VALOKUVAUSKONEENKULJETTAJA

Spirit of Samurai -tapahtuman YABUSAME-seremonia houkutteli sunnuntaina 1.kesäkuuta 2014  Helsingissä Laakson ratsastuskentälle suuren yleisön. Yabusame-seremoniassa perinteisiin samuraiasuihin pukeutuneet jousiampujat ampuvat kolmeen maaliin hevosella ratsastaen.

Pääsin pienen ryhmän mukana kuvaamaan median katsomoon, josta oli esteetön näkymä radalle ja keskimmäiseen maaliin. Kuvauksen tiimellyksessä taisin sohia naapuria takaraivoon telelläni, kun oli etsittävä sopiva tähtäyskohta ja osattava laukaista juuri sinä siinä silmänräpäyksessä, kun nuoli rikkoo maalitaulun säpäleiksi. Suurimman osan kuvasin Ai Servolla, muutaman kerran tarkennus lipsahti kohteesta taustaan.

Ennen jousiammunnan alkua alue pyhitettiin moninaisin shintolaisin seremonioin.

Tuomaristo istui keskimmäisen maalin kohdalla. Kuvassa etualalla iltanäytöksen tuomarina toiminut Petteri Kostermaa.

Jousiampuja ratsastaa vauhdikkaasti ja ampuu pylvään päähän asetetun puulevyn kappaleiksi.

Heti maalitauluun ammuttuaan samurai tavoittelee nuolikotelosta seuraavan kohteen nuolta.

Jousiampujat palaavat lähtöpaikkaan jonossa ratsasten.

Ratsun selässä Petteri Kostermaa.

Spirit of Samurai -tapahtuma nähtiin nyt ensimmäistä kertaa Pohjoismaissa, ja siihen kuului useita japanilaiseen perinnekulttuuriin liittyviä luentoja ja seremonioita perjantaista sunnuntaihin.

Lisää kuvia YABUSAME-seremoniasta täällä.

Vuoden parhaita kuvaustapahtumia on Maailma kylässä -tapahtuma Helsingin Kaisaniemen puistossa toukokuun lopulla, nyt 24. – 25.toukokuuta. Tänä vuonna koko lauantain olin talosuojelukoulutuksessa ja vasta sunnuntaina iltapäivästä ehdin Kaisaniemeen. Kansalaisjärjestöt ja yhdistykset esittelivät toimintaansa, pikkukojuissa myytiin käsitöitä ja ruokaa eri puolilta maailmaa.

Viivyin vain hieman toista tuntia, mutta ehdin syödä hyvin maustetun aterian ja kuvata Hugh Masekelaa. Masekela totesi maailmanrauhan menneen silloin kun aikojen alussa ensimmäinen ihminen keksi rakentaa aidat maansa ympärillä ja julistaa itsensä niitten omistajaksi. 75 vuoden iästään huolimatta Masekela on energinen taiteilija, joka jaksoi elehtiä ja pelleillä lavalla muusikkokavereittensa kanssa.

Parasta tapahtumassa ovat ihmiset, koska he ovat ovat usein ulkoiselta olemukseltaan tavishärmäläistä omaperäisempiä ja siis valokuvauksellisia.

Kiinalaista uuttavuotta juhlittiin jälleen Lasipalatsin aukiolla torstaina 30.1.2014 klo 16-20. Alkamassa on hevosen vuosi.
Menin paikalle vasta kuudeksi, jolloin oli jo pimeää, mutta Lasipalatsin aukio oli valaistu lämpimän punahohtoiseksi. Kojuista saattoi ostaa sekä ruoka- että juomalämmikettä.
Kahden ohjelmanumeron välillä pääsin esiintymislavaa kiertävän aidan lähelle, ja pysyin siinä koko kaksi tuntia poistumatta välillä. Onneksi olin pukeutunut lämpimästi, mutta silti kameran kylmyys kipristi sormia.

Tapahtumasta lisää kuvia täällä.

Sambakulkueen kuvaamisessa kävi kuin viime vuonnakin, eli en ehtinyt Senaatintorille kuvaamaan sambailijoitten viime hetken harjoituksia ja kulkueen järjestäytymistä. Torilla olisi saanut kuvalle pehmeämmän taustan, kun rakennukset olivat kauempana  ja olisi voinut pyytää poseeraamaan paikoillaan valon suhteen otollisessa asennossa.

