VALOKUVAUSKONEENKULJETTAJA

Roihuvuoren kirsikankukkajuhlasta lähdin kiertelemään vesitornin ympäristöön kuvaamaan keväistä luontoa.

Hanamia eli kirsikankukkienkatselujuhlaa on vietetty Roihuvuoren kirsikkapuistossa parisen kertaa. Kirsikankukka on herkänkaunis, mutta kukkii niin lyhyen ajan, että tänä(kin) vuonna myöhästyin parhaasta kukinnasta. Juhlaankin saavuin viime hetkillä, onneksi muutamia kuvia ehdin napata.

Japanilainen teeseremonia – tai teetaide, kuten tähän osallistujat sanoivat – tarjoaa myös katsojalle rauhoittavan hetken:  hitaat liikkeet ja kiireetön tunnelma siirtyy katsojaan, ja tunnelmaa korostavat pelkistetyn tyylikkäät asut hivelevät suomalaista silmää.

Myös karunkauniit astiat miellyttävät suomalaista.

Hanamissa voi saada japanilaittain kirjoitetut nimikirjaimensa tai muun lyhyen tekstin.

Hanamia juhlittiin sankoin joukoin Roihuvuoren kirsikkapuistossa vesitornin lähistöllä.

Keväisen lämmin ilma suosi piknikkejä ja pelejä.

Nuorison cosplay-asut olivat värikkyydestään huolimatta hallittuja. Huh.. mitkä kengät, noilla käveleminen vaatinee hyvää tasapainoaistia!

Ikebana eli kukkienasettelutaide lienee ensimmäisenä mielessä japanilaisuudesta puhuttaessa.  Hanamissa sai seurata, kuinka upeat kukka-asetelmat toisensa jälkeen syntyivät taidokkaissa käsissä.

Pirkko Heiniön tyylikäs asetelma.

Ikebana-asetelmat pääsisivät paremmin oikeuksiinsa,  jos jokainen asetelma saisi runsaammin tilaa ympärilleen. Ymmärrettävistä syistä näyttelyteltan koko asettaa rajoituksensa.

Äitienpäivänä,  toukokuun toisena sunnuntaina, olin Pälkäneellä äitiäni tervehtimässä.  Äitini asuu sisareni perheessä ja on 88-vuotiaana vielä iloinen ja pirteä, vaikka lähimuisti toisinaan käy hataraksi. Kuvassa äiti iloitsee entisen vävypoikansa lähettämistä ruusuista.

Sinivuokot nuokkuivat sateessa, ja valo oli heikohko, joten vuokkokuvat ovat melko kohinaisia.

Äitienpäivän viikonloppu oli sateinen Pälkäneellä.  Aamulla  kaunis sumu peitti tienoon, ja koko päivä oli liian hämärä valokuvauksen kannalta. Toisaalta sadepisarat kasvien pinnalla tuovat kuviin tuoreutta.

Pisaraiset hämähäkin seitit olivat kuin helminauhaa. Tuulenvirettä oli sen verran, että lyhyen terävyysalueen käyttö oli hankalaa, kuva ei ole tarpeeksi tarkka.

Jotkut kasvit olivat sinnitelleet talven ja kantoivat edelleen kevään korvilla edellisvuoden kellastuneita lehtiä samalla kun uusia nupunalkuja pilkisti lehtikääröstä.

Vuoden luontokuva 2009 -tapahtuma järjestettiin Helsingissä Finlandia-talolla 11.10.2009. Valokuvaseurani Laajasalon Valokuvaajat oli isolla porukalla mukana talkoissa pystyttämässä ja purkamassa. Sunnuntaina olimme myös tuuraamassa Kamera-lehden ständillä ja myymässä edellissyksynä järjestämämme Luonto-teemanäyttelyn lehteä.

Kilpailussa oli kahdeksan sarjaa: Maisemat, Linnut, Nisäkkäät, Muut eläimet, Sommittelu ja muoto, Luonto ja ihminen, Alle 15-vuotiaat ja 15-18-vuotiaat.

Yli tuhat kuvaajaa oli lähettänyt yhteensä yli 9000 kuvaa, joista esiraati valitsi semifinaaliin 628 luontokuvaa. Näistä valittiin sarjavoittajat ja koko kilpailun voitti Kari Leo teoksellaan ”Metsän emäntä”.

