VALOKUVAUSKONEENKULJETTAJA

Kuvasin bussin ikkunasta talonrakennustyömaata. Pihassa oli nyt säiliöperävaunullinen kuorma-auto, joka lienee tuonut valmisbetonia. Tsekkasin auton kyljessä olevan nettisoitteen  mbr.fi (sivumennen sanoen  harvinaisen selkeä yrityssivusto), jonka etusivulla kerrottiin että  ”Betonia valmistetaan vuosittain yli neljä miljardia kuutiota – ainoastaan vettä ihmiskunta kuluttaa sitä suurempia määriä”. Mielenkiintoinen tieto, eipä tuota ole tullut ajatelleeksi!

Olen usein huomannut, että erilaiset isot työkoneet ovat kirkkaan värisiä. Tämän auton säiliö hohti iloisen punaisena samoin kuin  työmaalla seisova mylly. Mukava tietenkin että usein betoninharmaalla työmaalla on voimakkaita värejä rakentajien piristykseksi. Noh, oletan työkoneitten kirkkaitten värien olevan kuitenkin ensisjaisesti turvallisuuden sanelemat, mutta onpa kuitenkin saatu kaksi kärpästä – hyöty & huvi – yhdellä iskulla.

Talo, jonka rakentumista olen seurannut montun räjäytyksistä saakka, alkaa jo näyttää talolta:  eri osat hahmottuvat, ja ikkunoitten paikat ovat näkyvissä. Ainakin kadun puoleisen osan sisätiloissa on asenneltu metalliseinäkkeitä.

Sain vihdoin vanhan zoomipokkarini Canon Powershot S2IS:n toimimaan.  Pokkari oli löhöillyt käyttämättömänä digijärkkärin hankittuani, ja kun joskus viime vuonna jostain syystä sen laatikosta otin esiin, se ei suostunut ladatuilla akkuparistoilla lainkaan käynnistymään, totesi vain ”Vaihda paristot”.

Digicamera.netin foorumilta löytyneen linkin mukaan vaihdatin kameraan kellopariston Telefotossa. Luulin vian hävinneen, kunnes muutaman kuvan jälkeen taas kamera ruinusi uusia paristoja. En kuitenkaan heittänyt kameralla vesilintuja, vaan annoin sen jatkaa eläkepäiviään komeron perimmäisessä nurkassa.

Alkukesästä tarvitsin järkkärin salamaan uudet akkuparistot ja hankin Verkkokauppa.comista Sanyo Eneloopit, koska niitten on kehuttu pitävän varauksen pitkäaikaisessakin säilytyksessä. Samalla ostin uuden Sanyo Eneloop latauslaitteen AA/AAA-akuille. Salamaan akkuja en vielä ehtinyt kokeilla, koska salaman akkutilan kansi on hukassa.

Laatikkoja pöyhiessäni muistin pikku Powershottini ja vaihdoin siihen Eneloopit – ja voilà, jopas alkoi pokkariini henki palata. Olen nyt ottanut kuvia muutaman kortillisen, eikä hyytymisongelmaa ole. Nyt voi taas kuljetella pokkaria mukana kaiken varalta. Tosin nyt kun on järkkäriin tottunut muutaman vuoden, huomaan pokkarin huonon kuvan laadun – vaikkei  Canon EOS 400D:kään pienen kennon ja kohinan vuoksi kovin korkeaa laatua tee.

Kesäloma ja  keväällä hankittu moottoripyörä – siinä yhdistelmä, jota pärinäpoika ja surinasussu eivät voi vastustaa. Suunta kohti Savonlinnaa ja Saimaata ja toista pärinäpariskuntaa moikkaamaan..

Vanha karvaturri jäi odottamaan ja vahtimaan pihaa..

.. ja nuoriso alkoi järkätä pihabileitä, grilli kannettiin terassilta alapihan telttaan..  ”ny rillataan”..

Vuoden luontokuva 2011 semifinalistit julkistettiin heinäkuun alkupuolella. Kuvia oli lähetetty kaikkiaan 11500, joista semifinaaliin pääsi 750 kuvaa eli laskujeni mukaan noin 6,5%.