Edellisvuoden tapaan kuvauspaikkakin oli sama eli Stockan ja Ruotsalaisen teatterin välillä Mannerheimintien keskilaiturilla.  Suurin osa yleisöstä ja kuvaajista osasi asettua isoon rintamaan, josta jokainen vuorollaan kävi nappaamassa esteettömästi kuvan ja palasi sitten takaisin pois toisten kuvaajien tieltä. Tosin yksi nainen seisoa tönötti kädet puuskassa lähes koko ajan muitten edessä eikä edes kuvannut kuin pari kuvaa tunnissa. Ehkä hän oli linssilude tai ei vain välittänyt, vaikka joku pyysi pois siirtymään.

Lisää lähikuvia täällä.

Kaikki tämän vuoden sambakuvat täällä.

MILjazz 2012 -musiikki-iltaa vietettiin Helsingin Santahaminassa torstaina 14.6. klo 18.00  hyvin hoidettujen funkistalojen reunustamalla alueella. Iltaa suosi kaunis aurinkoinen ja tuuleton sää, ja yleisöä oli entistä enemmän.
Savon Sotilassoittokunta soitti aluksi tsäässiä ja vanhoja hyviä biisejä.
Kaartin Soittokunnan Big Bandin solistina lauloi Emma Salokoski.
Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnan Show Bandin solistina kuultiin ja nähtiin Pete Parkkonen, ja siinäpä oli vauhtia sekä musiikillisesti että fyysisesti aina kuperkeikkoja myöten..

”Torvi torvessa” eli löydätkö kuvasta kuvaajan?

Lisää MILjazz 2012 -kuvia täällä.

Loppukevään odotetuimpia yleisötapahtumia on Helsingissä Kaisaniemen puistossa ja osittain Rautatientorilla ja niitten välisillä katuosuuksilla järjestettävä Maailma kylässä -tapahtuma (World Village Festival). Monikulttuurisuustapahtumassa kansalaisjärjestöt ja yhdistykset esittelevät toimintaansa. Alueella on lukuisia telttoja ja kojuja, joissa voi edullisesti tutustua vieraitten kulttuureitten ruokiin. Käsityötuotteita mm. vaatteita ja koruja on myynnissä runsaasti. Esiintyjiä on monesta maasta, ja pääasiallisin taiteen laji on musiikki. Olin Kaisaniemessä sekä lauantaina 26.5. että sunnuntaina 27.5., ja alla on kuvia molemmilta päiviltä.

Vuosi vuodelta vierailijamäärä on kasvanut, ja toukokuun lopun hellesää sai ihmiset lähtemään ulos puistoihin ja hyörinään: tänä vuonna oli yli 100000 kävijää. Yksi heistä oli vakivieras presidentti Tarja Halonen.

Kuvatessani vesialtaan toisen puolen aluetta kuulin takaani tutun äänen: presidenttihän se siellä seurueineen oli pysähtynyt ostoksille Nuoret kotkat -varhaisnuorisojärjestön teltalle.

Rautatientorilla myhäili ”kultainen miespatsas” auringossa välkkyvässä paljettiasussaan.

Koruja oli tänä vuonna entistä runsaampi valikoima.

Infoa tarjolla – liekö kovinkin taivaallista..?

Aurinkovoimalla kattila kiehumaan!

Puinen ksylofoni(?) soi taitavissa käsissä miellyttävän pehmeästi.

Ruokaa oli jokaiseen makuun suomalaisista makkaraperunoista etnisesti maustettuihin kala-, liha-, kana- ja kasvisannoksiin. Tässä kojussa kävin syömässä hiillostettua kalaa papumuhennoksen ja vihreän kasviskastikkeen kera. Annokseen pyysin tilkan chilikastitetta. Oli maukasta vaikka chili sai nenän ja silmät vuotamaan.. Useassa kojussa oli pitkä jono, mikä tietenkin kertoi että ruoka oli hyvää. Jonottaessa sai ihailla myyjien upeita asuja.

Lavaesiintyjistä kävin seuraamassa vain tätä temperamenttista tummanpuna-asuista laulajaa.

Metro-lehden teltalla sai kuvauttaa itsensä, tässä kuvaajat.

Joskus pitää rohkaistua kameran eteenkin: tässä Metro-lehden Facebook-sivulla julkaistu kuvani.  Koska kuvan suora linkitys Facebookista ei onnistunut, oli pakko ladata kuva wordpressiin. Kuvaaja on siis yllä olevan kuvan tummakutrinen komia partasuu.

Tukka hyvin ja kello näkyy – no ei, tukkani hapsottaa pitkän helteisen päivän päätteeksi eikä kellokaan ole rolexi.  Muita rohkeita sunnuntaina Metro-teltalla kuvattuja täällä.

