuvaamaan lähikuvia. Oli vaikea saada tarkennusta osumaan isolla aukolla, kun riikinkukko koko ajan liikutti päätään kävelyn tahtiin eestaas.

Jos isot nallet pysyttelivätkin varjossa, niin näitä nallekarhuja oli uskaltautunut jääkaapista ulkoilemaan useampaankin pöytään…

Hmm.. leijonakin käväisi karhuun nojailemassa oikein sapelin kera, mutta jääköön sen tarina arvoitukseksi…

Lisää kuvia täällä: http://pl.1g.fi/kuvat/RETKET+JA+REISSUT/Korkeasaari+17.5.2014/