HANNES HEIKURA
Valokuvasommittelukurssin ohjelmaan kuului Hannes Heikuran luento, jota seuraamaan oli sunnuntaina 11.3. 12 klo 14 Oulunkylätalolle saapunut koko salillinen.
Heikura ei kuulu niihin kuvaajiin, jotka ovat koko ikänsä kuvanneet, siis aloittaneet jo lapsena. Hän löysi valokuvauksen vasta tekniikan opiskelun aikoihin. Opiskelualastaan huolimatta Heikura ei ole äärimmäistä teknistä terävyyttä tavoitteleva laitefriikki: hänelle riittää kamera (ilman salamaa), jolla saa tallennetuksi tunnelman ja sisällön visuaalisuutta unohtamatta. Heikuralta kysyttiin muistaakseni jotenkin niin, että onko hän mielestään saavuttanut tavoitteensa, johon vastaus oli ”Toivottavasti en, koska silloin olisi enää turha kuvata!”
Heikuran kuvissa esiintyy usein ihmisiä, mutta hän haluaa valottaa kuvansa niin, että reuna-alueitten epäolennaisuudet jäävät tummiksi ja kuvattavan tunnistettavat piirteet häipyvät siluetiksi, jolloin yksilö edustaa jotain yleistä, universaalia. Heikurasta saa erakkomaisen vaikutelman, ja hän itse sanookin lehtikuvauskeikoilla mieluummin keskittyvänsä työhönsä muista kuvaajista erillään. Tuntui siltä, että jäyhä pohjoissatakuntalainen tuo kiinnostuksensa ihmisiin esiin arvostamalla kuvattaviaan. Hän haluaa ottaa kuvia, joita katsoessa ihmisessä jotain muuttuu.
Katsoimme lopuksi videolle viedyn Dark Zone -sarjan, johon oli yhdistetty erinomaisesti kuvien tunnelmaa täydentävä musiikki.
Heikura oli tuonut mukanaan Dark Zone -kuvateoksia, jotka omistuskirjoituksin menivät kuin kuumille kiville. Oman kirjani saan lähipäivinä postitse.
Kuvassa Hannes Heikura kirjoittaa omistuskirjoituksia Dark Zone -valokuvateokseensa.
Avainsanat: Hannes Heikura, valokuvaluento