Kansallista veteraanipäivää vietettiin 27. huhtikuuta, ja Hietaniemen hautausmaan sankari- ja veteraanihaudat lainehtivat kukkamerenä. Isoimmat seppeleet oli laskettu Hietaniemen Sankariristille ja marsalkka Mannerheimin hautamuistomerkille.
Helsingin puistoissa kevään kukkaloisto on parhaimmillaan – keltaista, sinistä, siniviolettia, valkoista; punainen ei taida juurikaan olla kevätkukkien väri. Suosikkikukkani krookus lienee kukintansa jo päättänyt.
Hakaniemessä Miinä Äkkijyrkän lehmäveistosten juurella narsissien meri loisti kilpaa lehmien peltikylkien kanssa.
Hakaniemessä viraston puistossa herkkiä sinisiä kevään tuojia.
Ostin juuri Nissin Di622 Mark II -salamalaitteen Canon EOS 5D Mark II -kameraan, jonka suomenkielinen käyttöopas on ladattavissa Canonin tukisivulta.
Ongelmana on se, että en pääse tuohon alla olevan ohjeen mukaiseen valikkoon. Ohje on tosin Canonin omia salamia varten, mutta ymmärtääkseni samat säädöt pitäisi onnistua salamalaitteessa, joka valmistajan mukaan sopii kyseiseen kameraan. Mitähän nyt pitäisi tehdä?
Heti huomenna aamupäivästä pitäisi kuvata eräässä tilaisuudessa, jossa luultavasti salamaa tarvitaan, koska säätiedot ennustavat sadetta ja pilvistä. Tilan yläikkunoista ei tarpeeksi luonnonvaloa tule ja sisävalaistus on hämärähkö.
Toistaiseksi olen tällä kameralla kuvannut melko hyvissä valaistuksissa, lähinnä ulkona päivällä, joten kokemusta ei ole tarpeeksi luottaakseni pelkästään korkeisiin ISO-arvoihin. Kuvaus pitää tapahtua lisäksi pitkällä putkella käsivaralta, joten tärinätassulta ei onnistu kuvaaminen ilman salamaa.
Kuvakaappaus alla on kameran käyttöohjeen sivulta 105.
Kävin tutustumassa Hietaniemen krematoriokappelin sisätilojen valaistusolosuhteisiin, koska olin luvannut kuvata siunaustilaisuuden. Kappeli on uusklassistinen tyyliltään ja interiööri on pelkistetyn kaunis.
Kohina – koskimelonta ry:n järjestämä perinteinen Ice Break -koskimelontatapahtuma Vanhankaupunginkoskella on kevään odotettuja kuvauskohteita: väriä ja vauhtia ei puutu. Sää oli kauniin aurinkoinen, mutta silti kaksi villapuseroa ei ollut liikaa. Kynsikkäät olisivat hyvät, koska kameran kylmyys siirtyy käsiin.
Ensimmäiset kilpailut käytiin joen itähaarassa, tässä kilpailijoita odottamassa veteen laskeutumista.
Kilapussa oli osanottajia sekä Suomesta että ulkomailta. Vanhankaupunginkoski pauhasi tänä vuonna erittäin runsasvetisenä.
Länsihaaran palkintojenjaossa iloisia ilmeitä ja vilkutus yleisölle.
Väliajalla nautittiin kojujen antimista ja siirryttiin joen toiseen haaraan.
Kosken länsihaarassa laskettiin kuusimetrisestä putouksesta. En päässyt parhaalle paikalle saadakseni kuvia putouskohdasta. Mutta taitoa vaati lasku koko matkalla.
Kajakkikolareitakin nähtiin.
Värikkäät kanootit ja kajakit kiinnostivat kaikenikäisiä. Tämä pikkuinen ehkä on parinkymmenen vuoden kuluttua itsekin laskemassa kosken kuohuissa…
Tiedonhaluiset tutkivat, miltä sisällä näyttää..
Myös karvaturrit katselivat hyörinää ja pyörinää..
Eräitä jo hieman raitis ilma ramaisi..
”Pilvet on maiseman silmät”, sanoo valokuvataiteilija professori Antero Takala luennollaan Oulunkylätalolla 1.4.2012. Hän onkin tullut tunnetuksi ennen kaikkea suomalaisen maiseman tulkitsijana, joka ei kuvaa realistista dokumenttimaista maisemaa Landscape vaan tallentaa filmille oman mielenmaisemansa Mindscape. Siinä tärkeintä ovat pilvet.
Takala aloitti luentonsa kuvauksella sepän pajasta, jossa hän pikkupoikana usein seurasi, kun seppä kirosanojen voimalla puhui rautaa uuteen muotoon; pimeä paja, jossa vain ahjon tuli hehkui ja jostain oven raosta kajastava valo piirsi romuluisen sepän nokisen hahmon. Taiteija otaksuu tuon pajan olleen tuotantonsa lähtökohtia, hänen halunsa löytää kohteen ydin juuri oikean ajan valossa ja pelkistää se tyylitellyksi lähes graafiseksi kuvaksi. Valo oli Takalan ratkaiseva hetki – sitä hän jaksoi odottaa sinnikkäästi ja jopa vuosia suunnitella ja tutkia ennen ensimmäistäkään kameran laukaisimen painamista.
Kuvat eivät ole tulleet helposti, vaan niitten metsästämiseksi on tarvittu itsensä alttiiksi panemista ankarissa talvipakkasissa. Lapin luonnossa selviytyäkseen on pitänyt osata keskustella luonnon kanssa, uskallettava ottaa vastaan jostain tuntemattomalta tasolta tulevia viestejä, etiäisten varoituksia ja neuvoja, asioita jotka entisajan ihmisille olivat jokapäiväisiä mutta nykyihmisen piiloon painamia kykyjä.
