VALOKUVAUSKONEENKULJETTAJA

Zombiewalk järjestettiin 14.6.2014 kymmenettä kertaa Helsingissä. Aina tapahtuma on mennyt minulta ohi, mutta nyt vihdoin, kiitos somen, sain tiedon hyvissä ajoin.

Käveleviksi ruumiiksi maskeeratut zombiet kokoontuivat Vanhaan kirkkopuistoon eli Ruttopuistoon. Osuvasti valittu kokoontumispaikka, sillä moni näyttikin ruton runtelemalta. Maskeeraukset näyttivät ammattimaisilta: ei ollut pelkästään kaadettu tekoverta sinne tänne vaan asiaan oli paneuduttu.

Zombiet siirtyivät Ruttopuistosta kulkueena Bulevardin ja Mannerheimintien kautta Kiasman edustalle. Jalkakäytävä täyttyi lähes kahdestasadasta zombiesta. Lähes yhtä paljon tapahtuma veti mukaansa valokuvaajia. Kerrankin kuvattavia, jotka eivät väistäneet kameraa!

Silmä räjähtänyt poskelle..

Bloody High Five.. verinen yläfemma..

Taidokas maskeeraus tämä auki räjähtänyt poski, josta on vaikea äkkikatsomalta erottaa, missä kohtaa kulkee maskihampaitten ja omien hampaitten raja.

Miespuolisia zombeja oli lähes samanverran kuin naisia, eivätkä he jääneet maskeerauksissa yhtään taidokkuudessa naisten tasosta.

Zombieiden kokoontuminen ja kulkue eteni hyvässä sovussa ja liikennettä haittaamatta, eikä ulkopuolisia rettelöitsijöitä ollut performanssin mainetta pilaamassa.

Galleriassa lisää kuvia  ja HD-video.

Tämän vuoden Kauppatorin cruisingeista tähän astiset pääsivät livahtamaan huomaamatta ohi, mutta tänään kesäkuun ensimmäisenä perjantaina olin hereillä. Lähtö tosin jäi myöhäiseksi, mutta valokuvaseurakaverini Matti K. tarjosi kyydin, joten ehdin vielä iltakahdeksan jälkeen kuvaamaan toista tuntia.

Yleisöä velloi torilla jo niin runsaasti, että koko auton kuvaan saaminen oli hankalaa. Keskityinkin kuvaamaan yksityiskohtia ja ihmisiä.

Koirakansalaisetkin cruisailevat innokkaasti, kun avoimesta takaikkunasta kuono saa vilpoista ilmavirtaa.

Kaunis neito Keisarinnankivellä.

Mielikuvattavaani ovat nuo vanhojen autojen näyttävät keulakuvat.

Cruisingeissa käy personaallisia tyyppejä, jotka ovat yhtä mielenkiintoista kuvattavaa kuin autotkin. Parrakas herra edustaa kalliolaista charmia.

Lisää kuvia kesäkuun cruisailusta täällä.

Sateen uhka ja kolea sää sai miettimään, lähteäkö Vanhankaupunginkoskelle kuvaamaan vuotuista koskimelontakisaa vai jäädäkö kotiin vällyihin. Lähdin kuitenkin kun valokuvaseurakaveri Matti K. tarjosi kyydin.

Hyistä valtoimenaan ryöppyävää vettä pelkäämättömät melojat laskivat pitkin kivikkoisen Vanhankaupunginkosken itäistä haaraa pitkin.

Koskelle saavuttuani yksi laskuosuus oli jo ohi. Nyt oli vuorossa koripallo meloen – lajin oikeaa nimeä en ottanut selville. Ideana kuitenkin oli saada heitetyksi pallo koriin, ja näköjään pyrittiin myös kaatamaan vastustaja kanootista (kajakista?) veteen.

Tauolla maistui makkara ja lettu, jotka lämmittivät sen verran että taas tarkeni pidellä kylmää kameraa, kun toinen laskukierros alkoi. Väkeä ei ollut – kehnon sään vuoksi ehkä – niin runsaasti kuin aikaisempina vuosina, joten sain ilman kyynärpäätaktiikkaa mukavan kuvauspaikan aidan vierestä.

Vesi näytti olevan tänä vuonna melko matalalla, ja niin kilpailijat saattoivat juuttua kiville, joista irtosivat toimitsijan työntöavuin.

Sillanpielessä kasvoi taas kauniita valkoisia nuokkuvia kukkia isoina mattoina. Maa oli märkää, niin että ihan masulleni en heittänyt, sen verran kuitenkin matalalta kuvasin, että sain taustaan pehmennystä.