Otin ensimmäistä kertaa osaa Vuoden luontokuva -kilpailuun ja pääsin semifinaaliin Sommittelu ja muoto -sarjassa kuvalla ”Jääkansi”.  Kuvan olin ottanut Herttoniemenrannassa sillan lähistöllä myöhään keväällä, jolloin kirkkaansininen taivas värittää railoittuvaa jääpeitettä.

Tapahtuman gaalailtaa kunnioitti läsnäolollaan tasavallan presidentti Tarja Halonen. Gaalaillan palkintojenjaon jälkeen viimeisenä ohjelmana esitettiin kaikki semifinaaliin yltäneet valokuvat. Ohjelman alkaessa en tiennyt olevani semifinalistien joukossa, joten melkoisen puun takaa tuli yllätys nähdä oma kuvansa valkokankaalla. Piti vielä kotona kiiruusti talkoopalkaksi saamaltani DVD:ltä katsoa, että oliko se nyt ihan varmasti minun eikä jonkun toisen samasta aiheesta kuvaama.

Maanpuolustuskorkeakoulun kampusalueella Helsingin Santahaminassa oli perjantaina 28. 8. 2009 klo 18  Miljazz 2009 -musiikkitapahtuma. Savon Sotilassoittokunnan Big Band soitti mm. Miles Davisia, ja  Kaartin soittokunta loihti ilmoille dixielandia. Puolustusvoimien Varusmiessoittokunta viihdytti melkoisella showlla, ja solistina kuultiin jä nähtiin Veeti Kallio.

Miljazz 2009 aloitti Sanhaminan sotilassaaren 200-vuotisjuhlat, jotka jatkuvat lukuisina kansalaistapahtumina mm. ratsastus- ja hevosurheilutapahtumana.

Herttoniemestä pääsi suoraan Sandikseen bussikuljetuksilla, mutta koska kotoani on matkaa vain kolme pysäkin väliä, menin tietenkin kävellen mennen tullen. Samalla sain ihailla Hevossalmen maisemia ja purjeveneliikennettä..

Miljazz on pyörähtänyt käyntiin 14:nnen kerran kauniissa säässä

Alussa vielä tyhjää nurmikkoa penkkien ja rakennuksen porrastasanteen välillä

Väliajalla torvimusiikkia yleisön joukossa

Pienemmät innostuivat pituushyppypaikan hiekasta

Varusmiessoittokunnan keikalla voi nähdä myös kuperkeikan.. aika velikultia..

Veeti Kallio tarttui mikkiin..

Yleisö valokuvasi ahkerasti showbändiä

Ilta pimeni mutta Veeti vain innostui lisää kuten yleisökin

Olin aiemmin käynyt Santahaminassa opastetulla  kasviretkellä ja tutustumassa valantekopäivänä armeijan toimintaan. Olin yllättynyt, kun Miljazzeissa ei tarvinnutkaan istua penkeissä selkä sotilaallisen suorana ja ilme perusasennossa. Tapahtuma oli vapaamuotoinen niin kuin missä muualla tahansa puistokonsertissa. Tosin oli odotettavissakin, ettei tuonne rettelöporukat saavu. Anniskelua oli, mutta oluset osattiin nauttia asiallisesti seurustelun ja musiikin kuuntelun lomassa. Kerrankin suuri yleisötilaisuus, jossa ei tarvinnut väistellä lasinsirpaleita eikä harmitella maahan heitettyjä roskia sen paremmin jazz-alueella kuin teiden varsilla!

Progeystävämme Tapsa isännöi jälleen merimatkallamme Helsingin lähisaareen Villinkiin. Lähdimme Hakaniemestä kahden maissa. Koska matkamme oli lyhyempi kuin edellisellä kerralla Lauttasaaresta lähtiessämme, kiertelimme Suomenlinnan rannoilla. Sieltä ajoimme Kulosaaren sillan alta ja Tullisaaren edustalla vesipetomme hyppäsi mereen ja samalla pesi veneen pelastusrenkaat. Jatkoimme Laajasalon sillan ja Degerön kanavan kautta itäiseen Helsinkiin, jossa kiinnityimme Widablickin laituriin.

Widablick on Helsingin kaupungin omistama vanha talo, jota hallinnoiva Malmin partiolaiset vuokraa taloa edelleen vieraille virkistyskäyttöön.

Suomenlinnan rantamakasiinit hohtivat sinitaivasta vasten.

