Kesäloma ja keväällä hankittu moottoripyörä – siinä yhdistelmä, jota pärinäpoika ja surinasussu eivät voi vastustaa. Suunta kohti Savonlinnaa ja Saimaata ja toista pärinäpariskuntaa moikkaamaan..
Vanha karvaturri jäi odottamaan ja vahtimaan pihaa..
.. ja nuoriso alkoi järkätä pihabileitä, grilli kannettiin terassilta alapihan telttaan.. ”ny rillataan”..
Äitini täytti kesäkuun lopulla 90 vuotta. Sisareni poika Mikko vei isoäitinsä synttäreitten kunniaksi kierroksen kylällä valkoisella avo-autolla.
Käytin tilaisuutta hyväkseni ja pääsin kruisailemaan saman lenkin. Ja täytyyhän kuvaajan joskus päästä kameran eteenkin, eiks niin? Pitkän huivini kiedoin tiukasti päähäni, ettei käynyt niin onnettomasti kuin Isadora Duncanille.. Kuvat otti siskoni mies Tommi, valokuvauksen harrastaja hänkin.
Mikko kertoi, että kummallakin autolenkillä tuli samoja ihmisiä vastaan. Varmaan pähkäilivät, että mikä ihmeen nuorennustaikuriauto siinä menee, kun ensin pelkääjän paikalla istunut näytti 90-vuotiaalta ja hetken kuluttua jo ..hmm.. muutaman kymmenen vuotta nuoremmalta.. Jos Mikko olisi vielä saman tien ajeluttanut kolmikymppistä sisartaan, olisivat kylän isäntämiehet varmaan pyytäneet, että psst.. ajeluttaisitkos tota meidän emäntääkin ja oikein monta lenkkiä ;)
Äitini täytti kesäkuussa 90 vuotta ja sai ihania kukkakimppuja.
Äitimme 90-vuotispäivän yllätykseksi sisareni laittoi äidin kuvan Aamulehden perheuutisia-osastoon. Otin kuvan äidin täyttäessä 88 vuotta, jolloin äiti poseerasi oikein tiara päässä, onhan hän perheemme kuningatar.
Äiti on innokas sanomalehtien lukija ja syntymäpäivänsä aamuna kylvyn jälkeen saunatakki päällä hän Aamulehteä selatessaan huudahti, että ”onpas tuossa ihan saman näköinen kuin minä.. ja sekin täyttää yhdeksänkymmentä.. ei mutta.. minähän se taidan ollakin!”
Viikonloppuna olin lähisukulaisen 60-vuotissyntymäpäivillä. Kannoin kukkakimppuja ulos terassille sateeseen ja otin kuvia, vaikka kamera kastuikin. Parvekkeelta oli useita metrejä metsänreunaan, joten sain kuviin melko pehmeän taustan. Ulkona oli sateisen iltapäivän hämärää, mutta olin kai juhlimisesta väsynyt, enkä jaksanut kantaa telinettä ulos. Toki se olisi ollut tarpeen, sillä 200-millillä kuvatessa käteni ei ole tarpeeksi vakaa – semminkään kun juhlat eivät edellisiltana hiljentyneet kuin vasta pikkutunneilla…
Äitienpäivä oli aamusta iltaan saakka lämmin ja aurinkoinen. Talon etupihalle oli rakennettu iso terassi, jossa kelpasi juoda kahveita iltapäivällä. Aamulla kahvit vietiin vuoteeseen kolmelle äitisukupolvelle – ikävuosissa mitattuna äitejä oli small, medium ja large ;) Lapsiluvussa mitattuna kaksi viimeksi mainittua vaihtoivat paikkaa.
Yöllä myöhään sähkölampuin varustettuna hamuttiin lähimetsiköstä sinivuokkoja.
Aamulla herättiin aikaisin keittämään kahvia ja kattamaan tarjottimia.
Keskimmäinen äiti joi kahvinsa kuopuksen ala-asteella maalaamasta mukista.
Varhaisesta aamusta huolimatta mukilla oli iloinen ilme..
