VALOKUVAUSKONEENKULJETTAJA

Kaapelitehtaalla Valokuvataiteen museossa ja Ornamon näyttelyssä käynnin yhteydessä kuvasin muutakin silmään tarttuvaa. Vanhassa tehdasmiljöössä riittää rosoista kauneutta.

Näillä ei ole taidettu toviin ajella.. voi pyörä parkoja..

Tämä menopeli on säästynyt lumen hyökkäykseltä, se lienee aktiivikäytössä..

Minulla on penkkiaddiktio, etenkin punainen penkki vanhassa miljöössä joutuu aina kuvatuksi.

Kierreportaissa on eri suuntaisten viivojen rytmiä.

Kaapelitehtaan Puristamon elämää nähneessä betonisessa lakatussa lattiassa on monenlaista abstraktia kuviota.

Yksinäinen luminen penkki odottaa kesää. Vasemmanpuoleinen valo paloi puhki, ja jpg-kuvasta en sitä saanut paremmaksi Lightroomissa.

Tehtaanpiippu tuprutteli valkoista savua yönmustaa taivasta vasten.  ISO 6400 on vielä suhtkoht siedettävää, muttei kaunista.

Tässä kokeilin nostaa herkkyyden tappiin, mutta kyllä ISO 25600 kohisee jo aika rumasti.

Keskustassa ennen metroon laskeutumista poikettiin vielä yhdellä rautatieaseman toisen kerroksen ravintolassa. Ikkunapöydistä on hieno näköala Rautatientorille, jossa bussit odottavat matkustajiaan ja vastapäiset talojen ikkunoista ja katulyhdyistä ja luistelukentältä lankeava valo luo tunnelmaa.

Teollisuustaiteen Liitto ORNAMO ry on muotoilijoiden valtakunnallinen aatteellinen ja ammatillinen keskusjärjestö, joka vuonna 2011 täytti sata vuotta.  Kaapelitehtaan Puristamossa on 9.3.–18.3.2012 teosmyyntinäyttelyssä  taideteollista taidetta ja uniikkiesineitä.

Glorian Koti -lehti järjesti ennen virallisia avajaisia lukijoilleen tilaisuuden, jossa kuohuviinin kera sai tutustua teoksiin.  Aiheiltaan, materiaaleiltaan, hinnoittelultaankin näyttely oli monipuolinen läpileikkaus suomalaista osaamista.

Olin ennen tilaisuutta katsonut Valokuvataiteen museossa Timo Kelarannan valokuvanäyttelyn  ja sen lisäksi K-G Roosin ja  Octavian Bâlean näyttelyt. Kovin otollista ei ole muutamassa tunnissa ahmia noin suurta määrää visuaalista ravintoa: valokuvat vielä risteilivät silmissäni ja sulattivat viestejään.

Kävin vuoden ensimmäistä kertaa Suomen valokuvataiteen museossa ja hankin samalla vuosikortin.  Joka kerta näyttelyissä käydessä ajattelee, että voi miksen käy useammin. No nyt vuosikortillisena ehkä saan itseni useammin liikkeelle. Onneksi näköjään liikenneyhteydet Kaapelitehtaalle pelaavat, vaikka ratikka 8 onkin muuttanut reittiään keskustan ulkopuolelle.

Timo Kelaranta: Outo rakkaus

Timo Kelarannan Outo rakkaus -näyttelyyn osasin tulla suurin odotuksin, koska valokuvauskurssilla Hannu-Pekka Wettenhovi oli näyttänyt Kelarannalta muutamia makupaloja. Näyttely todella täytti odotukseni ja roimasti ylikin; minua miellyttivät kovasti kuvat, joissa on vain muotoja ja viivoja, abstraktia estetiikkaa: sisältö ja muoto ovat yhtä.

Yksi näyttelyn suosikeistäni oli kuva nimeltä Siltatyöt vuodelta 1994:

Näyttely oli pystytetty museon suureen näyttelytilaan, jossa isot kaarevat kuvaseinät muodostivat spiraalin

K-G Roos: Mafia, Marimekko, Mannerheim

Marimekon alkuvuosien kuvat veivät nuoruuteni tuttuihin Mari-kuvioihin ja löysiin mekkoihin, mutta parasta Roosia minulle olivat 50-luvun lopun Helsinki-kuvat, jotka kertoivat tavllisen ihmisen olosta ja elosta.

Octavian Bâlea: Flexi in security Redux

Dokumentäärista valokuvausta tehdastyöläisyhteisöistä.

Monessa museossa on kauniita tuoleja, niin täälläkin. Kaksi mustaa tuolia valkoiseksi maalattua betoniseinää ja läikikkääksi kulunutta lattiaa vasten vetivät katseen puoleensa.

Aulan naistenhuoneessa jonkun näyttelyvieraan ”itetaidetta”. Hauska englanninkielinen teksti tussilla piirretyn silmän alla varoittaa ”Eye l b watching”.. I’ll be watching..