VALOKUVAUSKONEENKULJETTAJA

Viime vuonna heinäkuun lopulla sain muutaman korentokuvan Vuosaaren Kallahdesta, ja nytkin lähdimme ystäväni Karin kanssa samaan jahtiin. Pikkuisia punertavia korentoja lenteli paljonkin, mutta olivat liian liukasliikkeisiä, en onnistunut saamaan yhtään terävää.

Oli tyydyttävä kuvaamaan kukkia, tämä keltainen lienee jokin virna(?)

Rantaheinikossa kasvaa kaunis kukka, jonka nimeä en tiedä. Voimakas tuuli heilutti kukkia, ja jouduin pitämään kukkavartta paikoillaan varpaillani.

Osa oli jo kukkinut ja kukka kuivunut ohueksi läpikuultavaksi ”lyhdyksi”.

Aurinkoa vasten kuvattu pihlaja oli jo osoittain syksyn punainen, osa sinnitteli vihreänä.

Kallahdessa oli leijanlennättäjiä koko rannan leveydeltä.

Hentopilvistä taivasta vasten leijojen värikkyys pääsi oikeuksiinsa.

Toisella suunnalla isoja ja korkeita pilvimuodostelmia.

Metroasemalle kävellessäni bongasin hauskan ikkunan, josta jalankulkijat heijastuivat..

Vuosaaren metroasema on miellyttävän valoisa ja puhdas.

Metrotaso saa valoa kattoikkunoista.

Alkukesästä ostin Digicamera.netin foorumilta käytetyn Canoniin sopivan loittorengassarjan  Kenko Automatic Extension Tube Set DG.  vasta nyt lähdin kokeilemaan sitä luontoon. Ajettiin ystäväni Karin kanssa Vuosaaren Kallahteen, jossa  uimarannan vieressä on iso niitty ja runsas kaislikko. Ajatuksena oli saada kuva sudenkorennosta.

Heti kun aurinko alkoi paistaa, korennot lähtivät liikkeelle, mutta vain yksi istui sen aikaa paikoillaan, että ehdin sihtaamaan tarkennuksen kohdilleen. Harmi, että en pannut muistiin, mikä rengas oli just korentokuvassa käytössä, mutta luultavasti 36-millinen. Objektiivina oli Canon EF 70-200mm f/4.0 L  USM.

Näköjään kuuloni on vielä kunnossa, koska heinäsirkkojen sirinä kantautui korviini koko ajan. Joka askelella jokin sirkka hyppi pakoon, mutta ne olivat niin ruohonkorsien seassa lähellä maata, että kuviin olisi tullut liian sekava tausta. Yksi sirkka levähti eväslaukun päällä, joten hänestä sain potretin.

Perhosia oli liikkeellä vain muutama, ja niistäkin harva laskeutui paikoilleen.

Kärpänen päästi melko lähelle.

Maa oli pikku sateen ripottelun jälkeen kosteahko, mutta pakko oli mahallaan ryömiä kuvakulmia etsiessä. Tässä muutama kukkakuva rantaniityltä.

Viime vuoden tapaan progeporukkamme vietti viikonlopun Villingin saaressa Widablick-nimisessä Helsingin kaupungin omistamassa talossa. Taloa ovat hallinnoineet vuosikausia Malmin partiolaiset, joka on  tutustuttanut nuoria käytännön remonttihommiin.

Widablickin kolmannen kerroksen tornissa tervetuliaismaljoja siemaillessa voi tähyillä joka ilmansuuntaan.

Itään katsoessa näkyy Cirrus eli Vuosaaren tornitalo, Helsingin Vuosaaressa sijaitseva 86 metriä korkea tornitalo, joka on Suomen korkein asuinrakennus.

Syksy oli jo kypsyttänyt pihlajanmarjoja ruokapöydän kukkavadin väripilkuksi.

Sahapukki ja -tukki ja kirves odottivat saunapuitten pilkkojaa.

Saunaoluita kyllä kului, mutta ketään ei silti tarvinnut kärrätä saunapolkua ylös talolle…

Tummaa yötaivasta vasten piirtyvä vanha tornitalo näyttää jopa pelottavalta.

Paluumatkalla aurinko loi hauskoja varjoja veneen kannelle.

Veneissä on paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia kuvattavaksi.

Oli ikävä kuulla myöhemmin, että kaupunki on lähes tuplannut talon vuokran, joten tuskin meillä on varaa enää kolmatta kertaa Widablickia vuokrata. Toivottavasti kaupunki kuitenkin ymmärtää, mikä loistava ja monipuolinen nuorisotyön muoto talon remontoiminen ja huoltaminen on.