VALOKUVAUSKONEENKULJETTAJA

Kameraseuran Natura-kerho kävi lauantaina 17.5.2014  kameroineen Korkeasaaressa serkkuja tervehtimässä. Mukana oli kymmenkunta kameraseuralaista. Retken vetäjänä toimi Eero Venhola, joka oli tilannut aurinkoisen ja lämpimän kevätkelin. Liian kuumaa ei ollut, pieni tuulenvire vilvoitti kuvaajia. Eläimille taisi olla jo sen verran lämmintä, että ne mieluiten löhosivät pensaikkojen varjossa.

Valo oli keskipäivällä paikoin turhankin kovaa, joten kaikki kuvat on puskettu Lightroomin läpi. Suuri osa eläimistä oli metalliverkon, -aidan tai nuhruisen lasin takana, siksi kuvissa on paikoin epämääräisiä kohteeseen kuulumattomia länttejä.

Kiersin saarta Handen ja Erikin kanssa. Lähdimme kokoontumispaikasta ravintola Pukin terassilta karhujen kautta myötäpäivään. Nallet ovat olleet suosikkejani, mutta nyt ne nukkuivat pimeässä onkalossa, en saanut hyvää kuvaa.

Kuningasmerikotka tarkkaili maailmaa kelopuussa, ja tiukasti objektiivi verkkoaitaan painettuna sain ylväästä linnusta kuvia.

Leijonat makasivat varjossa.

Papukaija oli melko hämärässä huoneessa, objektiivi tarkensi hitaasti, tämä oli harvoja melko teräviä otoksia.

Mangustit ovat tavattoman sympaattisia eläimiä, ne leikkivät ja telmivät sikin sokin.

Kirkkaanvihreä lisko oli kuin koru. Näitä pikkueläimiä pitänee mennä uudemman kerran kuvaamaan, kun yleisöä ikkunoitten edessä on vähemmän.

Vesialtaassa uiskenteli kilpikonnia ja tällaisia pikkukrokoja(?).

Tavintola Pukin edustalla tunnuseläin veistoksena.

Riikinkukkoja käyskenteli Pukin tienoilla useampiakin, mutta yksikään ei suostunut läväyttämään pyrstoään auki. Tyydyin sitten kuvaamaan lähikuvia. Oli vaikea saada tarkennusta osumaan isolla aukolla, kun riikinkukko koko ajan liikutti päätään kävelyn tahtiin eestaas.

Jos isot nallet pysyttelivätkin varjossa, niin näitä nallekarhuja oli uskaltautunut jääkaapista ulkoilemaan useampaankin pöytään…

Hmm.. leijonakin käväisi karhuun nojailemassa oikein sapelin kera, mutta jääköön sen tarina arvoitukseksi…

Lisää kuvia täällä: http://pl.1g.fi/kuvat/RETKET+JA+REISSUT/Korkeasaari+17.5.2014/

Kameraseuran Teema-kerhon kevään kuvausretken kohteena 15.5.2014 oli Katajanokka.  Kokoonnuimme Wanhan Sataman eteen klo 17 ja jakaannuimme pikku porukoilla eri puolille kuvaamaan kaunista kaupunginosaa. Yleensä olen Katajanokkaa kiertänyt rantojen viertä, mutta nyt lähdin Hietarinteen Handen kanssa oikaisemaan alueen halki entisen vankilan ohi jäänsärkijöitä kohti.

Jäänmurtajien lähellä oli korkea metalliaita, jonka strukturoitu ja rastirei’itetty pinta heijasti valoa kauniisti siniharmaan eri sävyin.

Pitää selvittää, mikä rakennus on tämä, jonka seinilla oli ristikuvioita. Kuviot ja puun varjot tekivät seinästä kauniin kokonaisuuden.

Sinipunainen asetelma löytyi tiilirakennuksen seinustalta.

