VALOKUVAUSKONEENKULJETTAJA

Laajasalon Valokuvaajien ryhmä vieraili Hyvinkäällä Suomen kameraseurojen liiton teemanäyttelyn avajaisissa lauantaina 7.10.2012.  Järjestäjänä oli Hyvinkään kameraseura, joka täytti kuusikymmentä vuotta.  Näyttelyn teema on ”Työ”,  ja valokuvaseurastamme kolmen jäsenen vedoksia oli hyväksytty näyttelyyn yhteensä kuusi. Omia kuviani ei hyväksytty mukaan, no seuraavaan näyttelyyn yritän sitten parantaa.

Hyvinkään kaupungintalo vanhassa villatehtaassa oli miellyttävän  avara ja valoisa paikka, jossa vedokset saivat ilmaa ympärilleen.  Hieno idea oli näyttää digikuvien pystykuvat pystynäytöllä. Ainoa pettymys oli se, että kaikki näyttelyyn hyväksytyt työt eivät olleet näyttelyluettelossa.

Saavuimme Hyvinkäälle hyvissä ajoin ja tutustuimme Suomen rautatiemuseoon, jossa lapsuudesta tutut veturijättiläiset toivat nostalgisia muistoja.

”Joo tuosta mä kesällä menin Iniöön!”

TEEMANÄYTTELYN AVAJAISET

SKsL:n teemanäyttely ”Työ” avattiin Hyvinkään kaupungintalolla klo 16. Hyvinkään kameraseura juhli samalla toimintansa 60-vuotista taivalta, mikä on kunnioiotettava saavutus. Avajaisvieraita lienee ollut yhtä paljon kuin aiemminkin, mutta isossa tilassa määrä näytti pienemmältä. Vedoksia oli esillä aulassa ja toisessa kerroksessa, digikuvia saattoi katsella molemmissa kerroksissa kahdella näytöllä.

Oman ilmeensa korkeaan aulaan toi Kaarina Kaikkosen tilataideteos ”Kohti uutta huomista”, jossa on lastenvaatteita ripustettu katosta.

HYVINKÄÄN KIRKKO

Avajasista Rantasipiin ajaessamme huomasimme Hyvinkään kirkon, johon halusimme tutustua lähemmin. Professori Aarno Ruusuvuoren suunnittelema kirkko on tyyliltään moderni, ja siinä toistuu kolmioaihe. Valokuvauksen sommittelukurssin ensi viikon aiheena on kolmio, mitä sopivin kuvauskohde siis. Kirkko oli vaikea kuvattava, sillä laajakulmalla ottamissani kuvissa vinojen seinien perspektiivi asetti haastetta.

JUHLAILLALLINEN

Suomen kameraseurojen liiton teemanäyttelyn illallinen ja samalla Hyvinkään kameraseuran 60-vuotisjuhlaillallinen nautittiin Hotelli Rantasipissä. Ravintolasali oli viihtyisä, ja sen erikoinen tuhansista puupalkeista rakennettu varjostinrykelmä toi saliin hämyisen lämpimän tunnelman. Noutopöydän antimet olivat maukkaita, vieläkin vesi herahtaa kielelle.

Tässä vaiheessa ei vielä ole nautittu peeveetä (tarjoilijan termein), mutta silti jo lasit näkyvät sumeana…

Laajasalon valokuvaajien ryhmä matkasi Kouvolaan liiton vuosinäyttelyn avajaisiin. Lähdimme aamulla hyvissä ajoin, jotta ehdimme koukata Kotkan kautta ja tutustua Merikeskus Vellamoon.

Vuonna 2008 valmistunut arkkitehti professori Ilmari Lahdelman suunnittelema keskus on näyttävää rakennustaidetta, jossa merellisyys saatu hienosti talon henkeen; tyylikäs komea moderni rakennus, muttei millään tavalla pröystäilevän pramea. Teräviä kulmia ja pyöreitä muotoja rinnakkain kuvaamaan meren monimuotoisuutta, sen kovaa armottomutta ja toisaalta pehmeän keinuvaa rytmiä.

Vellamon interiööreissä ulkoa tuleva valo heijastuu kauniisti ja kattovalaisimien jonot ja ryhmät  ovat kuin tähtikuvioita öisen meren yllä.

Harmi ettei aikataulumme sallinut tutustumista näyttelyihin, koska emme halunneet vain kiireellä juosta niitä läpi.  Aulan ikkuna paljasti, että nautittava nähtävää on silmän täydeltä.

Lisää kuvia Merikeskus Vellamosta täällä.

Kaupungille mennessäni otin taas muutaman kuvan pysäkin vieressä olevan talon rakentamisen vaiheesta.

Ensimmäisen kerroksen ylle on ilmestynyt rakennusharkkoja isot kasat,  ja ensimmäisestä kerroksesta törröttävät raudoitusraudat odottavat toisen kerroksen seinää ympärilleen.

