VALOKUVAUSKONEENKULJETTAJA

Piipahdin Tallinnassa ystäväni Leenan kanssa Viking XPRS:in tarjouslähdöllä 17. – 18.6.2014. Laiva lähti Katajanokalta klo 10 ja saapui Tallinnaan klo 12. Paluumatkalle laivaan pääsi klo 23.45 ja yö nukuttiin satamassa pienessä hytissä. Laiva lähti aamulla klo 7 ja saapui Helsinkiin klo 9 aamulla. Tallinnassa jäi siis runsaasti aikaa kulkea kaupungilla. Tavaroita ei voinut jättää hyttiin, sillä laiva heitti päivällä yhden keikan Helsinkiin.

Tallinnassa ostimme julkisen liikenteen päivälipun, jolla sai kulkea mielin määrin kolmella eurolla. Ensin piti ostaa viiden euron peruskortti, mutta seuraavilla kerroilla riittää vain tuo päivälippu.

Kumu-taidemuseo oli ensimmäinen etappimme, minulle ensi tutustuminen. Tällä kerralla ei ollut mitään valokuvanäyttelyä, mutta museossa riitti silti muuta katseltavaa. Rakennus oli kaunista arkkitehtuuria.

Muotokuvapäitten huone oli vaikuttava.

Kumussa oli taideopiskelijoita piirtämässä lähes joka huoneessa.

Kadriorgin puiston laidalla kulkevaan vallihautaan heijastui viereiset rakennukset.

Herkkusuulle Tallinnan ja varsinkin sen vanhakaupunki on houkutuksia täynnä. Kumussa nautitun lounaan jälkeen kakkukahvi maistui.

Lätäköistä päätellen Tallinnassa oli äskettäin satanut, mutta me saimme koko päivän nauttia aurinkoisesta ja sopivan lämpimästä säästä.

Mukanani oli vain Canon Powershot S120 -pokkari, koska oli tarkoitus käydä ostamassa paikallisten suosimasta kauppahallista juustoja, ja niitten kanssa järkkäri olisi ollut liian raskas kantaa. Tosin viihdyimme KUMUssa niin kauan, että  halli oli mennyt kiinni. Lopun aikaa kiersimme Toompean mäellä ja sieltä keskustaan ostoksille.

Lisää reissukuvia täällä.

Tallinnassa en ole koskaan vielä oikein ajan kanssa käynyt vanhassa kaupungissa, istuskelemassa sen katukahviloissa ja tunnustelemassa naapurimaassa pilkahtavaa keskieurooppaa. Nyt oli reissulla 7.10. kaksi tavoitetta: parmesaania hallista ja valokuvausta vanhassa kaupungissa.

Matkakumppanini Kari istui kaffella ihmisvilinästä nauttien, kun minä liehuin ympäriinsä kameran kanssa, eksyinkin välillä. Vanha kaupunki on aarreaitta  kuluneeseen kauneuteen mieltyneelle kuvaajalle: vanhat ovet, portit, lohkeamat seinissä ja rapautuneet muurit.. aah!

Lähes joka talon seinää koristaa taidokkaat takorautalyhdyt, ja takoraudasta on valmistettu myös heloja, portteja, kylttejä ja taideteoksia, jotka eivät ole mitään pikkusievää ripellystä vaan vanhaan miljööseen sopivaa jykevän pelkistettyä.

Vaikka vanhan Tallinnan rakennuksissa on halkeamia, lohkeamia ja koloja, yleisilme on siisti  ja kodikas.

Tallinnan keskusta on muuttunut suuresti ensi käyntieni jälkeen.  Röttelöitten tilalle on noussut moni-ilmeistä modernia arkkitehtuuria, josta lasia, terästä ja marmoria ei puutu. Tuntuu että jokainen rakennuttaja haluaisi naapuria ökymmän ja erikoisemman pömpelin, jossa raha saa näkyä. Valitettavasti keskustan sikin sokin aseteltuja rakennuksia katsellessa nousee eittämättä mieleen kysymys:  missä on kokonaissuunnitelma?

Tulomatkalla ikipirtsakka Anita Hirvonen viihdytti tanssiravintolassa. En kovasti pidä suomalaisesta tanssimusiikista, mutta Anitaa ihailen siksi, että hän on aina oma itsensä, välitön ja vailla nokka pystyssä kulkevan diivan elkeitä.