Yritin saada yhteen kuvaan mahdollisimman monta noita keltaisia köydenkiinnitystolppia (mitähän ne ovat oikealta nimeltään?), mutta en onnistunut haluamallani tavalla.

Sipulikirkon vieressä metalliaidassa naarmugraffiteja.

Kaksi sipulia: ravintola Sipulin lippu ja kreikkalaiskatolisen kirkon tornisipuli.

Pressanlinnaa korjataan, tämä metallikonstruktio ja siinä olevat oranssit laput olivat kuin moderni pelkistetty taideteos.

Kuvia katsomaan kokoonnuttiin Kappeliin, jonka olutpuolella meille oli varattu pöytä. Olut maistui ripeän kävelyn jälkeen. Juteltiin taiteiden yönä avattavasta Aita-näyttelystä ja syksyn kuvausteemoista. Oma jutteluni oli hieman äshä-pitoinen – ei toki liiallisen oluen vaan puuttuvan etuylähampaan vuoksi…

Kameraseuran toukokuun kuukausikokouksen ohjelmana oli kevätjuhla nyyttikesteineen. Kylläpä pöytä notkuikin herkkuja, sekä syömistä että juomista. Aamulla ei ollut silti ”tukka kipeenä”.

Kuvakilpailun aiheena oli ”Kevät”, ja se käytiin pöytäkilpailuna ja kuvat esitettiin vedoksina.  Tällä kertaa pöydän virkaa toimitti verkko, johon kukin sai kiinnittää kuvansa pyykkipojin.  Pyykkipojissa oli numero, ja jokainen sai kirjoittaa paperilapulle kolmen parhaaksi arvioimansa kuvan numerot.  Parhaat yhteispisteet saaneet kuvat voittivat.  Oma kuvani Kaisla herää kevääseen voitti kilpailun ensimmäisen palkinnon.

Palkintona oli Jarmo ”Yammu” Jauhiaisen kuvateos 1,5 % – Äänekäs hiljainen kansa, johon taiteilija on kuvannut skitsofreniaa sairastavia ihmisiä. Kuvateos perustuu samannimiseen mm. Valokuvataiteen museossa vuonna 2007 olleeseen näyttelyyn. Kirjasta myös Mielenterveyskeskusliiton sivulla.

Kuvan Kaisla herää kevääseen otin Laajasalon Valokuvaajien kevätretkellä Vanhankaupungin Lammassaaressa 2013.  Myöhäisillan auringon välke vedessä toi  taustaan terävyysalueen ulkopuolelle runsaasti isoja bokeh-palluroita.

Kevään viimeisen Teema-kerhon esiintyjänä oli valokuvaaja ja videotaiteilija Alisa Javits.

Pöytäkilpailun teemana oli Muutos, johon osallistuttiin vedoksin. Koska en päässyt paikalle, vein etukäteen Kamera-gallerian oviluukusta työni, ja joku ystävällinen kerholainen oli huolehtinut vedokseni mukaan pöytäkilpailuun.  Alunperin minun piti osallistua kokonaan toisella kuvalla tai oikeammin kuvaparilla, jossa mallinani oli valokuvausseurakaverini Juha Halmu. En saanut omaa malliosuuttani valmiiksi ajoissa, joten viime tingassa päädyin toiseen kuvaan.

Vasta Kameraseuran elokuun uutisista sain lukea, että kuvia oli lähetetty 22, joista parhaiksi valittiin kuusi kuvaa kukin yhdellä pisteellä. Joukossa oli kuvani nimelta Paradigma vaihtui: ei enää niin suuri mahtava.  Keväällä työkaluteemaa varten maalla kuvaamani ruosteinen kaatunut kottikärry, jonka päällä sirppi ja vasara, symboloivat  mielestäni suuren itäisen naapurimaan poliittista muutosta.

