VALOKUVAUSKONEENKULJETTAJA

Laajasalon Valokuvaajien Suomenlinnan kuvausretkellä 13.10.2012 oli lopulta vain kolme osallistujaa.  Matti ja minä vilkaisimme pikaisesti aamulla Silakkamarkkinat ja ajoimme Suomenlinnaan klo 9.40-lautalla. Aamu näytti sateiselta, mutta siihen mennessä kun Hande saapui seuraavalla vuorolla,  taivas kirkastui ja syksyinen Suomenlinna pääsi esittämään meille hienon valonsa. Kiersimme saaren kutakuinkin myötäpäivään.

Ensimmäinen etappimme oli Suomenlinnan kirjasto, jossa seuramme jäsenellä Outi Debnamilla oli esillä valokuvia ja maalauksia.

Venevajojen seinustalla merellinen ”asetelma”..

Saaren lännen puolen tykin lähellä betonissa kulumia ja ”hieroglyfejä”…

Kivimuurissa luonnon kirjailemaa kuviota. Sammalta, jäkälää vai mitä lienee?

WC:n ulkoseinässä ruostetta ja maaliroisketta, kuin abstrakti maalaus.

Länsirannan kallioita kiemurteleva lauta-aita toi mieleen Kiinanmuurin…

Iltapäivästä kauemmas meren ylle harmajan majakan suuntaan kerääntyi paksu pilvipeite saattelemaan laivoja.

Auringonsäteet siellä täällä puhkaisivat pilvipeitteen luoden lähes sakraalin tunnelman.

Silakkamarkkinoitten avajaispäivän sää oli mitä kaunein, ja niin kauan kuin aurinko paistoi, Kauppatorilla tarkeni käyskennellä tuulesta huolimatta. Avajaisten palkinnonjakoon en kiirehtinyt (lue: herännyt), koska halusin kuvailla iltapäivän valossa. Saavuinkin torille vasta puoli kuuden maissa, jolloin torihyörinä oli parhaimmillaan muttei liiaksi tungosta.

Kuvasin tällä kerralla lähinnä kauppiaita ja yksityiskohtia. Myöhemmin viikolla otan laajakulman mukaan avarampien yleisnäkymien tallentamiseen.

Silakkamarkkinoitten tyylikkäin pariskunta oli perinteisessä paikassaan altaan hallin puoleisessa kulmassa. Aito tumma saaristolaisleipä teki kauppansa.

Veneistä ja laivoista löytyy aina uusia kiinnostavia yksityiskohtia.

Kas maistiaisia, olkaa hyvä!

Kauppahallin edustalla voi ihastella pyöreässä altaassa uiskentelevia kaloja.

Reippailla tori-ihmisillä pysyy vasara kädessä, kun pitää teltanlievettä korjata.

Lohi sai hiilloksesta kauniin pinnan ja vahvan savun maun.

Mastojen ja köysien varjot muodostivat alati muuttuvia kuvioita veteen.

Avajaispäiväniltana mereltä nousi mahtavan muhkeita pilviä, ja ilta-aurinko loi punertavaa hohdetta taivaanrantaan, jossa viime säteet vielä maalasivat Suomenlinnan majakkakirkon seinän.

Laajasalon Valokuvaajien ryhmä vieraili Hyvinkäällä Suomen kameraseurojen liiton teemanäyttelyn avajaisissa lauantaina 7.10.2012.  Järjestäjänä oli Hyvinkään kameraseura, joka täytti kuusikymmentä vuotta.  Näyttelyn teema on ”Työ”,  ja valokuvaseurastamme kolmen jäsenen vedoksia oli hyväksytty näyttelyyn yhteensä kuusi. Omia kuviani ei hyväksytty mukaan, no seuraavaan näyttelyyn yritän sitten parantaa.

Hyvinkään kaupungintalo vanhassa villatehtaassa oli miellyttävän  avara ja valoisa paikka, jossa vedokset saivat ilmaa ympärilleen.  Hieno idea oli näyttää digikuvien pystykuvat pystynäytöllä. Ainoa pettymys oli se, että kaikki näyttelyyn hyväksytyt työt eivät olleet näyttelyluettelossa.

