VALOKUVAUSKONEENKULJETTAJA

Progemusiikkiporukkamme matkasi Lauttasaaresta Kotiluotoon kipparijäsenemme Tapsan veneellä. Maisemien ihailun ohella ohjelmassa oli  tietokilpailu  ja maukas meriateria. Reitti kiersi Helsingin edustalla parisen tuntia ennen kiinnittymistä Helsingin itäpuolella Kotiluodon laituriin. Saaressa saunoimme, uimme, grillasimme ja tietenkin kuuntelimme musiikkia. Osa yöpyi veneessä, osa rantasaunan kamarissa.

Lähtöpaikkamme oli Helsingfors Segelklubb Lauttasaaressa, jonne kokoonnuimme puolen päivän jälkeen.

Kaivopuistossa Merisataman rannassa huimapäät harrastivat benji-hyppyjä.

Ulapalla seilasi upeita purjeveneitä.

Sää oli mukavan puolipilvinen ja iltaa kohti taivas selkeni hienoksi iltaruskoksi.

Kotimatkalla lähellä paluusatamaa kuormuri vietti vapaata viikonloppua kuopan juurella. Se näyttää kuvassa ihan pikkuruiselta leluautolta, vaikka kuvassa ei olekaan käytetty mitään tilt and shift -menetelmää.

Satamanosturit näyttivät huikean isoilta.

Osakuva nosturista.

Ohitimme Helsingin sataman.

Veneen kotisatamaan Lauttasaareen saavuimme sunnuntaina illansuussa ruskettuneina ja tukka merituulesta tönkkösuolattuna.

PälkäneProge on sisareni perheen järjestämä yksityinen musiikkifestari. Ystäväporukka oli jo jonkin aikaa silloin tällöin kokoontunut viettämään iltaa progressiivisen rockin merkeissä. Eräänä kevätiltana puutarhassa syntyi idea pitää musiikkifestari ulkosalla. Ja siitä se sitten lähti..

Valokuvaan yleensä vain kuvauksen itsensä vuoksi, mutta joskus niistä kuvista tehdäänkin jotain… Sain tehtäväkseni suunnitella festareitten julisteen, ja tietenkin käytin grafiikan taustana festarinurmikkoa.

PälkäneProgen kitaranvarsilogon (julisteessa keltamustana alaoikealla ja dvd:n takakannessa alhaalla valkoisena) on suunnitellut  festivaalijohtaja Tommi Hopeakivi.

Festarin musiikista koostettiin myös DVD, jonka kannen ulkoasun suunnittelin julistekuvasta ja tapahtumassa ottamistani kuvista.

Lisäksi suunnittelin levyn kannen kuvan, mutta WordPress ei näköjään tue gif- ja png- kuvien läpinäkyvyyttä.

Vuonna 2008 esiintyivät mm. Yhdysvalloissa syntynyt Barbara Hendricks ja malilainen Mamani Keita. Hendricks on maailmankuulu oopperatähti, joka laulaa myös muuta musiikkia. Hänen väkevästi esittämänsä Strange Fruit, joka kertoo Yhdysvaltain etelävaltioissa tapahtuneista lynkkauksista,  sai kyynelet silmiin ja kylmät väreet selkäpiihin.

Barbara Hendricks

Mamani Keita

Pieni huushollini kaipaa sohvaa, joka on kapea mutta istumissyvyyttä enemmän kuin kaupan sohvissa ja myös käsinoja saa olla leveä.  Syvyyttä tarvitsen siksi, että istun mielelläni jalat käpertyneenä sohvalla, käsinojassa leveys toimii tietsikkaa käyttäessä hiiren alustana. Juu tiedän tiedän, ei ole parasta ergonomiaa kuvankäsittelyssä (sainpahan tämän jutun jotenkin ympätyksi valokuvausaiheeseen), mutta ittepähän särkyni kestän (ja työllistän ortopedeja)…

Koska edullista syvää sohvamallia ei ole kaupoista löytynyt, pitipähän alkaa rakentaa itse. Näin se on käynyt monen muun tuotteen kohdalla. Itse tekemällä saa sellaisen kuin – tulee :-)

Ensin tietenkin  hahmottelin sohvan paperilla, sitten suunnittelin AutoCadilla :-). Otin muistiin osien mitat millimetrin tarkkuudella ja tilasin osat valmiiksi sahattuna Hertsikan Starkin levyosaston mukavilta pojilta. Materiaali on vahvaa MDF-levyä. Lastulevy lienee edullisempaa, mutta MDF on mukavampaa työstää.  Kiinnityksessä käytin ruuveja ja Eri Keeperiä.

Muutamia kulmarautoja vahvistukseksi sinne tänne…

Päällystin sohvan Etolan vaahtomuovilevyllä. Liimana käytin Clas Ohlsonin spray-kontaktiliimaa. Iso virhe: en viitsinyt suojata tarpeeksi laajalta alueelta (= koko huone) lattiaa ja huonekaluja ja esineitä, joten liimasuihkuttelun  jälkeen kahvikuppikin pysyi hyvin sohvapöydällä – vai sanoisinko pöydässä..  Ja jalkapohjani olivat muutaman tovin liimassa ja pito kuin kärpäsellä.. heh.. olisin voinut vaikka kävellä katossa!

Vaahtomuovin päälle tuli parin sentin vahvuinen dacronvanu käsin ommellen. Vahvempaakin olisi saanut olla, mutta tuota löytyi omista jämävarastoista.

