VALOKUVAUSKONEENKULJETTAJA

Pitkästä aikaa sain itseni liikkeelle luontoa kuvaamaan. Kaksi aurinkoista päivää peräkkäin, joista jälkimmäisen iltapäivästä jo auringon ollessa melko matalalla suuntasin ensin Vuorilahden Hevossalmen puoleiseen metsikköön.

Ihastuin jo viime reissulla pieneen hentoon kasviin, jossa syksyn tässä vaiheessa on enää ohut varsi ja sen päässä sinertävä pallo, joka on pinnaltaan huokoinen ja rakenteeltaan muistuttaa jalkapalloa. Yritin päästä kuvaamaan palloa vastavaloon, että saisin kuvaan syksyisen iltapäivän lämpöä. Metsässä oli jo melko hämärää ja saadakseni edes pallon jokseenkin teräväksi piti 100-millisellä makrolla kuvata melko korkeilla ISO-arvoilla.

Filmiaikaan tarvittiin objektiivin nokalle tähtisuodatin, jos haluttiin voimakkaat valopisteet tähtimäisiksi. Nyt digikamera tekee sen ilman suodattimia. Tahvonlahden metsikön taakse laskeutumassa oleva aurinko kimalsi meren pintaan ja loi runsaan tähtisateen.

Kameraseuran Teemassa marraskuun kokouksessa 14.11. kuvateemana oli ”Vieraanvaraisuus”. Kuvat tuomaroi valokuvataiteen maisteri valokuvaaja Aino Huhtaniemi.  Aluksi Huhtaniemi näytti kuvia näyttelystään ”Autuas aina”.  Näyttelyä ja samanaiheista kirjaa varten  hän oli kuvannut kouluja Suomen eri puolilla.

Minulle sanasta vieraanvaraisuus tulee ensimmäisenä mieleen sisareni Armin leipomukset ja notkuvat ruokapöydät. Tämän kuvasarjan  kuvat otin viime pääsiäisenä Pälkäneellä. Kilpailun  kuvat esitettin vedoksina, mutta omieni värintoistoon en ollut aivan tyytyväinen.  Tavoittelin lämmintä sävyä, mutta tulos oli mielestäni hieman liian viileäsävyinen kuvaamaan lämmintä aihetta. Ehkä tulostusasetuksissani on korjaamista, ainakin paperi oli Epsonia, jonka pitäisi tulostua nätisti Epsonin koneella. Nettikuviksi muutin värit paperikuvia vastaaviksi.

Huhtaniemi valitsi kuvasarjani ”Pullantuoksua” kahdella pisteellä ensimmäiselle sijalle.

Kameraseuran Natura-kerhon lokakuun kerhoillassa pidettiin Hilja Raviniemen muistokilpailu.  Eero Venhola kertoi Hilja Raviniemen eli Hilin olleen Kameraseurassa pitkäaikainen vaikuttaja, joka perusti mm. Tyttöjen kerhon, josta  Ryhmä 164:n kautta muotoutui nykyinen Fiilisfotarit.

Naturan periaatteisiin kuuluu, että kilpailukuvia ei manipuloida – manipulointi: kuvaan lisätään tai siitä poistetaan jokin elementti –  vaan luonto ja ympäristö esitetään sellaisena kuin se kameran eteen avautuu. Normaalit väri, kontrasti ym. koko kuva-alalle tehtävät säädöt, rajaus  ja terävöinti ovat sallittuja.

Lähetin kaksi sarjaa  ”Ikä painaa”,  jossa   oli viime kesänä Pälkäneen Pihtilammella kuvaamiani rupsahtaneita ulpukanlehtiä  ja ”Varjo oranssilla seinällä 1 -3”, jossa kaksi voikukkaa ja köynnös heittivät varjon ilta-auringon voimistamaan rosoiseen oranssiin seinäpintaan.

Sarja ”Ikä painaa”  pääsi ensimmäiselle sijalle, ja palkinnoksi sain Telefoton sponsoroiman Canonin A3-valokuvapaperipakkauksen. Toiselle ja kolmannelle sijalle tulivat Eero Hauta-ahon taidokkaat lintusarjat.

Tuomareina olivat Leena Saarela, Jari Mankinen ja Hannu Lehto, kilpailusihteerinä Eero Venhola.

Tuomarit huomauttivat, että sarja olisi parempi ilman viimeistä kuvaa, koska se ei tuo sarjaan uutta näkökulmaa.  Samaa mietin kuvien esikatseluvaiheessa, ja oikeastaan jo kuvia lähettäessäni jokin sisäinen ääni kuiskutteli niin. Pitäisi luottaa intuitioon ja totella itseään! Ja muistaa vanha  mutta edelleen toimiva sääntö: Less is more.