Saavuimme Hyvinkäälle hyvissä ajoin ja tutustuimme Suomen rautatiemuseoon, jossa lapsuudesta tutut veturijättiläiset toivat nostalgisia muistoja.

”Joo tuosta mä kesällä menin Iniöön!”

TEEMANÄYTTELYN AVAJAISET

SKsL:n teemanäyttely ”Työ” avattiin Hyvinkään kaupungintalolla klo 16. Hyvinkään kameraseura juhli samalla toimintansa 60-vuotista taivalta, mikä on kunnioiotettava saavutus. Avajaisvieraita lienee ollut yhtä paljon kuin aiemminkin, mutta isossa tilassa määrä näytti pienemmältä. Vedoksia oli esillä aulassa ja toisessa kerroksessa, digikuvia saattoi katsella molemmissa kerroksissa kahdella näytöllä.

Oman ilmeensa korkeaan aulaan toi Kaarina Kaikkosen tilataideteos ”Kohti uutta huomista”, jossa on lastenvaatteita ripustettu katosta.

HYVINKÄÄN KIRKKO

Avajasista Rantasipiin ajaessamme huomasimme Hyvinkään kirkon, johon halusimme tutustua lähemmin. Professori Aarno Ruusuvuoren suunnittelema kirkko on tyyliltään moderni, ja siinä toistuu kolmioaihe. Valokuvauksen sommittelukurssin ensi viikon aiheena on kolmio, mitä sopivin kuvauskohde siis. Kirkko oli vaikea kuvattava, sillä laajakulmalla ottamissani kuvissa vinojen seinien perspektiivi asetti haastetta.

JUHLAILLALLINEN

Suomen kameraseurojen liiton teemanäyttelyn illallinen ja samalla Hyvinkään kameraseuran 60-vuotisjuhlaillallinen nautittiin Hotelli Rantasipissä. Ravintolasali oli viihtyisä, ja sen erikoinen tuhansista puupalkeista rakennettu varjostinrykelmä toi saliin hämyisen lämpimän tunnelman. Noutopöydän antimet olivat maukkaita, vieläkin vesi herahtaa kielelle.

Tässä vaiheessa ei vielä ole nautittu peeveetä (tarjoilijan termein), mutta silti jo lasit näkyvät sumeana…

Valokuvausseurani Laajasalon Valokuvaajien lokakuun kerhoillan kuvateemana oli ”Liike”.

Ensimmäinen kuva löytyi koneelta, kuva on otettu alkuvuodesta Narinkkatorilla, jossa vietettiin kiinalaista uuttavuotta.

Kesällä olin Linnanmäellä sukulaisnuorten kanssa, ja Lintsillähän on monenlaista vauhdikasta kuvattavaa. Muistaakseni yritin tässä kuvassa pannata vaunun kulkusuuntaan ja AF oli servolla tuohon numeroon tähdäten.

Santahaminan tämän vuoden MILjazzin solisti Pete Parkkonen heitti voltin lavalla sotilassoittajan avustamana. Sattuipa kerrankin tämä hidas hämäläinen kuvaaja reagoimaan odottamattomaan tilanteeseen tarpeeksi nopsasti.

Tämän kuvan kävin ottamassa varta vasten Liike-teemaan. Bussin lähtöön oli parikymmentä minuuttia aikaa, oli illan sininen hetki, joten kävelin metroasemalta sillalle. Kameran tuin kaiteeseen ja kokeilin eri pituisia valotusaikoja. Siinä kuvatessani joku mies kääntyi puoleeni lausahtaen ”Canon, yäks”. No huumorilla se oli sanottu ja huumorilla sen otin; meillä oli oikein mukava rupattelutuokio valokuvauksesta – viskihörpyllä terästettynä.

Osallistuin studiomuotokuvauskurssille syyskuun 14. – 16. päivä, ja kuvausharjoitukset toteutettiin Pasilan veturitalleilla sijaitsevalla studiolla. Osallistujat vuorottelivat kuvaajina ja malleina, joten muotokuvat jääkööt toistaiseksi vain kurssilaisten nähtäviksi.