En muista, kumpi värivaihtoehto oli mukana, sepia vai mustavalkoinen, tsekkaan myöhemmin…

Kameraseuran huhtikuun kuukausikokouksen vieraana oli photojournalisti Meeri Koutaniemi, joka on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt kuvata eri puolilla maailmaa ja jo monesti töistään palkittu. Toista tuntia vierähti kuin siivillä, vaikka Koutaniemen kertomat asiat eivät olleet kevyttä kuultavaa.

Monesti maailman vääryyksiä – mm. naisten ympärileikkausta – miettiessä herää kysymys, miksei kukaan tee mitään. Koutaniemi tekee. Ikiaikaisia luutuneita asenteita ja syvärakenteita ei toki muuteta hetkessä, mutta on huojentavaa tietää, että yhteisön sisällä on alkanut kasvaa uudenlainen siemen. Jossain vaiheessa esimerkiksi tyttöjen kouluttautumisen myötä naisten ruumiillinen koskemattomuus ja itsemääräämisoikeus kasvaa yhteisön normiksi.

Kahvitauon jälkeen Koutaniemi tuomaroi kuvasarjat. Neljä sarjaa sai yhden pisteen ja yksi sarja sai kaksi pistettä. Omat sarjani eivät menestyneet.

Kuvasin ensimmäistä kertaa viime lauantaina ostamallani Canon PowerShot S120 -pokkarilla (Rajala ProShopin digiviikolla 399€)  ja koska en ollut vielä perehtynyt kameraan tarkemmin, annoin mennä automaatilla. No joo, valotusajat tulivat aivan liian pitkiä ja ISO-arvot liian korkeita: kuvat ovat kohinaisia ja tärähtäneitä.

Kameraseuran Teema-kerhon maaliskuun aiheena oli  ”Työkalu”. Tuomarina toimi illan esiintyjä Eero Hauta-aho, taitava lintukuvaaja ja luonnontuntija.

Osallistuin kilpailuun kuvalla, jonka otin maalla edellisenä viikonvaihteena. Siellä kasvimaan vajan seinustaa koristaa kaksi ruosteista vanhaa puutarhatyökalua, joista nappaan aina kuvan ohi kulkiessani. Nyt valo oli mielestäni sopiva, koska se toi kuivuneen seinahirren syyt hyvin esiin. En tiedä työkalujen oikeaa nimeä, mutta nimesin kuvan ”Herra ja rouva Kuokka”.

Herra ja rouva Kuokka

Kuvani ei pärjännyt kilpailussa, jossa tuomarin mielestä kuvissa olisi suotavaa näkyä myös työkalun käyttäjä. Minä ja moni muu olimme tosin sitä mieltä, että silloin annettu aihe olisi ”Työkalun” sijasta ollut ”Työ”. Harmitti kovasti, että noudatin liian tiukasti annettua aihetta, sillä kovalevyltäni olisi löytynyt paljonkin työn tekemisen kuvia. Noh.. tuomari on puhunut, pulinat pois.. opinpahan sen, ettei annettua aihetta tarvitse käsitellä niin kovin pilkuntarkasti.

Kuvasin maalla aiheesta muitakin työkaluja hieman kieli poskessa:  asettelin vanhan kaatuneen ruostuneen kottikärryn reunalle sirpin ja vasaran eräästä toisesta yhteydestä paremmin tunnettuun asentoon… Kuvat ajattelin nimetä tyyliin ”Ei tässä mitään symboliikkaa ole.. eihän?” tai ”Kaatuu se suuri ja mahtavakin..”

Hieman vähemmän osoittelevasti asetellut työkalut:

Seuraavat kaksi kuvaa voisi nimetä vaikkapa ”Emeritukset” – tosin ainakin sahapukki on edelleen käytössä:

Miellyin tämän kuvan mustavalkoiseen versioon ja ensi kerralla otankin kottareista poliittisesti korrektimman kuvan ilman sirppiä ja vasaraa:

Kameraseuran kuukausikokouksessa 11.3.2014 oli vuosikokouksen lisäksi  ohjelmassa vapaa-aiheinen kuvakilpailu. Sen tuomaroi Reino Havumäki, Suomen kameraseurojen liiton puheenjohtaja.