Tullisaaressa Työväen pursiseuran kohdalla veneen pelastusrenkaitten pesu.

Oli mitä mainioin purjehdussää, lämmin ja kaunis mutta tarpeeksi tuulinen, ja meri oli täynnä valkoisia purjeita.

Villingin ja Jollaksen välistä kulki vilkas vesiliikenne.

Rantasaunalla saunanlämmittäjille riitti puuhaa.

Luonnosta löytyi kukkia ruokapöytäämme koristamaan.

Veranta sai oman kaunistuksensa.

Paluumatkalla sunnuntaina iltapäivällä Santahaminan sillan kautta oli yhtä kaunis ilma kuin lauantaina.

Näistä viikonlopun merireissuista taitaa tulla perinne!

Kesällä joka kuun ensimmäisenä perjantaina jenkkiautoja kokoontuu Helsingin Kauppatorille.  Bensa käryää, autot ajavat letkassa toria ympäri, bändi soittaa viiskytluvun musiikkia.  Myös viiskytluvun hulmuavahelmaisia leninkejä näkyy  siellä täällä.

Viime kesän Pälkäne Proge -festari sujui niin mainiosti, että tottamaar järkättiin myös tänä kesänä eli 13.6.2009. Nyt käytin julisteen kuvamateriaalina edellisvuonna ottamiani kuvia. Julisteeseen tuli tietenkin Nurkostamin Toni kitaroineen ja proge-sanan taustalla pilkistää kuva edellisten festareitten yleisöstä.

PälkäneProgen kitaranvarsilogon (julisteessa keltamustana alaoikealla ja dvd:n takakannessa alhaalla valkoisena) on suunnitellut  festivaalijohtaja Tommi Hopeakivi.

DVD:n kannen leiskan suunnittelin edellisen vuoden tapaan julisteesta ja esiintyjäkuvista.

Levyn kannen kuvasta  muistaakseni otettiin ”levytehtaalla”  jotain pois,  mutta tulkoon nyt tämä versio. Jälleen harmittaa, että WordPress ei tue gif- ja png-kuvien läpinäkyvyyttä.

Hmm.. jostain syystä WordPress-ohjelma venyttää cd-kuvan soikioksi. No, vaikka progressiivinen rock  onkin edistyksellistä musiikkia, niin kyllä tuo fyysinen levyesine edelleen on pyöreä..

Laajasalon Valokuvaajat ry, jonka jäsen olen, isännöi Suomen kameraseurojen liitto SKsL ry:n teemanäyttelyä syksyllä 2008. Näyttelypaikkana oli Helsingissä Itäkeskuksen kulttuurikeskus Stoa.

Joskus nuorena (sata vuotta sitten..) pääsin palkintosijoille silloisen kotikuntani Lempäälän nuorten kulttuurikilpailussa mm. valokuvauksessa. Ensimmäistä kertaa nyt aikuisiässä lähetin valokuviani ehdolle näyttelyyn.  Luonto-teemanäyttelyn tuomaroivat SKsL:n edustajat. Sain hyväksytyksi kaksi kuvaa, ”Lumme” ja Sulka”.

”Lumme” on kuvattu sisareni perheen mökkirannassa Virtain Vaskivedellä. Kun katselen tummassa vedessä uivia lumpeenlehtiä, joiden varren ilta-auringon säteet saavat punertamaan syvällä vedessä, olen hetkessä lapsuuteni parhaissa muistoissa. Isoisäni kanssa tein kalaretkiä, joilla tuntikausia istuimme veneessä jossain lumpeitten täyttämässä lahdenpohjukassa. Ympärillä tuoksuivat  järvi ja veneen terva, korennot surisivat kaislikossa, ulapalla lipui veneitä ja vesilinnut etsivät poikasille ruokaa. Vesi oli mustaa ja illan hämärtäessä pelottavaakin;  niistä ajoista lähtien vedenalaisen maailman mystiikka on minua kiehtonut – mitä salaperäistä järven pohjassa lumpeenvarsien lomassa liikkuu ja elää..

Helsingin Seurasaari on kuvaajan aarreaitta, on kasveja, lintuja, vanhoja rakennuksia, merenrantaa. Saaren eteläisessä osassa on pieni lampi,  jonka rannalla keinahteli valkoinen sulka kuin pieni pursi. Sulassa kimmelsi iso vesipisara, se oli kuin puolipallon muotoinen kupera suurennuslasi.