Äideilläkin oli iloinen ilme, kun kaikki lapset olivat koolla..
Meitä oli maalla pääsiäisen pyhiä viettämässä kymmenen ihmistä, joista yksi oli vanhus ja yksi pikkuvauveli. Loput kahdeksan päätimme emännän vaivoja säästääksemme jakaa ruoanlaittovuorot niin, että kunakin päivänä kahden kokin pari hankki ja valmisti aterian. Tarkoitus ei ollut mikään ”Arvostele mun illallinen” tai muu gourmetpyrkimys vaan ihan tavallista ruokaa. No arkiruokaa juhlallisempaa kuitenkin, muttei mitään ”kolme kortta lautasen reunalla” -väkerrystä.
Koska ruokailu on myöskin silmänruokaa, pyrin ottamaan kuvia sekä ruoan laitosta että valmiista kattauksista. Tässä kokoelma kuvia sekalaisessa järjestyksessä.
Vuohenjuustoa odottamassa seuraavaa askelta.
Terassin grillissä paahtuivat possunsisäfilepihvit. Kesän grillikausi täten avattu.
Uunilohi sai kuorrutteekseen vuohenjuustot ja sen alle herkkusieniä, rucolaa, sipulia..
Uunissa paahdetut kasvikset.
Tänä pääsiäisenä emme valmistaneet pashaa, mutta rahkahedelmäsalaatti korvasi sen mainiosti ja oli kevyempää.
Tonnikalapaprikalasagne sai uunissa rapeanherkullisen pinnan.
Keväinen raikas salaatti kaalia, paprikaa ja persiljaa.
Jäätelön kera rommilla ja Amaretto-liköörillä liekitetyt muscovadosokerissa paahdetut banaanit onnistuivat, kun alkoholin lämmitti hieman ennen liekitystä.
Talon isäntä – koiranleuka – pelasi varman päälle liekitysvaiheessa ;)
Tummasta suklaasta sulattamalla valmistettu makoisa herkku sai koristeekseen hennon pastellivärisiä linnunmunakaramellejä.
Terassigrillissä isännän kokeneessa käsittelyssä kaslerpihvit tirisivät saaden hienon savun maun ja rapeanmehukkaan pinnan.
Juustokuorrutteista perunaa ja sipulia hautui uunissa.
Kaslerpihvit ja paahdetut sipulilohkot valmiina parempiin suihin.
Lemon curd -marinointikastike antoi jännittävän sitruunaisen makuvivahteen raikkaaseen hedelmäsalaattiin.
Pääsiäismunista löytyneitä pikkuesineitä koottiin ruokaa sulatellessa.
Jokunen ehti sulattelemaan lokoisaan asentoon sohvalle.
Oli hyvä idea jakaa kokkivuorot, ja tottamaar ideaa jatketaan muinakin pitkinä viikonloppuina.
Pälkäneellä asuva äitini on muutaman päivän vierailulla luonani. Kesäkuussa äiti täyttää jo 90 vuotta, eikä jaksa hissittömän talon kolmannesta kerroksesta kulkea portaita alas ulkoilemaan, mutta aurinkoisella parvekkeella on mukava piipahtaa haukkaamassa happea ja tutkailemassa pihan elämää.
Valo oli melko kova, ja Lightroomista huolimatta en ehkä saanut pahimpia puhkipalamisia korjatuksi. Mutta sain mielestäni ”näköisiä” kuvia, eniten pidän toiseksi ylimmäisestä lähikuvasta.
Onko tukka hyvin..?
Pikkurillissä pääsiäismunasta löytynyt pingviinisormus :)
Äitienpäivänä, toukokuun toisena sunnuntaina, olin Pälkäneellä äitiäni tervehtimässä. Äitini asuu sisareni perheessä ja on 88-vuotiaana vielä iloinen ja pirteä, vaikka lähimuisti toisinaan käy hataraksi. Kuvassa äiti iloitsee entisen vävypoikansa lähettämistä ruusuista.
Sinivuokot nuokkuivat sateessa, ja valo oli heikohko, joten vuokkokuvat ovat melko kohinaisia.
