Lämpötila on ollut hyvissä lukemissa muutaman päivän sadekuuroista huolimatta. Onneksi elokuun Helsinki Cruising Night 5.8.2011 Kauppatorilla oli vielä kesäisen lämmin jopa helteinen.

Saavuin torille kerrankin hyvissä ajoin, mutta petyin kun torin myyntikojut olivat täydessä myyntitouhussa – olenko erehtynyt päivästä, eikö olekaan kuukauden ensimmäinen perjantai, perinteinen kokoontumispäivä!  No olipa aikaa poiketa kaupungintalon Virka Galleriassa katsomassa kesänäyttelyn  ”Kaupunkilaiselämää –  Näkymiä 1930-luvun Helsinkiin”,  joka on avoinna 1.6.–4.9.2011.  Toisessa näyttelyssä oli viehättäviä koira-ihminen -potretteja.  Samalla kuulin sivukorvalla, että jenkkiautot kyllä kokoontuvat myöhemmin illalla.

Palatessani torille pulut ja lokit ahmivat pudonneita hedelmiä ja herneitä. Pesuautot suihkivat toria pitkillä vesisuihkuilla, ja sain yhden kuvan jossa aivan selvästi näkyi sateenkaari. Jonkin aikaa tori oli kiiltävä kuin sateen jäljiltä.

Kesä on jo niin pitkällä, että illan myötä kuvausvalo heikkenee, mutta toisaalta tunnelmaa tuovat katuvalot sekä erityisesti autojen valot ja niiden heijastuminen katuun. Joissakin kuvissa taivaan tumma sini lisää tunnelmaa. Vaikka pimeällä jouduin nostamaan ISO-arvon tappiin (1600), ja kohina kasvoi, pidän silti juuri niitten kuvien tunnelmasta.

Helsinki Cruising Night Kauppatorilla heinäkuun ensimmäisenä perjantaina eli 1.7.2011 vietettiin kauniissa ja lämpimässä poutasäässä, vaikka sääkartta pelottelikin ukkosella.  Hyvä ilma toi runsaasti  autoilijoita,  moottoripyöräilijöitä ja yleisöä, joitten joukossa oli mielenkiintoisia valokuvauksellisia tyyppejä.

Mukana oli nyt vain laajakulma, mutta sain sillä muutamia lyhyen terävyysalueen lähikuvia.

Hyväntuuliset tyylikkäät herrasmiehet hopeanhohtoisessa autossa.

J.R. Ewing  Dallasista? Valkohattuinen herra valkoisessa avoautossa – tyylikäs yhdistelmä.

Sarvikypäräinen Suzuki-mies.

Moottoripyörämies viimmesen päälle.

Auton tyylin mukainen korkea otsalaine.

Hienosti tilaisuuteen sopiva Route 66 -paita täynnä jenkkiautojen kuvia.

Noilla koroilla kävely on vaikeaa ja Kauppatorin kiveyksellä käveleminen jo taiteen laji.

Helsingin Kauppatorilla avattiin sunnuntaina 3.10.2010 Stadin Silakkamarkkinat, joka on Helsingin vanhin perinnetapahtuma:  vuodesta 1743 alkaen Itämeren kalastajat ovat tuoneet silakkatuotteitaan myyntiin rannikkokaupunkeihin. Oheistuotteina tarjolla on saaristolaisleipää, tyrnimarjasosetta ja -mehua sekä saariston tuimissa tuulissa kasvaneitten lampaitten villasta käsinkudottuja vaatteita.

Samaan aikaan satamassa vierailee vanhoja purjeveneitä, joihin yleisö pääsee tutustumaan myös sisätiloihin. Osa purjeveneistä toimii ravintolana – suolaisten silakkamaistiaisten jälkeen suu halajaakin kosteutusta..

Joka vuosi valitaan parhaat silakkatuotteet eri tavoin ryyditetyistä silakkasäilykkeistä. Koska tuotteet ovat pieninä sarjoina pääosin käsityönä valmistettuja, hinta nousee halpamarketteja korkeammaksi. Mutta pienvalmistus takaa uusia rohkeitakin maustekokeiluja ja makuelämyksiä.

Kauppatorin satama-altaassa kalastajien veneitä ritirinnan.

Vanhassa purjelaivassa silmänruokaa, silakkaa ja saaristolaisleipää ;)

Valikoimaa on purkki poikinensa.

Sekä säilykkeitä että savukalaa tarjolla.

Silakka – connecting people…

Viime vuoden tapaan progeporukkamme vietti viikonlopun Villingin saaressa Widablick-nimisessä Helsingin kaupungin omistamassa talossa. Taloa ovat hallinnoineet vuosikausia Malmin partiolaiset, joka on  tutustuttanut nuoria käytännön remonttihommiin.

Widablickin kolmannen kerroksen tornissa tervetuliaismaljoja siemaillessa voi tähyillä joka ilmansuuntaan.

Itään katsoessa näkyy Cirrus eli Vuosaaren tornitalo, Helsingin Vuosaaressa sijaitseva 86 metriä korkea tornitalo, joka on Suomen korkein asuinrakennus.

Syksy oli jo kypsyttänyt pihlajanmarjoja ruokapöydän kukkavadin väripilkuksi.

Sahapukki ja -tukki ja kirves odottivat saunapuitten pilkkojaa.