Silakkamarkkinoitten avajaispäivänä sunnuntaina 6.10.  sää oli iltapäivällä alkuun liiankin kirkas valokuvausta silmällä pitäen. Mukana oli llaajakulma ja zoomintele. Unohdin ottaa mukaan salaman, jolla liian suuria kontrastieroja olisi voinut tasoittaa. Kaksi muistikortillista otin kuvia ja aikaa meni raakatessa puolet pois – silti nytkin jäi jäljelle puolet liikaa..

Silakkamarkkinoilla on aina ollut hyytävän kylmä, ja tietysti puin liikaa ylleni, muttanyt sää olikin leppeän lämmin.  Kuuma ei tullut, mutta olisi ollut helpompi liikutella kameraa, joe en olisi ollut niin tönkkökäämitty.

Varsinaisia kalatuotteita en ostanut, kun reppu oli tarpeeksi painava kameravermeistä, pärjäilin ihan vaan lohivoikkoleivällä ja plätyillä. Ennen silakkamarkkinoilla on ollut paljon grillimakkara- ym. rasvaisen mättöruoan myyjiä. Nyt ei ainuttakaan. Sen sijaan oli iso telttaravintola, joka myi suht edullisesti kokkien valmistamia kala-annoksia. Ehkä ne olivat kokoonsa nähden kalliita, mutta sopivat  silakkamarkkinoitten henkeen.

Lisää kuvia silakkamarkkinoilta täällä.

Taiteiden yö 2013 meni Kameraseuran järjestämällä kaupunkikuvauskävelyllä Kamera-galleriasta Baanaa pitkin keskustaan ja siitä Kameraseuran AITA Planket -näyttelyyn aseman postihalliin. Mukana oli useita kymmeniä kuvaajia, jotka olivat Kameraseurassa pukeutuneet mustavalkoisiin Kamera-paitoihin. Matkalla oli muutama kuvausrasti, joilla sai ohjatusti kokeilla eri tyylistä kuvausta.

Valoisa ja lämmin sää oli saanut liikkeelle kaupunkilaisia sankoin joukoin, joten mielenkiintoista kuvattavaa riitti!

Baanatunnelin suulla valkohuivinen neito ystävineen

Kansalaistorilla vesilätäköt heijastelivat taivasta ja yleisöä

Taiteiden yön tyyliä

Viaporin Tuoppi on Pohjoismaitten suurin puuvenetapahtuma, jossa kisaa käydään Suomenlinnan ympäristössä.  Lauantaina 10.8.2013 kilpaili parisensataa suomalaista ja Itämeren maitten purjevenettä kahdessakymmenessä luokassa.

Sää oli mainion pilvipoutainen ja Suomenlinnan vierasvenesatamaan oli kokoontunut iltapäivällä purjehtijoita ja vieraita. Viihdykettä tarjosi mainio orkesteri, ja telttaravintoloissa voi nauttia merellisistä aterioista palanpainikkeineen. Lohikeitto oli todella hintansa väärti!

Helsingin kaljakellunta on heinä-elokuun vaihteessa pidettävä rento hauskanpitotapahtuma, jossa kellutaan kumiveneillä ja muilla kelluntavälineillä pitkin Keravajokea olutta särpien. Tapahtumalla ei ole virallista järjestäjää, vaan osallistujat sopivat ajankohdan ja paikan sosiaalisessa mediassa.

Myös muutamassa muussa Suomen kaupungissa pidetään kelluntaita. Kaljakellunta ei kuulemani mukaan ole suomalainen keksintö, vaan esim. kaukoidässä on vastaavia.

Kekseliäs nimi ;-)

Värikkäät kelluntavälineet loivat hienoja heijastuksia veteen

Jo alkuvaiheessa alkoivat kapeammat kohdat ruuhkautua

Ilmaa jalkapumpulla

Ladyvene

Komistuksia tatskoineen

Hitaasti virtaavalla joella sai vauhtia melomalla

Tapahtuman Facebook-sivulla pyydettiin osallistujia huolehtimaan roskistaan. Osa sivistyneesti noudatti ohjetta, mutta moni valitettavasti jätti tyhjät tölkit ja kelluntavälineet luontoon. Onneksi roskia keräämässä oli muutama vapaaehtoinen, pisteet ja kiitokset heille!

Lisää kuvia Kuvat.fi:ssä kansiossa Kaljakellunta 2013.