Laajasalon Valokuvaajien jäsen olen ollut vuodesta 2007 saakka ja pysyn toki edelleenkin.  Koska muutama jäsenistämme on liittynyt myös Kameraseuraan ja avajaisissa käydessäni olen huomannut sielläkin olevan mukavaa porukkaa ja monenlaista kerhoa, liityin minäkin.

Tiistaina 8.10 oli kuukausikokouksessa varsin mielenkiintoinen aihe. Fyysikko-valokuvaaja-opettaja-kirjailija-bloggari Timo Suvanto luennoi aiheesta ”Missä kuvan saa julkaista ja millä ehdoilla?”.  Edellisessä kuukausikokouksessa Sakari Mäkelä (sama tittelilitania + SKsL:n koulutusvastaava) luennoi aiheen toisesta puolesta ”Missä saa kuvata”. Yhdessä he ovat kirjoittaneet aiheesta kirjan.  – Aihe on hyvin monitahoinen, osaan kysymyksistä on olemassa selvät pykälät, mutta osassa paljon tulkinnanvaraa. Pääsääntönä Suomen lain mukaan on, että julkisella paikalla olevaa saa kuvata ja kuvat saa myös julkaista ellei kuvassa esitetä kohdetta loukkaavassa tilanteessa.

Kuukausikokouksessa on vapaa-aiheinen kilpailu, jonka yleensä vieras tuomaroi. Kilpailuun osallistui 80 digikuvaa, joista Timo Suvanto valitsi voittajaksi Eero Hauta-Ahon upean lintukuvan, ja toiselle sijalle minun Suomenlinnassa alkukesästä ottamani kuvan ”Lepohetki Suomenlinnassa”.

Suomen Kameraseurojen liitto (SKsL) järjesti tänä vuonna viidennen kansainvälisen FIAP-kiertonäyttelyn, 5th Finland International Digital Circuit 2013.  Valokuvia voi lähettää digitiedostona kolmessa sarjassa, värikuvat (Colour) , mustavalkokuvat (Monochrome)  ja valokuvajournalistiset kuvat (Photojournalism), kuhunkin sarjaan enintään neljä kuvaa.

Kuvat  arvosteltiin viidessä eri SKsL:n jäsenjärjestön ns.  Salonissa – Vantaa Salon,  Hyvinkää Salon,  Imagination Salon (Lempäälä),  Carelia Salon (Ruokolahti)  ja  Vision Salon (Ylöjärvi) –  joissa on kullakin kolme tuomaria.  Kilpailun tulokset tässä maittain, Suomi alkaa sivulta 52, omat tulokseni sivulla 64.

Osallistuin tässä nyt ensimmäisen kerran kansainväliseen valokuvanäyttelyyn.   Photojournalismi-sarjaan en lähettänyt, koska en ehtinyt perehtyä sen vaatimuksiin. Värikuvat- ja mustavalkokuvat  -sarjassa ja sain kolmella väridigikuvalla yhteensä neljä hyväksyntää, eli yksi kuva  kahdessa salonissa ja kaksi kuvaa yhdessä salonissa.

”Shadows” -kuvan otin Taiteiden yön Kamera-Baana -kuvaustapahtumassa, se hyväksyttiin sekä Vantaalla että Hyvinkäällä:

Viaporin Tuopin purjevenetapahtumassa kuvasin orkesteria, ja ”Musicin in the Fortress of Suomenlinna”  hyväksyttiin Ruokolahdella Carelian Salonissa:

Viime syksynä kuvasin aamuvarhaisella ohi kulkiessani musiikkitaloa, jonka ikkunoista heijastuu eduskuntatalo, kuva ”Law and Music” hyväksyttiin Hyvinkäällä:

En ole osannut vielä päättää, osallistunko jatkossa kansainvälisiin näyttelyihin. Luonnollisesti tuloksia olisi mukava jännittää, mutta ainakaan kovin moneen vuosittaiseen kilpailuun pieni eläkkeeni ei riitä.

Silakkamarkkinoitten avajaispäivänä sunnuntaina 6.10.  sää oli iltapäivällä alkuun liiankin kirkas valokuvausta silmällä pitäen. Mukana oli llaajakulma ja zoomintele. Unohdin ottaa mukaan salaman, jolla liian suuria kontrastieroja olisi voinut tasoittaa. Kaksi muistikortillista otin kuvia ja aikaa meni raakatessa puolet pois – silti nytkin jäi jäljelle puolet liikaa..

Silakkamarkkinoilla on aina ollut hyytävän kylmä, ja tietysti puin liikaa ylleni, muttanyt sää olikin leppeän lämmin.  Kuuma ei tullut, mutta olisi ollut helpompi liikutella kameraa, joe en olisi ollut niin tönkkökäämitty.