Ilokseni huomasin päässeeni mukaan Kasvit-sarjassa kuvalla nimeltä ”Torvet”,  jonka otin viime marraskuun 7. päivä Laajasalon Tahvonlahden  metsikössä. Kuvan torvisammaleet kasvoivat isohkon kiven seinämässä, ja iltapäivän aurinko antoi kauniin värin torven yläosalle. Canonin 100-millinen makro-objektiivi antoi lyhyen terävyysalueen, joka erottaa pari torvea pehmeästä taustasta.

Olen kevään ja kesän mittaan ottanut kuvia lähistöllä sijaisevan talon rakentamisen eri vaiheista. Ajelin jälleen maalle päin Mikon kyytillä, ja  koska kadulla oli asvalttityön vuoksi ruuhkaa, ei voinut pysähtyä tai edes hidastaa vauhtia vaan  nappasin kuvan avoimesta sivuikkunasta.  Valotusajaksi valitsin 1/400sec, ja se riitti terävään kuvaan.

Viime kuvauskerrasta seinä on noussut muutaman harkkokerroksen.  Lämmöneristelevypaketit odottavat vuoroaan.

Helsinki Cruising Night Kauppatorilla heinäkuun ensimmäisenä perjantaina eli 1.7.2011 vietettiin kauniissa ja lämpimässä poutasäässä, vaikka sääkartta pelottelikin ukkosella.  Hyvä ilma toi runsaasti  autoilijoita,  moottoripyöräilijöitä ja yleisöä, joitten joukossa oli mielenkiintoisia valokuvauksellisia tyyppejä.

Mukana oli nyt vain laajakulma, mutta sain sillä muutamia lyhyen terävyysalueen lähikuvia.

Hyväntuuliset tyylikkäät herrasmiehet hopeanhohtoisessa autossa.

J.R. Ewing  Dallasista? Valkohattuinen herra valkoisessa avoautossa – tyylikäs yhdistelmä.

Sarvikypäräinen Suzuki-mies.

Moottoripyörämies viimmesen päälle.

Auton tyylin mukainen korkea otsalaine.

Hienosti tilaisuuteen sopiva Route 66 -paita täynnä jenkkiautojen kuvia.

Noilla koroilla kävely on vaikeaa ja Kauppatorin kiveyksellä käveleminen jo taiteen laji.

Perjantaina kamera oli mukana mennessäni kuvaamaan jenkkiautoja.  Ehdin pysäkille muutaman minuutin ennen bussin tuloa ja näppäsin läheiseltä rakennustyömaalta kuvat pysäkin vierestä.

Talon seinää on kohonnut jo hyvän matkaa ja raudoituksia lisätty.  Iso kasa  pitkiä raudoitusrautoja ja lautoja odottaa omalle paikalleen pääsyä.  Alueelle oli jälleen ilmestynyt iso kuormuri (vai mikä se nyt onkaan), siirtelemään aiemmin tuotuja harkkokasoja kenties.

Äitini täytti kesäkuun lopulla 90 vuotta. Sisareni poika Mikko vei isoäitinsä synttäreitten kunniaksi kierroksen kylällä valkoisella avo-autolla.

Käytin tilaisuutta hyväkseni ja pääsin kruisailemaan saman lenkin.  Ja täytyyhän kuvaajan joskus päästä kameran eteenkin, eiks niin?  Pitkän huivini kiedoin tiukasti päähäni, ettei käynyt niin onnettomasti kuin Isadora Duncanille..  Kuvat otti siskoni mies Tommi, valokuvauksen harrastaja hänkin.

Mikko kertoi, että kummallakin autolenkillä tuli samoja ihmisiä vastaan. Varmaan pähkäilivät, että mikä ihmeen nuorennustaikuriauto siinä menee,  kun ensin pelkääjän paikalla istunut näytti 90-vuotiaalta ja hetken kuluttua  jo ..hmm.. muutaman kymmenen vuotta nuoremmalta..  Jos  Mikko olisi vielä saman tien ajeluttanut kolmikymppistä sisartaan, olisivat kylän isäntämiehet varmaan pyytäneet, että psst.. ajeluttaisitkos tota meidän emäntääkin ja  oikein monta lenkkiä ;)

Äitini täytti kesäkuussa 90 vuotta  ja sai ihania kukkakimppuja.