VALOKUVAUSKONEENKULJETTAJA

Viime vuonna heinäkuun lopulla sain muutaman korentokuvan Vuosaaren Kallahdesta, ja nytkin lähdimme ystäväni Karin kanssa samaan jahtiin. Pikkuisia punertavia korentoja lenteli paljonkin, mutta olivat liian liukasliikkeisiä, en onnistunut saamaan yhtään terävää.

Oli tyydyttävä kuvaamaan kukkia, tämä keltainen lienee jokin virna(?)

Rantaheinikossa kasvaa kaunis kukka, jonka nimeä en tiedä. Voimakas tuuli heilutti kukkia, ja jouduin pitämään kukkavartta paikoillaan varpaillani.

Osa oli jo kukkinut ja kukka kuivunut ohueksi läpikuultavaksi ”lyhdyksi”.

Aurinkoa vasten kuvattu pihlaja oli jo osoittain syksyn punainen, osa sinnitteli vihreänä.

Kallahdessa oli leijanlennättäjiä koko rannan leveydeltä.

Hentopilvistä taivasta vasten leijojen värikkyys pääsi oikeuksiinsa.

Toisella suunnalla isoja ja korkeita pilvimuodostelmia.

Metroasemalle kävellessäni bongasin hauskan ikkunan, josta jalankulkijat heijastuivat..

Vuosaaren metroasema on miellyttävän valoisa ja puhdas.

Metrotaso saa valoa kattoikkunoista.

Äitienpäiväksi matkustin Pälkäneelle,  jossa äitini asuu sisareni perheen kanssa. Myös sisareni tytär taaperoineen oli tullut omaa äitiään ja isoäitiään tervehtimään, joten kolme äiti-ihmistä kahvitettiin ja kukitettiin. Perinteisten sinivuokkojen ohella äitejä ilahdutettiin kukkakimpuin.

Kevät oli kukassa myös pihalla: narsissit heiluivat vienossa tuulessa kuin keltaiset kellohelmaiset salsahamoset, ja puut availivat kellanpunavihreitä hiirenkorviaan.

Pihasta oli pääsiäisen aikaan kaadettu monta isoa puuta. Koivunrungossa lepattivat ohuen ohuet kuoren kielekkeet kuin purjeet.

Ulkoeteisen kaiteella nökötti Jekku-koiran metallikampa, jossa tukku kiharia häntäkarvoja.

Lähikuvissa olen käyttänyt 70-200mm/f4 -objektiivin kanssa kolmen loittorenkaan yhdistelmää.

Alkukesästä ostin Digicamera.netin foorumilta käytetyn Canoniin sopivan loittorengassarjan  Kenko Automatic Extension Tube Set DG.  vasta nyt lähdin kokeilemaan sitä luontoon. Ajettiin ystäväni Karin kanssa Vuosaaren Kallahteen, jossa  uimarannan vieressä on iso niitty ja runsas kaislikko. Ajatuksena oli saada kuva sudenkorennosta.

Heti kun aurinko alkoi paistaa, korennot lähtivät liikkeelle, mutta vain yksi istui sen aikaa paikoillaan, että ehdin sihtaamaan tarkennuksen kohdilleen. Harmi, että en pannut muistiin, mikä rengas oli just korentokuvassa käytössä, mutta luultavasti 36-millinen. Objektiivina oli Canon EF 70-200mm f/4.0 L  USM.

Näköjään kuuloni on vielä kunnossa, koska heinäsirkkojen sirinä kantautui korviini koko ajan. Joka askelella jokin sirkka hyppi pakoon, mutta ne olivat niin ruohonkorsien seassa lähellä maata, että kuviin olisi tullut liian sekava tausta. Yksi sirkka levähti eväslaukun päällä, joten hänestä sain potretin.

Perhosia oli liikkeellä vain muutama, ja niistäkin harva laskeutui paikoilleen.

Kärpänen päästi melko lähelle.

Maa oli pikku sateen ripottelun jälkeen kosteahko, mutta pakko oli mahallaan ryömiä kuvakulmia etsiessä. Tässä muutama kukkakuva rantaniityltä.

Viikonloppuna olin lähisukulaisen 60-vuotissyntymäpäivillä. Kannoin kukkakimppuja ulos terassille sateeseen ja otin kuvia, vaikka kamera kastuikin. Parvekkeelta oli useita metrejä metsänreunaan, joten sain kuviin melko pehmeän taustan. Ulkona oli sateisen iltapäivän hämärää, mutta olin kai juhlimisesta väsynyt, enkä jaksanut kantaa telinettä ulos. Toki se olisi ollut tarpeen, sillä  200-millillä kuvatessa käteni ei ole tarpeeksi vakaa – semminkään kun juhlat eivät edellisiltana hiljentyneet kuin vasta pikkutunneilla…