Väliajoilla kuvasin jännittävää veturitallien ratapihaa,  joka oli täynnä käytöstä poistettuja vanhoja junia ja vetureita, sekä  lähimiljöötä, jossa löytyi betonikäytäviä graffitteineen ja vanhojen tiilirakennusten polveilevaa monimuotoisuutta. Ratapihalla tutustuimme kalustoa huoltavaan ja kunnostavaan rautatieharrastajamieheen, joka tiesi junien historiasta miltei kaiken.

Veturivanhus ruosteen kuorruttamin ja hilseilevin kyljin muistelee vanhoja hyviä aikoja…

Ratapihan miljöössä vanha ja uusi maailma kohtaavat: vanha veturi  joka ennen hoiti yhteyksiä maailmaan ja linkkitorni jonka kautta viestiyhteydet nyt hujahtavat ilmoille.

Kahvitauko junan rappusilla.

Viimeisessä kuvassa vaunun seinän väri näyttää haalistuneelta, vaikka itse asiassa se oli raikkaan kuninkaallisen sininen.

Habitaressa tuli kerrankin oltua tarpeeksi kauan, eli puoli kahdesta kuuteen. Pitempäänkin olisin viihtynyt, mutta piti rientää studiokuvauskurssin luennolle.

Tänä vuonna en juurikaan löytänyt messuilta mitään kovin uutta ja sykähdyttävää muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Saattaisipa kaupungilla herättää huomiota huikkaamalla neonväriseen kännykkäluuriin ”Ooks pahassa paikassa?”..

Nämä vaatetelineet eivät paljoa tilaa vie –  ja tyhjänä ne voivat toimittaa viherkasvin virkaa..

Iloisen raikkaat värit ovat palanneet huonekaluihin.

Ruotsalaista muotoilua edustivat tunnelmavalaisimet, jotka loivat graafisia varjoja seinälle.

Antiikkiosastolla oli viihtyisiä sisutuksia.

Habitaren parasta antia oli  osasto, joka esitteli suomalaista taideteollisuutta ja sisustusta eri vuosikymmeniltä. Joka vuosikymmeneltä oli sisustettu olohuone ajan tyyliin ja esillä oli myös lukuisasti ajan esinemuotoilua. Monesta esineestä oli tullut kestosuosikki, jonka kohdalla vain hämmästeli ”onko tuostakin jo niin pitkä aika”…

Yläkerta oli kokonaan omistettu taiteelle. Galleriat esittelivät taiteilijoittensa töitä, mukana oli ulkomaisiakin gallerioita. Jokunen taiteilija pystyi ihailtavasti keskittymään luomistyöhön messuhälinän keskellä.

Lauantai kului Porkkalassa upeita merimaisemia katsellen ja valokuvaten. Osallistuin valokuvaseurakaverini Pirkon kanssa työväenopiston järjestämälle maastovalokuvauskurssille, jonne lähtö oli klo 10 Kanneltalon pihalta.  Me aamu-uniset lähdimme matkaan hieman muita myöhemmin, ja kun kerran ajelemaan lähdettiin, niin kierrettiinpä melkein Hangon kautta… siis ei varmaankaan ollut matkan varrella Porkkalan tienviittaa… No löydettiin kuitenkin pysäköintipaikalle ja kallioisia metsäpolkuja talsittuamme oikealle paikalle, jossa jo muut olivat viritelleet tulet keittokatokseen ja pääsimme heti makkaranpaistoon.

Suurimman osan päivää sää oli mahtavan aurinkoinen, mutta välillä pari nopeaa sadekuuroa pyyhki tienoon yli. Sen jälkeen luonnon värit hehkuivat raikkaana. Piti vain muistaa märillä rantakallioilla kiipeillessä olla varovainen, ettei jalkazuumia käyttäessä liukastuisi mereen.