Seuraavaksi päällystin sohvan liukkaalla ohuella kankaalla, jonka ompelin käsin kiinni vanuun. Liukas kangas auttaa varsinaista sohvanpäällyskangasta liukumaan hyvin paikoilleen ryppyjä jättämättä. Hankittuna on Eurokankaasta vahvaa mustaa puuvillaa, joka odottaa vielä leikkaamista ja ompelua. Ensin pitää laskeskella, paljonko pitää ottaa kutistumisvaraa pesussa. Tai sitten kutistaa kangas jo ennen leikkuuta. Mietintämyssytellään sitä kysymystä vielä…

Istuinosiksi tulee kaksi taittopatjaa – kaksi kärpästä yhdellä iskulla: sohva ja vieraspatjat. Taittopatjat  näyttävät olevan melko kalliita. Niitten metsästys jatkuu..

Helsunki Cruising  tuo vanhoja jenkkiautoja ja harrastajia Kauppatorille kesäaikaan joka kuun ensimmäinen perjantai.  Sain tietää tapahtumasta ystävältäni Matilta, jonka Dodge Challengeria alkukesästä kuvailin.

Mukana oli vain 50mm objektiivi, ja koska alkoi olla jo melko hämärää enkä halunnut ihan isoimmalla aukolla kuvata, piti herkkyys nostaa tappiin. Kuvista tuli aika kehnoja ja kohinaisia, käänsinkin sitten kuvat mustavalkoisiksi ja vielä lisäsin kohinaa. Vanhojen  autojen kuviin sopii mielestäni filmiaikoja muistuttava rakeisuus, mutta enpäs nyt osaa sanoa, olenko onnistunut kuvankäsittelyssä.

Mukava nähdä että myös ihmisten ulkoasu myötäilee autojen ikäkausia.

Ilta hämärtyi nopeasti ja autojen valot saivat raiteet kiiltämään

Heinäsirkkoja vai hepokattejako nämä ovat – en tiedä, mutta aika monennäköisiä heppuja täältä Pälkäneen ruohikosta löytyy.

Pokkarini Canon Powershot S2IS on helposti mukana kuljetettava kamera, ja siinä on pitkä zoomialue. Muuten sillä saa mukavia lähikuvia ötököistä, mutta koska sirkat usein ovat heinikon seassa, niin kameran  automaatti tarkentaa lähimpään ruohonkorteen. Pitää etsiä aukeammalla olevia sirkkoja.

Taitaa olla samaa sukua edellisen kanssa, mutta tällä ei ole silmän takana mustaa länttiä.

Kaunis valkeasiipinen perhonen, kuvasta en näe, onko sen silmä kupera vai kovera.

Onko tämä sitruunaperhonen? Näitä oli runsaasti Pälkäneen niityllä.

Enpä ole tullut ajatelleeksi, että perhosellakin on turkki! Pehmeänpöyheä viherkeltainen karvapeite on kuin strutsinsulan hentoista höytyvää.

Aika jämäkän näköiset raajat samoin kuin tuntosarvet.

MEDIAKIRJASTOSTA tuodaan kolme kuvaa, kaikissa pitempi sivu 1000 pikseliä.
Kun valitaan kohta Linkin URL -valinta, ei mitään, kuvaa klikatessa tulee ohjelman pienentämä kuva:

Kun valitaan kohta Linkin URL -valinta, tiedoston URL, kuvaa klikatessa tulee alkuperäisen kokoinen kuva:

Kun valitaan kohta Linkin URL -valinta, artikkelin URL, kuvaa klikatessa tulee ilmoitus:  Error 404 – Not Found
Please use the links or the search feature in the sidebar to find your way back to the real content! Thank you!

TULOS:  kakkosvaihtoehto Linkin URL -valinta, tiedoston URL on paras.

URL-OSOITTEESTA haetaan kaksi kuvaa, pitempi sivu 1000 pikseliä.

Kun valitaan kohta Linkki kuvaan -valinta, kuvaa klikatessa tulee kuva alkuperäisessä koossa:

Kun valitaan kohta Linkki kuvaan -valinta pois, kuvaa klikatessa ei tapahdu mitään. Kun viedään osoitin kuvan päälle ja valitaan hiiren oikealla korvalla “Näytä kuva”, kuvaa tulee näkyviin alkuperäisessä koossa:

Huom! URL-osoitteesta kuvaa tuotaessa pitää muistaa tyhjentää kuvan pystymitan tiedot,  muuten kuva venähtää pystysuunnassa.

TULOS: Linkki kuvaan -valinta on parempi.

TIETOKONEELTA haetaan kolme kuvaa,  joitten pitempi sivu 1000 pikseliä. Tutkitaan, miten kuvat on paras liittää tekstiin.

Kun valitaan kohta Linkin url -valinta, kuvaa klikatessa tulee esiin kommenttilomake ja klikattu kuva, ei viestin teksti:

Kun valitaan kohta Tiedoston URL -valinta, kuvaa klikatessa kuva tulee näkyviin alkuperäisessä koossa:

Kun valitaan kohta Artikkelin URL -valinta,  kuvaa klikatessa tulee esiin kommenttilomake ja klikattu kuva, ei viestin tekstiä:

TULOS: Kakkoskohta Tiedoston URL -valinta on siis paras valinta, koska tämä on testausta erääseen toiseen blogiin, jossa ei haluta kommenttia nimenomaan kuvalle vaan sekä tekstille että kuvalle yhtaikaa, ja jossa blogaaja tuo kuvat aina omalta tietokoneelta.

Gemenalla kirjoitettu otsikko muutetaan versaaliksi css:n text-transform:uppercase -määrityksellä, jolloin sivupalkissa viestien otsikot tulevat gemenalla eli pienillä kirjaimilla.

Testataan, onnistuuko näin vai menneekö persiilleen ;)

Tai no ei, jospa vain pienennetään sivupalkin versaalia.