VALOKUVAUSKONEENKULJETTAJA

Zombiewalk järjestettiin 14.6.2014 kymmenettä kertaa Helsingissä. Aina tapahtuma on mennyt minulta ohi, mutta nyt vihdoin, kiitos somen, sain tiedon hyvissä ajoin.

Käveleviksi ruumiiksi maskeeratut zombiet kokoontuivat Vanhaan kirkkopuistoon eli Ruttopuistoon. Osuvasti valittu kokoontumispaikka, sillä moni näyttikin ruton runtelemalta. Maskeeraukset näyttivät ammattimaisilta: ei ollut pelkästään kaadettu tekoverta sinne tänne vaan asiaan oli paneuduttu.

Zombiet siirtyivät Ruttopuistosta kulkueena Bulevardin ja Mannerheimintien kautta Kiasman edustalle. Jalkakäytävä täyttyi lähes kahdestasadasta zombiesta. Lähes yhtä paljon tapahtuma veti mukaansa valokuvaajia. Kerrankin kuvattavia, jotka eivät väistäneet kameraa!

Silmä räjähtänyt poskelle..

Bloody High Five.. verinen yläfemma..

Taidokas maskeeraus tämä auki räjähtänyt poski, josta on vaikea äkkikatsomalta erottaa, missä kohtaa kulkee maskihampaitten ja omien hampaitten raja.

Miespuolisia zombeja oli lähes samanverran kuin naisia, eivätkä he jääneet maskeerauksissa yhtään taidokkuudessa naisten tasosta.

Zombieiden kokoontuminen ja kulkue eteni hyvässä sovussa ja liikennettä haittaamatta, eikä ulkopuolisia rettelöitsijöitä ollut performanssin mainetta pilaamassa.

Galleriassa lisää kuvia  ja HD-video.

Tämän vuoden Kauppatorin cruisingeista tähän astiset pääsivät livahtamaan huomaamatta ohi, mutta tänään kesäkuun ensimmäisenä perjantaina olin hereillä. Lähtö tosin jäi myöhäiseksi, mutta valokuvaseurakaverini Matti K. tarjosi kyydin, joten ehdin vielä iltakahdeksan jälkeen kuvaamaan toista tuntia.

Yleisöä velloi torilla jo niin runsaasti, että koko auton kuvaan saaminen oli hankalaa. Keskityinkin kuvaamaan yksityiskohtia ja ihmisiä.

Koirakansalaisetkin cruisailevat innokkaasti, kun avoimesta takaikkunasta kuono saa vilpoista ilmavirtaa.

Kaunis neito Keisarinnankivellä.

Mielikuvattavaani ovat nuo vanhojen autojen näyttävät keulakuvat.

Cruisingeissa käy personaallisia tyyppejä, jotka ovat yhtä mielenkiintoista kuvattavaa kuin autotkin. Parrakas herra edustaa kalliolaista charmia.

Lisää kuvia kesäkuun cruisailusta täällä.

Kiinalaista uuttavuotta juhlittiin jälleen Lasipalatsin aukiolla torstaina 30.1.2014 klo 16-20. Alkamassa on hevosen vuosi.
Menin paikalle vasta kuudeksi, jolloin oli jo pimeää, mutta Lasipalatsin aukio oli valaistu lämpimän punahohtoiseksi. Kojuista saattoi ostaa sekä ruoka- että juomalämmikettä.
Kahden ohjelmanumeron välillä pääsin esiintymislavaa kiertävän aidan lähelle, ja pysyin siinä koko kaksi tuntia poistumatta välillä. Onneksi olin pukeutunut lämpimästi, mutta silti kameran kylmyys kipristi sormia.

Tapahtumasta lisää kuvia täällä.

Silakkamarkkinoitten avajaispäivänä sunnuntaina 6.10.  sää oli iltapäivällä alkuun liiankin kirkas valokuvausta silmällä pitäen. Mukana oli llaajakulma ja zoomintele. Unohdin ottaa mukaan salaman, jolla liian suuria kontrastieroja olisi voinut tasoittaa. Kaksi muistikortillista otin kuvia ja aikaa meni raakatessa puolet pois – silti nytkin jäi jäljelle puolet liikaa..

Silakkamarkkinoilla on aina ollut hyytävän kylmä, ja tietysti puin liikaa ylleni, muttanyt sää olikin leppeän lämmin.  Kuuma ei tullut, mutta olisi ollut helpompi liikutella kameraa, joe en olisi ollut niin tönkkökäämitty.

Varsinaisia kalatuotteita en ostanut, kun reppu oli tarpeeksi painava kameravermeistä, pärjäilin ihan vaan lohivoikkoleivällä ja plätyillä. Ennen silakkamarkkinoilla on ollut paljon grillimakkara- ym. rasvaisen mättöruoan myyjiä. Nyt ei ainuttakaan. Sen sijaan oli iso telttaravintola, joka myi suht edullisesti kokkien valmistamia kala-annoksia. Ehkä ne olivat kokoonsa nähden kalliita, mutta sopivat  silakkamarkkinoitten henkeen.