Kuvani ”Muusikko Suomenlinnassa” sai kunniamaininnan. Tuomari kommentoi, että pitempää kuvaa katsoessa siitä löytää paljon yksityiskohtia. Harmi, että torvien pinnat eivät olleet parhassa terässä (katsoin läheltä), jolloin heijastukset eivät toistuneet kovin terävinä.

Muusikko Suomenlinnassa

Kameraseuran kuukausikokouksessa 11.2.2014 projektejaan esitteli valokuvataiteilija Irmeli Huhtala, joka myös tuomaroi kuvakilpailun. Tuomarilla oli käytössään kuusi pistettä, jotka hän sai jakaa haluamallaan tavalla, mutta vähintään kolmelle kuvalle tuli antaa pisteitä. Voitin 1. palkinnon, kuvani Laki ja musiikki sai 4 pistettä.

Kuvan olin ottanut toissa kesänä aamuvarhaisella kävellessäni metrolta Musiikkitalon ohi Finlandia-talolle erääseen seminaariin. Aamuaurinko paistoi Eduskuntataloon, joka heijastui kuvan rakennuksen ikkunoista. Vaikka olin jo myöhässä, maltoin pikapikaa ottaa muutaman kuvan matkan varrelta.

Joskus paljon myöhemmin nimesin kuvan Law and Music eli Laki ja musiikki. Kuukausikokouksessa kerroin kuvan taustoista, jolloin muutama osallistuja huomasi, ettei kuvan rakennus olekaan Musiikkitalo vaan Kiasma. Minulla ei ollut mitään muistikuvaa, että olin kuvannut jo Kiasman kohdalla, aamu-unisena lienen ”herännyt” vasta seuraavan rakennuksen kohdalla ja luulin kuvanneeni heijastuksen Musiikkitalon ikkunoista.. Kotona etsin vanhan kuvakansion ja sieltä kuvia tutkittuani saatoin vakuuttua, että toden totta Kiasmahan se olikin. No, onneksi erehdykseni ei vaikuttanut kilpailutulokseen, mutta kuvan nimi täytynee muuttaa kuulumaan Law and Art eli Laki ja taide.

Kuva on aiemmin saanut hyväksynnän kansainvälisessä FIAP-näyttelyssä, ja sen sääntöjen mukaan kuvan nimeä ei saa muuttaa, jos sillä aikoo osallistua muihin FIAPin alaisiin näyttelyihin. Täytyy selvittää nimenmuutosongelma.

Kameraseuran vuoden 2014 ensimmäisessä kuukausikokouksessa esiintyi valokuvaaja Laura Nissinen,  joka luennoi abstraktista valokuvauksesta.

Samana iltana julkistettiin vuosikilpailun voittajat. Kilpailun tuomareina toimivat valokuvaajat Laura Nissinen ja Sami Perttilä sekä graafinen suunnittelija Ronja Korhonen. Kilpailussa oli neljä sarjaa: Tilannekuvat,  Henkilökuvat, Luonto- ja ympäristökuvat ja Yleinen sarja.

Kuvallani ”Jaffaa ilta-auringossa” voitin tilannekuvasarjan (3 pistettä). Sarjavoittajat ja kunniamaininnan saaneet saavat voittajakuvansa ja kokoelman muita kuviaan Kameraseuran Vuosikilpailun parhaat -näyttelyyn helmikuussa.

Olin ensimmäistä kertaa Kameraseuran tekniikkakerhossa 8.1.2014. Illan aiheena oli Lightroom 5 -ohjelman uudet ominaisuudet. Vaikka olen ohjelmaa käyttänyt jo tovin, ilta antoi monta hyvää vinkkiä.

Teknikkaillassa kuva-aiheena oli – kuinkas muuten kuin tekniikka – ja viime kesän talotalkoissa ottamani kuva ”Siivoustalkoot” sijoittui kolmannelle sijalle..