Saunaoluita kyllä kului, mutta ketään ei silti tarvinnut kärrätä saunapolkua ylös talolle…

Tummaa yötaivasta vasten piirtyvä vanha tornitalo näyttää jopa pelottavalta.

Paluumatkalla aurinko loi hauskoja varjoja veneen kannelle.

Veneissä on paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia kuvattavaksi.

Oli ikävä kuulla myöhemmin, että kaupunki on lähes tuplannut talon vuokran, joten tuskin meillä on varaa enää kolmatta kertaa Widablickia vuokrata. Toivottavasti kaupunki kuitenkin ymmärtää, mikä loistava ja monipuolinen nuorisotyön muoto talon remontoiminen ja huoltaminen on.

Progeystävämme Tapsa isännöi jälleen merimatkallamme Helsingin lähisaareen Villinkiin. Lähdimme Hakaniemestä kahden maissa. Koska matkamme oli lyhyempi kuin edellisellä kerralla Lauttasaaresta lähtiessämme, kiertelimme Suomenlinnan rannoilla. Sieltä ajoimme Kulosaaren sillan alta ja Tullisaaren edustalla vesipetomme hyppäsi mereen ja samalla pesi veneen pelastusrenkaat. Jatkoimme Laajasalon sillan ja Degerön kanavan kautta itäiseen Helsinkiin, jossa kiinnityimme Widablickin laituriin.

Widablick on Helsingin kaupungin omistama vanha talo, jota hallinnoiva Malmin partiolaiset vuokraa taloa edelleen vieraille virkistyskäyttöön.

Suomenlinnan rantamakasiinit hohtivat sinitaivasta vasten.

Tullisaaressa Työväen pursiseuran kohdalla veneen pelastusrenkaitten pesu.

Oli mitä mainioin purjehdussää, lämmin ja kaunis mutta tarpeeksi tuulinen, ja meri oli täynnä valkoisia purjeita.

Villingin ja Jollaksen välistä kulki vilkas vesiliikenne.

Rantasaunalla saunanlämmittäjille riitti puuhaa.

Luonnosta löytyi kukkia ruokapöytäämme koristamaan.

Veranta sai oman kaunistuksensa.

Paluumatkalla sunnuntaina iltapäivällä Santahaminan sillan kautta oli yhtä kaunis ilma kuin lauantaina.

Näistä viikonlopun merireissuista taitaa tulla perinne!

Kesällä joka kuun ensimmäisenä perjantaina jenkkiautoja kokoontuu Helsingin Kauppatorille.  Bensa käryää, autot ajavat letkassa toria ympäri, bändi soittaa viiskytluvun musiikkia.  Myös viiskytluvun hulmuavahelmaisia leninkejä näkyy  siellä täällä.

Progemusiikkiporukkamme matkasi Lauttasaaresta Kotiluotoon kipparijäsenemme Tapsan veneellä. Maisemien ihailun ohella ohjelmassa oli  tietokilpailu  ja maukas meriateria. Reitti kiersi Helsingin edustalla parisen tuntia ennen kiinnittymistä Helsingin itäpuolella Kotiluodon laituriin. Saaressa saunoimme, uimme, grillasimme ja tietenkin kuuntelimme musiikkia. Osa yöpyi veneessä, osa rantasaunan kamarissa.

Lähtöpaikkamme oli Helsingfors Segelklubb Lauttasaaressa, jonne kokoonnuimme puolen päivän jälkeen.

Kaivopuistossa Merisataman rannassa huimapäät harrastivat benji-hyppyjä.

Ulapalla seilasi upeita purjeveneitä.

Sää oli mukavan puolipilvinen ja iltaa kohti taivas selkeni hienoksi iltaruskoksi.

Kotimatkalla lähellä paluusatamaa kuormuri vietti vapaata viikonloppua kuopan juurella. Se näyttää kuvassa ihan pikkuruiselta leluautolta, vaikka kuvassa ei olekaan käytetty mitään tilt and shift -menetelmää.

Satamanosturit näyttivät huikean isoilta.

Osakuva nosturista.

Ohitimme Helsingin sataman.

Veneen kotisatamaan Lauttasaareen saavuimme sunnuntaina illansuussa ruskettuneina ja tukka merituulesta tönkkösuolattuna.

Helsunki Cruising  tuo vanhoja jenkkiautoja ja harrastajia Kauppatorille kesäaikaan joka kuun ensimmäinen perjantai.  Sain tietää tapahtumasta ystävältäni Matilta, jonka Dodge Challengeria alkukesästä kuvailin.

Mukana oli vain 50mm objektiivi, ja koska alkoi olla jo melko hämärää enkä halunnut ihan isoimmalla aukolla kuvata, piti herkkyys nostaa tappiin. Kuvista tuli aika kehnoja ja kohinaisia, käänsinkin sitten kuvat mustavalkoisiksi ja vielä lisäsin kohinaa. Vanhojen  autojen kuviin sopii mielestäni filmiaikoja muistuttava rakeisuus, mutta enpäs nyt osaa sanoa, olenko onnistunut kuvankäsittelyssä.

Mukava nähdä että myös ihmisten ulkoasu myötäilee autojen ikäkausia.

Ilta hämärtyi nopeasti ja autojen valot saivat raiteet kiiltämään