Lisää kuvia silakkamarkkinoilta täällä.

Helsingin kaljakellunta on heinä-elokuun vaihteessa pidettävä rento hauskanpitotapahtuma, jossa kellutaan kumiveneillä ja muilla kelluntavälineillä pitkin Keravajokea olutta särpien. Tapahtumalla ei ole virallista järjestäjää, vaan osallistujat sopivat ajankohdan ja paikan sosiaalisessa mediassa.

Myös muutamassa muussa Suomen kaupungissa pidetään kelluntaita. Kaljakellunta ei kuulemani mukaan ole suomalainen keksintö, vaan esim. kaukoidässä on vastaavia.

Kekseliäs nimi ;-)

Värikkäät kelluntavälineet loivat hienoja heijastuksia veteen

Jo alkuvaiheessa alkoivat kapeammat kohdat ruuhkautua

Ilmaa jalkapumpulla

Ladyvene

Komistuksia tatskoineen

Hitaasti virtaavalla joella sai vauhtia melomalla

Tapahtuman Facebook-sivulla pyydettiin osallistujia huolehtimaan roskistaan. Osa sivistyneesti noudatti ohjetta, mutta moni valitettavasti jätti tyhjät tölkit ja kelluntavälineet luontoon. Onneksi roskia keräämässä oli muutama vapaaehtoinen, pisteet ja kiitokset heille!

Lisää kuvia Kuvat.fi:ssä kansiossa Kaljakellunta 2013.

Silakkamarkkinoitten avajaispäivän sää oli mitä kaunein, ja niin kauan kuin aurinko paistoi, Kauppatorilla tarkeni käyskennellä tuulesta huolimatta. Avajaisten palkinnonjakoon en kiirehtinyt (lue: herännyt), koska halusin kuvailla iltapäivän valossa. Saavuinkin torille vasta puoli kuuden maissa, jolloin torihyörinä oli parhaimmillaan muttei liiaksi tungosta.

Kuvasin tällä kerralla lähinnä kauppiaita ja yksityiskohtia. Myöhemmin viikolla otan laajakulman mukaan avarampien yleisnäkymien tallentamiseen.

Silakkamarkkinoitten tyylikkäin pariskunta oli perinteisessä paikassaan altaan hallin puoleisessa kulmassa. Aito tumma saaristolaisleipä teki kauppansa.

Veneistä ja laivoista löytyy aina uusia kiinnostavia yksityiskohtia.

Kas maistiaisia, olkaa hyvä!

Kauppahallin edustalla voi ihastella pyöreässä altaassa uiskentelevia kaloja.

Reippailla tori-ihmisillä pysyy vasara kädessä, kun pitää teltanlievettä korjata.

Lohi sai hiilloksesta kauniin pinnan ja vahvan savun maun.

Mastojen ja köysien varjot muodostivat alati muuttuvia kuvioita veteen.

Avajaispäiväniltana mereltä nousi mahtavan muhkeita pilviä, ja ilta-aurinko loi punertavaa hohdetta taivaanrantaan, jossa viime säteet vielä maalasivat Suomenlinnan majakkakirkon seinän.

Alkukesän cruisingit olivat melko mukavia sään puolesta, mutta tänään Esteri-rouva antoi vettä taivaan täydeltä – cruising oli paikoin sailing… Auton saimme Senaatintorille, ja jo Kauppatorille kävellessä ripotteli. Pieni sade ei kuvaamista haitannut, joten muutaman kuvan ehdin näpätä, ennen kuin säälin kameraani ja laitoin suosilla laukkuun. Sikäli harmi, että tällä kertaa oli aika paljon autoja, joita en ollut ennen nähnyt, jäi muutama hieno nokkamerkki jäi kuvaamatta.

Sateesta kiiltävä katu heijasteli hienosti autojen valoja. Oli  aika pimeää ja täytyi nostaa isoarvo 1600:een, kohinoita siis tuli, mutta eipä se minua haittaa.

Yhtä mielenkiintoisia kuin autot ovat tyylikkäästi ajan henkeen pukeutuneet ihmiset.

Toivottavasti sade ei tärvellyt hienoja hattuja ja asuja.

Lokkiparan cruisingit olivat päättyneet torin ylle vedettyyn verkkoon, josta lintupoloista yritettiin saada ison haavin avustuksella irtoamaan.

Heinäkuun ensimmäinen viikko alkoi helteisenä, ja mikäs sen mukavampaa kuin lähteä perjantai-iltana kuvailemaan Kauppatorille jenkkiautoja. Ehdin paikalle vasta puoli kymmeneksi, mutta huomasin vasta kotona kuvatiedostojen aikaleiman olevan edelleen talviajassa.

Kuvissa on kohinaa, sillä 70-200 -objektiivilla joudun käsivaralla käyttämään 1/500 sekunnin nopeutta, joten auringon laskettua rakennusten taakse osa kuvista on otettu ISO 6400:lla. En ole Lightroomissa juurikaan poistanut kohinoita näihin web-kokoisiin kuviin.

