VALOKUVAUSKONEENKULJETTAJA

Vappuaamun ilma oli niin kaunis, että pitihän sitä kopata kaveri ja kamera kainaloon ja kaupungille. Olimme sen verran myöhään liikkeellä, että toisenkin tovin jouduimme etsimään autolle paikkaa. Ihan keskustasta oli turha edes kuvitella löytävänsä vapaata tilaa, mutta onneksi edes kaupunginteatterin taakse pääsimme pujahtamaan.

Vasemmisto suuntasi marssinsa Hakaniementorille, mutta torilta pois päin näkyi marssivan pienempi kulkue, joka kantoi työkaluja repsottavareunaisessa punalipussaan. Repsottaako aate?

Hakaniementorille saapuessamme marssit oli jo marssittu, ja väki käyskenteli torilla kojujen vappukoristeita ja -palloja ostellen. Lapsuuteni perinteisiä palloja ei näkynyt myynnissä, nykyaikaa ovat värikkäät foliopallot, joissa tutut satuhahmot kilpailevat suosiosta: Angry Birds yrittää rutistaa kulmiaan kilpaa Pikku-Myyn kanssa ja Muumipeikot ja Nalle Puhit haluavat halittaviksi…

Tuuli viuhutti pallokimppua ja välillä pallomyyjän piti selvitellä pasmojaan.

Kesken parhaimman vappuvilinän pompputeltta lässähti kasaan – symboloiko jotenkin vasemmistoaatteen tilaa..?

Nou hätä: roudarinteippiä pätkä ja pompputeltta on taas pystyssä!

Ollaan jo iltapäivässä ja huikkoo jo hiukan: suolaista alle.  Kas muikkua, olkaapa hyvä!

..ja sitten suut makiaksi..

..ja siemaisu palanpainiketta – vapulle kippis!

Parasta vapussa on se, että suomalaiset rohkenevat edes kerran vuodessa hieman irrotella hauskoilla habituksilla: hatuilla, vaatteilla, kampauksilla. Valokuvaajalle Hakaniementori on paljon suurempi mielikuvituksen aarreaitta kuin Kaivopuiston kuivat perperi (berberi/Burberry)&valkolakki -wappu-uniformut.

Puheet eivät meitä kiinnostaneet – niitäkin kai oli? – mutta Pelle Miljoona bändeineen sai jalan vipattamaan.

Toreilla vapputohina jatkui. Aurinkoisissa puistoissa pikkukansalaiset eivät vapuista piitanneet, mutta  liukumäki ruletti.

vappuaattona pähkäilin kaverin kanssa lähteäkö Mantalle vai ei: paistaa, sataa, paistaa, sataa.. ääh.. jääköön ne hulinat tällä(kin) kertaa..

Vappupäivän aamuna keli näytti jo paremmalta,  ja ajattelin aloittaa vappukuvauskierroksen Hakaniemestä ja sieltä kävellä Espan kautta Ullanlinnanmäelle.

Lähtöbussipysäkin läheisessä talossa liehui iloinen isännänviiri. Meillä päin viirejä on kesäpihojen kaunistuksena melko paljon ilmoittamassa isäntäväen olevan kotosalla.

Herttoniemen metroasemalla sai ostaa hauskoja vappunaamareita..

..sekä värikkäitä foliopalloja. Nostalgikoille oli vain harvalla myyjällä perinteisiä kaasupalloja, niitä jotka haisivat vapulta.

Ensimmäinen etappini oli Hakaniemen tori, jonne perinteiset vappukulkueet olivat jo saapuneet ja kansa parveili torilla.

Erkki Tuomioja puhui vakavalla ilmeellä – kuten aina.

Ihanaa, että jähmeässä Suomessa on yksi päivä vuodesta, jolloin aikuinenkin voi hassutella vaikkapa hauskalla hattuhärvelillä.  Arvoitukseksi jäi, palvelivatko hattukämmenet taputtamalla Erkin puheelle vai läiskäyttivätkö  Gimme five -tervehdyksen kaverin hattukämmeneen ;)

Koreita palloja kuin eksoottisia hedelmiä.

Vappuhuiskat lienevät ainoita, jotka ovat pysyneet samanlaisina vuosikymmeniä.

Rouva Fortuna suosi pikkutyttöä, joka voitti kynäpakkauksen.

Samalla kirjamyyntipöydällä sulassa sovussa niin Fingerpori kuin Dostojevski ja Marxin Kalle. Kullekin tarpeensa mukaan ;)

Lapsuuteni vapuista muistuttivat tuulessa pyörivät viipperät – tosin väri ja kiilto on vuosien myötä lisääntynyt.

”Ketunhäntä kainalossa” kuljettiin vanhassa sadussa,  jottei mennyt ”oma lehmä ojaan”.  Tämä tyttö oli yhdistänyt sanonnat ja  ottanut ”oman lehmän kainaloon”..!

Ja niin siinä  kävi, että kamerani suljin sanoi ”Tää on sitten tässä”. Enpä viitsinyt lähteä enää kierrostani jatkamaan. Joten: näihin kuviin, näihin tunnelmiin!