Kuvasin bussin ikkunasta talonrakennustyömaata. Pihassa oli nyt säiliöperävaunullinen kuorma-auto, joka lienee tuonut valmisbetonia. Tsekkasin auton kyljessä olevan nettisoitteen  mbr.fi (sivumennen sanoen  harvinaisen selkeä yrityssivusto), jonka etusivulla kerrottiin että  ”Betonia valmistetaan vuosittain yli neljä miljardia kuutiota – ainoastaan vettä ihmiskunta kuluttaa sitä suurempia määriä”. Mielenkiintoinen tieto, eipä tuota ole tullut ajatelleeksi!

Olen usein huomannut, että erilaiset isot työkoneet ovat kirkkaan värisiä. Tämän auton säiliö hohti iloisen punaisena samoin kuin  työmaalla seisova mylly. Mukava tietenkin että usein betoninharmaalla työmaalla on voimakkaita värejä rakentajien piristykseksi. Noh, oletan työkoneitten kirkkaitten värien olevan kuitenkin ensisjaisesti turvallisuuden sanelemat, mutta onpa kuitenkin saatu kaksi kärpästä – hyöty & huvi – yhdellä iskulla.

Talo, jonka rakentumista olen seurannut montun räjäytyksistä saakka, alkaa jo näyttää talolta:  eri osat hahmottuvat, ja ikkunoitten paikat ovat näkyvissä. Ainakin kadun puoleisen osan sisätiloissa on asenneltu metalliseinäkkeitä.

Olen kevään ja kesän mittaan ottanut kuvia lähistöllä sijaisevan talon rakentamisen eri vaiheista. Ajelin jälleen maalle päin Mikon kyytillä, ja  koska kadulla oli asvalttityön vuoksi ruuhkaa, ei voinut pysähtyä tai edes hidastaa vauhtia vaan  nappasin kuvan avoimesta sivuikkunasta.  Valotusajaksi valitsin 1/400sec, ja se riitti terävään kuvaan.

Viime kuvauskerrasta seinä on noussut muutaman harkkokerroksen.  Lämmöneristelevypaketit odottavat vuoroaan.

Perjantaina kamera oli mukana mennessäni kuvaamaan jenkkiautoja.  Ehdin pysäkille muutaman minuutin ennen bussin tuloa ja näppäsin läheiseltä rakennustyömaalta kuvat pysäkin vierestä.

Talon seinää on kohonnut jo hyvän matkaa ja raudoituksia lisätty.  Iso kasa  pitkiä raudoitusrautoja ja lautoja odottaa omalle paikalleen pääsyä.  Alueelle oli jälleen ilmestynyt iso kuormuri (vai mikä se nyt onkaan), siirtelemään aiemmin tuotuja harkkokasoja kenties.

Juhannuksenviettoon lähtiessäni näppäsin auton ikkunasta pari kuvaa lähistön rakennustyömaalta.  Sitten viime kerran perusvalu on valmistunut ja lecaharkkoja on tuotu paikoilleen. Laudoista on pystytetty (tilapäisiä?) tukirakenteita nurkkiin.

Helsinki-päiville mennessäni hilpaisin talonrakennustyömaan kautta.  Kun en rakennustermeistä tiedä, sanon vain, että jotain perusvalua on tehty ja puukehikoita rakennettu keskemmälle.

Termit tarkentuvat myöhemmin, kun kokenut rakentajatuttuni selventää asioita.

Lähistön talonrakennus edistyy huimaa vauhtia. Monttu on nyt valmis ja isot kauhakuormaajat ovat poistuneet muille työmaille.

Monttu on tasoitettu kivimurskalla ja alueelle on tuotu rakennustarvikkeita, jotka vielä ovat pakkauskääreissä.

Kadunvarren viemärityö on siististi suljettu ja tasoitettu.

Monen kokoista ja väristä putkea risteilee työmaalla tai pilkistää maasta ylös.

Keltaisessa muovissa on raudoitusrautoja, osa niistä asetettu paikoilleen seuraavaa vaihetta varten.

Mustakääreisten pakkausten sisältö on vielä arvoitus. Jotain levyjä lienevät? Tai Leca-harkkoja?

Myös kadunristeyksen viemärikaivanto on luotu umpeen.

Tasaiselta näyttää. Jotain betonirenkaita ja kivipalkkeja on kadun reunalla. Kaivonrenkaita? Ovatkohan ylijääneitä vai paikoilleen sijoittamista odottamassa?

Montunräjäytyksistä on jäljellä pieni kasa kivenmurikoita, jotka on siirretty kadun viereen ilmeisesti pois kuljettamista odottamaan. Kivet viedään ehkä tietyömaille täytteeksi.