Olen mieltynyt jenkkiautojen nokkamerkkeihin, kun niitä telellä ja isolla aukolla kuvatessa saa mukavan sumean taustan, vaikka taustalla olisi paljonkin hälinää. Alkuvuodesta Suomen kameraseurojen liiton vuosinäyttelyssä 2012 olin mukana nokkamerkkikuvasarjalla. Erityinen suosikkini on tämä Pontiacin läpikuultava Chief Pontiac. Tällä kertaa en saanut kuvatuksi merkkiä tarpeeksi vastavalossa, joten sen hehku jäi laimeaksi.

Autoista en mitään ymmärrä, niitten sisuskaluista varsinkaan, mutta kauniita näkymiä ja rytmiä ne tarjoavat.

Tämän perjantain parhaat kengät ja korkeimmat piikkikorot, pisteenä i:n päällä tulipunaiset pohjat.

Maantiennielijän tiukka katse.

Kauppatori Crusingin luottobändi sai lämpimänä kesäiltana yleisön villiksi.

Elvis elä ja laulaa mukana, kun Blue Suede Shoes kaikuu ilmoille!

Tällä Harrikka-komistuksella oli mukana oma kartanlukija…

…ja kartanlukijalla asianmukainen pleksivisiiri, jonne lyhykäinen kuonokin mahtuu. Se jäi epäselväksi, kumpi oli Harley ja kumpi Davidson ;-)

”Hilpeä hylsy” Studebaker.

Lisää cruising-kuvia Kuvat.fi:ssä.

Helsingissä Lasipalatsin aukiolla vietettiin Helsingin ja Pekingin isännöimää kiinalaista uuttavuotta sunnuntaina 22.1.2012.

Kiinalaisen horoskoopin mukaan nyt alkaa lohikäärmeen vuosi, joten ohjelmassa olikin värikkäitä lohikäärme- ja leijonatansseja ja jäälohikäärme. Esiintymislavalla saatiin ihailla myös taikuria ja tanssiesityksiä.

Aukiolla oli useita Kiinaan liittyviä kojuja, jotka myivät kiinalaista taidetta ja käsityötä tai esittelivät toimintaansa. Useassa kojussa oli tarjolla kiinalaista ruokaa, joitten tuoksu houkutteli kirpeässä pakkassäässä; harmi etten ollut ottanut mukaan lainkaan käteistä, jäi herkut nauttimatta.

Lasipalatsin aukio oli koristeltu isoin punaisin pallolyhdyin ja rakennuksiin heijastui punaista valohehkua.

Apua, lohikäärme on hotkaissut miehen..!

Suomen kiinalaisen lääketieteen liiton (SKILL) kojun havaintonukessa satoja tärkeitä kehon pisteitä.

Ujohymyinen pandahattunainen myi kojussaan taide-esineitä.

Jäätaiteilija Anssi Kuosa veisti tapahtuman teemaan sopivan ison lohikäärmeen, joka illan pimetessä valaisimien loisteessa hehkui punaisena.  Lopuksi lohikäärme sai pyrstönsä päälle vielä ohutsiipisen keijukaisen.

Lauantaina oli kaksi mielenkiintoista tapahtumaa: Sanomatalon Mediatorilla valokuvaamiseen liittyviä luentoja ja esiintyjiä, ja Suomenlinnassa avattiin joulutapahtuma runsaine ohjelmineen. Pääsin lähtemään vasta iltapäivällä, joten menin suoraan Suomenlinnaan, koska halusin nähdä Juha Halmun valokuvanäyttelyn. Ehdin viime minuuteilla Suomenlinnan kirjastoon ennen näyttelyn purkua. Juhalla oli uusia mielenkiintoisia, arvoituksellisia valokuvia.

Lauttarannassa saapujaa tervehtivät isot öljypadat.  Kostealle kiveykselle oli pakko vetää kyljelleen, että sai samaan kuvaan sekä tulen että Helsingin horisontin. Tulenlieskojen lämpöväreilyn läpi Tuomiokirkko näytti kangastukselta.

Sää oli mitä kaunein, viime päivien myrskytuuli piti vapaapäivää. Olin ottanut isompaa kuvauskierrosta varten kolme objektiivia mukaan, mutta totesin ettei kannata lähteä pitemmälle saareen etsimään joulutapahtumia, koska aurinko oli kohtsillään laskemassa eikä telinettä tullut mukaan.

Ilokseni lauttarannassa oli Helsingin Wanhaa Waruswäkeä aseineen ja pronssikanuunoineen lauttaa odottamassa, joten sain muutaman kuvan komeista herroista kiiltävänappisissa univormuissaan ja kolmikolkkahatuissaan.  Helsingin Wanha Waruswäci ia Caupungin Hywät Asuckat r.y. -yhdistyksestä oli joulutapahtumassa mukana myös muita 1700-luvun keskivaiheen asuihin pukeutuneita, mutta harmikseni en heitä ehtinyt kamerallani tavoittaa.