Sepän pimeä paja – Oulunkylätalon luentosalin mustiksi maalatut seinät. Ahjon tuli – videotykin hohtava valokeila. Jostain pajaan lankeava heikko valo – luentosalin raollaan oleva ovi valoisaan käytävään. Seppä itse – shamaaniviiksinen professori Takala mystisine tarinoineen. Siinä ympyrä sulkeutui: me kuulijat saimme valokuvasepän pajasta innoitusta oman valomme ja mielenmaisemamme etsimiseen.
Suomen Kameraseurojen Liitto SKsL ry:n vuosinäyttely 2012 järjestettiin Kouvolassa. Isäntänä oli Kouvolan Kameraseura ry, joka samalla vietti 60-vuotispäiviään. Avajaisia vietettiin Kuusankoskitalon näyttelytilassa 31.3.2012. Laajasalon Valokuvaajista avajaisissa vieraili nelihenkinen ryhmä.
Gallerian yläosan pitkällä seinällä on Laajasalon Valokuvaajien Juhani Visavuoren vedos ”Tytöt”, ylemmässä kuvassa kolmas vasemmalta, alla yksittäiskuvana.
Oma näyttelyhyväksyntäni on mustavalkoinen kuvasarja ”Virtaviivaista vauhtia 1-6”. Sarja koostuu kuudesta vedoksesta, joissa on joko eläin- tai ihmishahmoinen auton nokkamerkki. Kuvat olen ottanut Helsingin Kauppatorilla, jonne kesäaikaan joka kuukauden ensimmäisenä perjantaina kokoontuu vanhoja harrasteautoja. Pari kuvaa on otettu Helsinki-päivänä Halkolaiturin tapahtumassa. Objektiivina on kaikissa 70-200/4, jonka telepää antaa kohteelle pehmeän taustan.
Laajasalon valokuvaajien ryhmä matkasi Kouvolaan liiton vuosinäyttelyn avajaisiin. Lähdimme aamulla hyvissä ajoin, jotta ehdimme koukata Kotkan kautta ja tutustua Merikeskus Vellamoon.
Vuonna 2008 valmistunut arkkitehti professori Ilmari Lahdelman suunnittelema keskus on näyttävää rakennustaidetta, jossa merellisyys saatu hienosti talon henkeen; tyylikäs komea moderni rakennus, muttei millään tavalla pröystäilevän pramea. Teräviä kulmia ja pyöreitä muotoja rinnakkain kuvaamaan meren monimuotoisuutta, sen kovaa armottomutta ja toisaalta pehmeän keinuvaa rytmiä.
Vellamon interiööreissä ulkoa tuleva valo heijastuu kauniisti ja kattovalaisimien jonot ja ryhmät ovat kuin tähtikuvioita öisen meren yllä.
Harmi ettei aikataulumme sallinut tutustumista näyttelyihin, koska emme halunneet vain kiireellä juosta niitä läpi. Aulan ikkuna paljasti, että nautittava nähtävää on silmän täydeltä.
Lisää kuvia Merikeskus Vellamosta täällä.
Helsingissä Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa on meneillään 28.-30. maaliskuuta kansainvälinen valokuvatutkimuskonferenssi Helsinki Photomedia 2012 – Images in Circulation, johon osallistuu toistasataa valokuvatutkijaa ympäri maailmaa. Konferenssin kolme pääesitystä Mediakeskus Lumeen Sampo-salissa ovat maksuttomia ja avoimia yleisölle. Keskiviikon yleisöluennolle en päässyt, koska olin valokuvasommittelun kurssilla.
Torstaina kuuntelin israelilaisen Ariella Azoulayn luennon Un-photographs. Luennon jälkeen yleisö esitti kommentteja.
Perjantaina olin paikalla heti aamusta heti aamusta seuraamassa David Baten luentoa aiheesta The Distribution of the Face
Pienemmissä saleissa oli luentoja tapahtumaan rekisteröityneille, perjantaina esiintyi mm. Karin Becker aiheenaan Performing Photography – Performing the News.
Piti käymäni kuvaamassa Vanhankaupunginkosken jäitten lähtöä jo muutama viikko sitten, mutta myöhästyin – taas kerran… Tostaina oli Arabiassa Mediakeskus Lumeessa valokuvatutkimuskonferenssi, jonka yleisöluentoa odotellessani vietin pari tuntia raikkaassa kevätsäässä kosken seutua kuvaillen. Pauhu oli mahtava, kun suuret vesimassat vyöryivät koskea alas. Sää oli kostean sumuinen ja päivä pilvinen, joskin ajoittain taivas hieman sinersi.
Kokeilin samaa kohdetta usealla eri valotusajalla. Jotenkin vain en tykkää kovin pitkistä valotusajoista, koska vesi menee liian piimämäiseksi. Olisi myös pitänyt pitkille ajoille olla mukana teline, ettei liikettä tule muuhun kuin veteen.
Pikkukenkä ei ollut tuolla ihan paras mahdollinen jalkine..
Rakastavaisten lukkoja näkyy jo Helsingissäkin muutamassa sillassa. Lukkovillitys lienee alkanut Prahassa Vltava-joen sivuhaaran ylittävällä Pirunpuron Rakastavaisten sillalla. Vanhankaupunginkosken silta on kaunis ja romanttinen miljöö.
Kalastajat ovat saapuneet kosken partaalle kokeilemaan Ahdin suosiollisuutta.
Puiston kukkien mielestä kevät oli jo siinä vaiheessa, että lumen valkoisuuden voi korvata herkillä valkoisilla helmimäisillä kukilla.
