SEURASAARI
Seurasaaressa pitää käydä ainakin kerran kesässä. Tulipa talsittua monen monta kilometriä ystäväni Leenan kanssa vehreässä saaressa, jossa on sekä kauniita vanhoja taloja että luonnontilaista metsää mustine lampineen.
Ennen Seurasaarta piipahdimme Pukkisaarella, jossa on rautakauden lopun rakennustekniikoitten mukaisia rakennuksia. Saaren pohjoisrannalta oli oivat näkymät Urkkilaan eli Tamminiemeen. Sen rannalla kuulemma Urkki usein istuskeli ja katseli merelle. Tamminiemi on remontin jälkeen taas avattu yleisölle, mutta ilta oli jo niin pitkällä, ettei kahvila ollut enää auki perjantaiehtoona.
Sininen taivas ja Tamminiemen punavalkeat rakennukset heijastuivat veteen, jonka pintaa ajoittain rikkoi veneliikenteen lähettämät mainingit.
Sormustinkukan valkoinen muunnelma; aiemmin olin nähnyt vain punertavia.
Matalalta paistava aurinko piirsi nättejä varjoja puusiltaan.
Sillan pielessä lintujen lepoa vartioi juhannussalko(?)
Seurasaaren puolellakin kahvila oli suljettu, mutta sainpa ainakin kuvia ajan patinoimista pöytäryhmistä.
Ilta-aurinko hehkutti punamultatalon seinää.
Saaren eteläisellä rannalla sijaitsee uusi rakennus Kalevalakehto.