Lisää Maailma kylässä -kuvia lauantailta ja sunnuntailta.

Samaan aikaan Kuva- ja Kamera -messujen kanssa messuhallin alakerran täyttivät GoExpo-tapahtuman monet osastot: Fillari, Kunto, Golf, Retki, Kalastus, Metsästys ja Ball Sports Expo. Vierailin jo perjantaina ja nyt sunnuntaina halusin telellä kuvata fillarimäenlaskua – tai mikä sen lajin nimi nyt onkaan – mutta voi harmi, se oli jo päättynyt. Kiertelin osastoilla yläkerran valokuvaluentojen välissä ja muutamia kuvia näpsin.

Perhoista en mitään muuta ymmärrä kuin että ne ovat kauniita esineitä. Luulen kuitenkin, että perhonsidonnassa yhtyy visuaalisuus ja tarkkaan mietitty funktionaalisuus: niissä on juuri se mitä tarvitsee kalan houkuttelemiseksi, mutta ei mitään turhaa. Ensimmäistä kertaa pääsin läheltä seuraamaan näppäräsormista sidontaa. Ei ole mämmikourien laji..

Isossa altaassa esiteltiin perhoja tositoimissa – mutta hallin Ahti ei suonut antejaan…

Palloilulajeja oli monia, tässä koripalloa heitettiin nuorisojoukon voimin.

Koko messujen ajan olin kuullut jotain juttua hevosenhajusta. Vasta viime minuuteilla paljastui, että alakerran toisessa isossa hallissa on Helsinki Horse Fair, ja sen ohjelmassa mm. keskiaikaiset turnajaiset.  Ehdin vain pikaisesti saada muutaman kuvan Rohan Tallien haarniska-asuisista ottelijoista. Kauniin valkoisen ratsun lähelle en päässyt pikkutyttömuurin läpi..

Wau!! Valkoiset hevoset unohtuivat bongatessani tämän komistuksen. Olisinpa linnanneito, niin pyörtyisin sievästi ja antautuisin  ihanan viiksiniekkaritarin pelastettavaksi..! Jos oikein kuulin, hän kertoi toiselle kuvaajalle olevansa norjalainen.

Kuva- ja Kamera -messuilla  on niin paljon katsottavaa ja kuunneltavaa, että kävin kaksi kertaa. Perjantaina 2.3.2012 pääsi maksutta sisään ammattilaisajalla rekisteröitymällä etukäteen. Digicamera.netin keskustelufoorumin arvonnassa voitin kaksi messulippua, ja toiselle messukäynnille 4.3. sain kaveriksi valokuvaseuramme tulostusosaajan.

Seurasimme Pekka Potkan luentoa Canson Infinity: The Fine Art of Printing. Vedostusmateriaalien uusin kärki. Potka on myös blogissaan kirjoittanut Canson Infinitysta osa 1 ja lisää osa 2.

Seilo Ristimäen (Studio Iloinen liftari) luennon aiheena oli Epson Fine Art tulostus. Laadukkaita papereita oli molemmilla, lisäksi opimme uusia asioita itse tulostusprosessista.  Osastoilta hankimme paperipakkauksia, joissa jokainen paperi on erilainen: mielenkiintoisia testaushetkiä tulossa kevään kerhoiltoihin.

Kameraosastoilla sai asiantuntevaa opastusta kuvauslaitteitten hankintaan. Tarjontaa on niin valtavasti, että valinta ei kuitenkaan ole helppo.

Ilmoittauduin alkuvuodesta työväenopiston studiomuotokuvauskurssille, mutta ajallisten päällekkäisyyksien vuoksi en voinutkaan osallistua kuin alkuluentoon.

Kuitenkin studiovalojen hankinta alkoi kiinnostaa. Top Shot Studion esiintymislavalla  Studio Klikin valokuvaajat Peero Lakanen ja Sami Reivilä malleineen demosivat Edulliset Elinchrom-studiosalamat studiossa ja miljöössä.  Messuajan loppuun saakka harkitsin Top Shotin hyvää tarjousta, mutta koska uuden kameran hankinta alkuvuodesta teki ison loven talouteeni, jatkan neuvotteluja kukkaroni kanssa ja valmistaudun iskemään kiinni seuraavan hyvän tarjouksen tullen. Vaikka olisipa se jo nyt ollut mukava ottaa studiokuvia siskontytön 1-vuotiaasta pikku Leo-pojasta…