Silakkamarkkinoitten avajaispäivän sää oli mitä kaunein, ja niin kauan kuin aurinko paistoi, Kauppatorilla tarkeni käyskennellä tuulesta huolimatta. Avajaisten palkinnonjakoon en kiirehtinyt (lue: herännyt), koska halusin kuvailla iltapäivän valossa. Saavuinkin torille vasta puoli kuuden maissa, jolloin torihyörinä oli parhaimmillaan muttei liiaksi tungosta.

Kuvasin tällä kerralla lähinnä kauppiaita ja yksityiskohtia. Myöhemmin viikolla otan laajakulman mukaan avarampien yleisnäkymien tallentamiseen.

Silakkamarkkinoitten tyylikkäin pariskunta oli perinteisessä paikassaan altaan hallin puoleisessa kulmassa. Aito tumma saaristolaisleipä teki kauppansa.

Veneistä ja laivoista löytyy aina uusia kiinnostavia yksityiskohtia.

Kas maistiaisia, olkaa hyvä!

Kauppahallin edustalla voi ihastella pyöreässä altaassa uiskentelevia kaloja.

Reippailla tori-ihmisillä pysyy vasara kädessä, kun pitää teltanlievettä korjata.

Lohi sai hiilloksesta kauniin pinnan ja vahvan savun maun.

Mastojen ja köysien varjot muodostivat alati muuttuvia kuvioita veteen.

Avajaispäiväniltana mereltä nousi mahtavan muhkeita pilviä, ja ilta-aurinko loi punertavaa hohdetta taivaanrantaan, jossa viime säteet vielä maalasivat Suomenlinnan majakkakirkon seinän.

Habitaressa tuli kerrankin oltua tarpeeksi kauan, eli puoli kahdesta kuuteen. Pitempäänkin olisin viihtynyt, mutta piti rientää studiokuvauskurssin luennolle.

Tänä vuonna en juurikaan löytänyt messuilta mitään kovin uutta ja sykähdyttävää muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Saattaisipa kaupungilla herättää huomiota huikkaamalla neonväriseen kännykkäluuriin ”Ooks pahassa paikassa?”..

Nämä vaatetelineet eivät paljoa tilaa vie –  ja tyhjänä ne voivat toimittaa viherkasvin virkaa..

Iloisen raikkaat värit ovat palanneet huonekaluihin.

Ruotsalaista muotoilua edustivat tunnelmavalaisimet, jotka loivat graafisia varjoja seinälle.

Antiikkiosastolla oli viihtyisiä sisutuksia.

Habitaren parasta antia oli  osasto, joka esitteli suomalaista taideteollisuutta ja sisustusta eri vuosikymmeniltä. Joka vuosikymmeneltä oli sisustettu olohuone ajan tyyliin ja esillä oli myös lukuisasti ajan esinemuotoilua. Monesta esineestä oli tullut kestosuosikki, jonka kohdalla vain hämmästeli ”onko tuostakin jo niin pitkä aika”…

Yläkerta oli kokonaan omistettu taiteelle. Galleriat esittelivät taiteilijoittensa töitä, mukana oli ulkomaisiakin gallerioita. Jokunen taiteilija pystyi ihailtavasti keskittymään luomistyöhön messuhälinän keskellä.

Oksalan perinnepäivää vietettiin Pälkäneella Kukkolan kylässä Oksalan tilan vehreissä maisemissa lauantaina 11.8.2012.  Alueella oli esillä entisajan maanviljelykseen ja metsätalouteen liittyviä työkoneita ja välineitä ja muuta maatilan esineistöä mm. vaatteita.

Kymmenellä eurolla pääsi tilan laajalle alueelle, jossa sai seurata vanhoja työmenetelmiä ja esityksiä, hankkia myyntikojuista syötävää ja tuliaisia. Harmi, että ei ollut aikaa katsoa kaikkia kohteita, koska nähtävää oli paljon ja myös ilmojen haltia suosi tapahtumaa. No, ensi vuonna sitten paremmalla ajalla.

Varsta-museon seinustalla oli pitkä rivi entisaikojen vanhoja eri merkkisiä traktoreita, joiden kulunut kauneus viehätti silmää.

Taitavissa käsissä puun sisältä ”löytyy” käyttö- ja koriste-esineitä.

Villalankojen värjäystä ja kuivatusta hämäläisessä rantamaisemassa.

”Villatehtaat” nauttivat lämpimästä päivästä varjoisassa nurkkauksessa.

Nykyajan muovilelut – värikkyydestään huolimatta – kalpenevat kaarnalaivojen rinnalla!

Maitotonkat kuormurin lavalla viemässä meijeriin mansikkien ja muurikkien tuotteita.

Vilja kuivumassa syyskesän auringossa.

Lisää kuvia perinnepäivästä täällä.