Lapsuudessani meillä päin oli vain sinivuokkoja ja siksi ne ovat minun mielessäni ainoita äitienpäivävuokkoja. Laajasalon Vuorilahti on valkovuokkoaluetta, joten äitienpäivätervehdys tulee tässä valkovuokoin. Sitten kun flunssani tartuttamisvaara on ohi, käyn tervehtimässä Pälkäneellä asuvaa äitiliiniäni.
Aurinkoista äitienpäivää rakkaalle äidilleni ja kaikille äideille!
Äitienpäivänä 2013 äiti oli luonani Helsingissä. Äitienpäivän aamu valkeni sumuisena, mutta puolelta päivin aurinko pilkisti äitejä tervehtimään.
Äitienpäiväksi matkustin Pälkäneelle, jossa äitini asuu sisareni perheen kanssa. Myös sisareni tytär taaperoineen oli tullut omaa äitiään ja isoäitiään tervehtimään, joten kolme äiti-ihmistä kahvitettiin ja kukitettiin. Perinteisten sinivuokkojen ohella äitejä ilahdutettiin kukkakimpuin.
Kevät oli kukassa myös pihalla: narsissit heiluivat vienossa tuulessa kuin keltaiset kellohelmaiset salsahamoset, ja puut availivat kellanpunavihreitä hiirenkorviaan.
Pihasta oli pääsiäisen aikaan kaadettu monta isoa puuta. Koivunrungossa lepattivat ohuen ohuet kuoren kielekkeet kuin purjeet.
Ulkoeteisen kaiteella nökötti Jekku-koiran metallikampa, jossa tukku kiharia häntäkarvoja.
Lähikuvissa olen käyttänyt 70-200mm/f4 -objektiivin kanssa kolmen loittorenkaan yhdistelmää.
Äitienpäivä oli aamusta iltaan saakka lämmin ja aurinkoinen. Talon etupihalle oli rakennettu iso terassi, jossa kelpasi juoda kahveita iltapäivällä. Aamulla kahvit vietiin vuoteeseen kolmelle äitisukupolvelle – ikävuosissa mitattuna äitejä oli small, medium ja large ;) Lapsiluvussa mitattuna kaksi viimeksi mainittua vaihtoivat paikkaa.
Yöllä myöhään sähkölampuin varustettuna hamuttiin lähimetsiköstä sinivuokkoja.
Aamulla herättiin aikaisin keittämään kahvia ja kattamaan tarjottimia.
Keskimmäinen äiti joi kahvinsa kuopuksen ala-asteella maalaamasta mukista.
Varhaisesta aamusta huolimatta mukilla oli iloinen ilme..
Äideilläkin oli iloinen ilme, kun kaikki lapset olivat koolla..
Äitienpäivänä, toukokuun toisena sunnuntaina, olin Pälkäneellä äitiäni tervehtimässä. Äitini asuu sisareni perheessä ja on 88-vuotiaana vielä iloinen ja pirteä, vaikka lähimuisti toisinaan käy hataraksi. Kuvassa äiti iloitsee entisen vävypoikansa lähettämistä ruusuista.
Sinivuokot nuokkuivat sateessa, ja valo oli heikohko, joten vuokkokuvat ovat melko kohinaisia.