Suomen Kameraseurojen liiton (SKsL) osastolle oli pystytetty pikku studio, ja yleisöllä oli mahdollisuus kuvata mallia, joka poseerasi puistokatua esittävän taustakankaan edessä. SKsL:n koulutusvastaava Sakari Mäkelä ehdotti kuvaamista salaman kera, mutta tyydyin vain kurkistelemaan taaempaa ja näpsimään 50-millisellä muutaman kuvan salamatta. Noh.. kuvat tulivat hieman pehmeitä korkealla iso-arvolla…

Malli oli ilmeisesti joku kuuluisuus, koska vieressäni joku kuiskasi kaverilleen, että onks toi se..  ja kaveri vastasi että on se se..  Utelias kun olen, googlasin että neito on nimeltään Janica (sukunimeä en löytänyt)  ja vuoden 2011 Big Brother -voittaja. Mistäs minä televisioton TV-kuuluisuuksia tunnen.

Miksi böördsit olivat ängri..? Ehkä siksi, ettei Canonin 5D MK III ollut nähtävillä?

Helsingissä Lasipalatsin aukiolla vietettiin Helsingin ja Pekingin isännöimää kiinalaista uuttavuotta sunnuntaina 22.1.2012.

Kiinalaisen horoskoopin mukaan nyt alkaa lohikäärmeen vuosi, joten ohjelmassa olikin värikkäitä lohikäärme- ja leijonatansseja ja jäälohikäärme. Esiintymislavalla saatiin ihailla myös taikuria ja tanssiesityksiä.

Aukiolla oli useita Kiinaan liittyviä kojuja, jotka myivät kiinalaista taidetta ja käsityötä tai esittelivät toimintaansa. Useassa kojussa oli tarjolla kiinalaista ruokaa, joitten tuoksu houkutteli kirpeässä pakkassäässä; harmi etten ollut ottanut mukaan lainkaan käteistä, jäi herkut nauttimatta.

Lasipalatsin aukio oli koristeltu isoin punaisin pallolyhdyin ja rakennuksiin heijastui punaista valohehkua.

Apua, lohikäärme on hotkaissut miehen..!

Suomen kiinalaisen lääketieteen liiton (SKILL) kojun havaintonukessa satoja tärkeitä kehon pisteitä.

Ujohymyinen pandahattunainen myi kojussaan taide-esineitä.

Jäätaiteilija Anssi Kuosa veisti tapahtuman teemaan sopivan ison lohikäärmeen, joka illan pimetessä valaisimien loisteessa hehkui punaisena.  Lopuksi lohikäärme sai pyrstönsä päälle vielä ohutsiipisen keijukaisen.

Lauantaina oli kaksi mielenkiintoista tapahtumaa: Sanomatalon Mediatorilla valokuvaamiseen liittyviä luentoja ja esiintyjiä, ja Suomenlinnassa avattiin joulutapahtuma runsaine ohjelmineen. Pääsin lähtemään vasta iltapäivällä, joten menin suoraan Suomenlinnaan, koska halusin nähdä Juha Halmun valokuvanäyttelyn. Ehdin viime minuuteilla Suomenlinnan kirjastoon ennen näyttelyn purkua. Juhalla oli uusia mielenkiintoisia, arvoituksellisia valokuvia.

Lauttarannassa saapujaa tervehtivät isot öljypadat.  Kostealle kiveykselle oli pakko vetää kyljelleen, että sai samaan kuvaan sekä tulen että Helsingin horisontin. Tulenlieskojen lämpöväreilyn läpi Tuomiokirkko näytti kangastukselta.

Sää oli mitä kaunein, viime päivien myrskytuuli piti vapaapäivää. Olin ottanut isompaa kuvauskierrosta varten kolme objektiivia mukaan, mutta totesin ettei kannata lähteä pitemmälle saareen etsimään joulutapahtumia, koska aurinko oli kohtsillään laskemassa eikä telinettä tullut mukaan.

Ilokseni lauttarannassa oli Helsingin Wanhaa Waruswäkeä aseineen ja pronssikanuunoineen lauttaa odottamassa, joten sain muutaman kuvan komeista herroista kiiltävänappisissa univormuissaan ja kolmikolkkahatuissaan.  Helsingin Wanha Waruswäci ia Caupungin Hywät Asuckat r.y. -yhdistyksestä oli joulutapahtumassa mukana myös muita 1700-luvun keskivaiheen asuihin pukeutuneita, mutta harmikseni en heitä ehtinyt kamerallani tavoittaa.