Varsinaisia kalatuotteita en ostanut, kun reppu oli tarpeeksi painava kameravermeistä, pärjäilin ihan vaan lohivoikkoleivällä ja plätyillä. Ennen silakkamarkkinoilla on ollut paljon grillimakkara- ym. rasvaisen mättöruoan myyjiä. Nyt ei ainuttakaan. Sen sijaan oli iso telttaravintola, joka myi suht edullisesti kokkien valmistamia kala-annoksia. Ehkä ne olivat kokoonsa nähden kalliita, mutta sopivat  silakkamarkkinoitten henkeen.

Lisää kuvia silakkamarkkinoilta täällä.

Suomen Kameraseurojen Liiton vuoden 2013 teemanäyttelyn järjestää Rauman Kameraseura ry, ja avajaisia vietetään Raumalla 26.10.2013.  Kilpailun teemana on ”Ihminen”.  Näyttelyyn hyväksyttiin vedossarjassa kolme valokuvaani.

Alkukesästä palaillessani Suomenlinnan kuvausretkeltä otin Kauppatorilla kuvan, kun huomasin ilta-auringon heittämän varjon punaoransin teltan seinässä. Jaffa-mainos antoi kuvalle nimen ”Jaffaa ilta-auringossa”:

Juhannusta olin juhlimassa Herttoniemen Kivinokassa ystäväni Karin kanssa. Muutama pikkupoika hoiteli kokkoon rannalta keräämiään risuja, ja vaikka oli jo aika hämärää, sain mielestäni mukavasti kuvaan kuvaan kokkotulen loimun lisäksi ympäristöä. Samaan aikaa taivaalla mollotti superkuu, mutta en yleisöpaljoudessa päässyt kamerani kanssa sellaiseen kulmaan, että kuu olisi tullut sopivasti kokon kanssa samaan kuvaan. Kuvan nimi on ”JUhannusyö Kivinokassa”:

Taiteiden yö 2013 meni Kameraseuran järjestämällä kaupunkikuvauskävelyllä Kamera-galleriasta Baanaa pitkin keskustaan ja siitä Kameraseuran AITA Planket -näyttelyyn aseman postihalliin. Mukana oli useita kymmeniä kuvaajia, jotka olivat Kameraseurassa pukeutuneet mustavalkoisiin Kamera-paitoihin. Matkalla oli muutama kuvausrasti, joilla sai ohjatusti kokeilla eri tyylistä kuvausta.

Valoisa ja lämmin sää oli saanut liikkeelle kaupunkilaisia sankoin joukoin, joten mielenkiintoista kuvattavaa riitti!

Baanatunnelin suulla valkohuivinen neito ystävineen

Kansalaistorilla vesilätäköt heijastelivat taivasta ja yleisöä

Taiteiden yön tyyliä

Viaporin Tuoppi on Pohjoismaitten suurin puuvenetapahtuma, jossa kisaa käydään Suomenlinnan ympäristössä.  Lauantaina 10.8.2013 kilpaili parisensataa suomalaista ja Itämeren maitten purjevenettä kahdessakymmenessä luokassa.

Sää oli mainion pilvipoutainen ja Suomenlinnan vierasvenesatamaan oli kokoontunut iltapäivällä purjehtijoita ja vieraita. Viihdykettä tarjosi mainio orkesteri, ja telttaravintoloissa voi nauttia merellisistä aterioista palanpainikkeineen. Lohikeitto oli todella hintansa väärti!

Helsingin kaljakellunta on heinä-elokuun vaihteessa pidettävä rento hauskanpitotapahtuma, jossa kellutaan kumiveneillä ja muilla kelluntavälineillä pitkin Keravajokea olutta särpien. Tapahtumalla ei ole virallista järjestäjää, vaan osallistujat sopivat ajankohdan ja paikan sosiaalisessa mediassa.

Myös muutamassa muussa Suomen kaupungissa pidetään kelluntaita. Kaljakellunta ei kuulemani mukaan ole suomalainen keksintö, vaan esim. kaukoidässä on vastaavia.

Kekseliäs nimi ;-)

Värikkäät kelluntavälineet loivat hienoja heijastuksia veteen

Jo alkuvaiheessa alkoivat kapeammat kohdat ruuhkautua

Ilmaa jalkapumpulla

Ladyvene

Komistuksia tatskoineen

Hitaasti virtaavalla joella sai vauhtia melomalla

Tapahtuman Facebook-sivulla pyydettiin osallistujia huolehtimaan roskistaan. Osa sivistyneesti noudatti ohjetta, mutta moni valitettavasti jätti tyhjät tölkit ja kelluntavälineet luontoon. Onneksi roskia keräämässä oli muutama vapaaehtoinen, pisteet ja kiitokset heille!

Lisää kuvia Kuvat.fi:ssä kansiossa Kaljakellunta 2013.