Tuuli toi mereltä isoja laineita jotka löivät rantakallioita vastaan mahtavina ryöppyinä. Olisi pitänyt käyttää vieläkin lyhyempää valotusaikaa, sillä nyt 1/500 – 1/ 650 sekunnin valotusajat eivät pysäyttäneet tyrskyjen vauhtia.  Vaahtopääkuvia taisi syntyä muistikortille useita kymmeniä. Yritin saada kameran niin matalalle, että valo pääsisi  aallon läpi viherturkooisina.

Toinen muistikorttia kuluttava aihe oli kallion eri väreinä kiertyvät juonteet ja uurteet.

Joku rohkea kuvaaja uskaltaltautui jyrkän ja sateesta kostean kallion rinteelle.

Syksyn viimeiset juhannusruusut sinnittelivät merituulessa.

Jouduin kiemurtelemaan itseni melkein solmuun maan tasalle saadakseni kasvin taakse tarpeeksi tyhjää tilaa pehmeäksi taustaksi.

Lähimökin asukkaat Hannu ja Mauri  – isot mutta kiltit – olivat lähteneet rantoja samoilemaan, tässä jompikumpi merkkaa reviiriään.

Vuoden 2012 Roosa nauha -kampanja on käynnistynyt. Tein kuvan someen eli sosiaaliseen mediaan, lähinnä Facebookiin ja tänne kuvablogiin.

Viime vuonna heinäkuun lopulla sain muutaman korentokuvan Vuosaaren Kallahdesta, ja nytkin lähdimme ystäväni Karin kanssa samaan jahtiin. Pikkuisia punertavia korentoja lenteli paljonkin, mutta olivat liian liukasliikkeisiä, en onnistunut saamaan yhtään terävää.

Oli tyydyttävä kuvaamaan kukkia, tämä keltainen lienee jokin virna(?)

Rantaheinikossa kasvaa kaunis kukka, jonka nimeä en tiedä. Voimakas tuuli heilutti kukkia, ja jouduin pitämään kukkavartta paikoillaan varpaillani.

Osa oli jo kukkinut ja kukka kuivunut ohueksi läpikuultavaksi ”lyhdyksi”.

Aurinkoa vasten kuvattu pihlaja oli jo osoittain syksyn punainen, osa sinnitteli vihreänä.

Kallahdessa oli leijanlennättäjiä koko rannan leveydeltä.

Hentopilvistä taivasta vasten leijojen värikkyys pääsi oikeuksiinsa.

Toisella suunnalla isoja ja korkeita pilvimuodostelmia.

Metroasemalle kävellessäni bongasin hauskan ikkunan, josta jalankulkijat heijastuivat..

Vuosaaren metroasema on miellyttävän valoisa ja puhdas.

Metrotaso saa valoa kattoikkunoista.

Oksalan perinnepäivää vietettiin Pälkäneella Kukkolan kylässä Oksalan tilan vehreissä maisemissa lauantaina 11.8.2012.  Alueella oli esillä entisajan maanviljelykseen ja metsätalouteen liittyviä työkoneita ja välineitä ja muuta maatilan esineistöä mm. vaatteita.

Kymmenellä eurolla pääsi tilan laajalle alueelle, jossa sai seurata vanhoja työmenetelmiä ja esityksiä, hankkia myyntikojuista syötävää ja tuliaisia. Harmi, että ei ollut aikaa katsoa kaikkia kohteita, koska nähtävää oli paljon ja myös ilmojen haltia suosi tapahtumaa. No, ensi vuonna sitten paremmalla ajalla.

Varsta-museon seinustalla oli pitkä rivi entisaikojen vanhoja eri merkkisiä traktoreita, joiden kulunut kauneus viehätti silmää.

Taitavissa käsissä puun sisältä ”löytyy” käyttö- ja koriste-esineitä.

Villalankojen värjäystä ja kuivatusta hämäläisessä rantamaisemassa.

”Villatehtaat” nauttivat lämpimästä päivästä varjoisassa nurkkauksessa.

Nykyajan muovilelut – värikkyydestään huolimatta – kalpenevat kaarnalaivojen rinnalla!

Maitotonkat kuormurin lavalla viemässä meijeriin mansikkien ja muurikkien tuotteita.

Vilja kuivumassa syyskesän auringossa.

Lisää kuvia perinnepäivästä täällä.