VALOKUVAUSKONEENKULJETTAJA

Valokuvasommittelukurssin ohjelmaan kuului Hannes Heikuran luento, jota seuraamaan oli sunnuntaina 11.3. 12 klo 14 Oulunkylätalolle saapunut koko salillinen.

Heikura ei kuulu niihin kuvaajiin, jotka ovat koko ikänsä kuvanneet, siis aloittaneet jo lapsena. Hän löysi valokuvauksen vasta tekniikan opiskelun aikoihin. Opiskelualastaan huolimatta Heikura ei ole äärimmäistä teknistä terävyyttä tavoitteleva laitefriikki: hänelle riittää kamera (ilman salamaa),  jolla saa tallennetuksi tunnelman ja sisällön visuaalisuutta unohtamatta. Heikuralta kysyttiin muistaakseni jotenkin niin, että onko hän mielestään saavuttanut tavoitteensa, johon vastaus oli ”Toivottavasti en, koska silloin olisi enää turha kuvata!”

Heikuran kuvissa esiintyy usein ihmisiä, mutta hän haluaa valottaa kuvansa niin, että reuna-alueitten epäolennaisuudet jäävät tummiksi ja kuvattavan tunnistettavat piirteet häipyvät siluetiksi, jolloin yksilö edustaa jotain yleistä, universaalia. Heikurasta saa erakkomaisen vaikutelman, ja hän itse sanookin lehtikuvauskeikoilla mieluummin keskittyvänsä työhönsä muista kuvaajista erillään. Tuntui siltä, että jäyhä pohjoissatakuntalainen tuo kiinnostuksensa ihmisiin esiin arvostamalla kuvattaviaan. Hän haluaa ottaa kuvia, joita katsoessa ihmisessä jotain muuttuu.

Katsoimme lopuksi videolle viedyn Dark Zone -sarjan, johon oli yhdistetty erinomaisesti kuvien tunnelmaa täydentävä musiikki.

Heikura oli tuonut mukanaan Dark Zone -kuvateoksia, jotka omistuskirjoituksin menivät kuin kuumille kiville.  Oman kirjani saan lähipäivinä postitse.

Kuvassa Hannes Heikura kirjoittaa omistuskirjoituksia Dark Zone -valokuvateokseensa.

Kävin vuoden ensimmäistä kertaa Suomen valokuvataiteen museossa ja hankin samalla vuosikortin.  Joka kerta näyttelyissä käydessä ajattelee, että voi miksen käy useammin. No nyt vuosikortillisena ehkä saan itseni useammin liikkeelle. Onneksi näköjään liikenneyhteydet Kaapelitehtaalle pelaavat, vaikka ratikka 8 onkin muuttanut reittiään keskustan ulkopuolelle.

Timo Kelaranta: Outo rakkaus

Timo Kelarannan Outo rakkaus -näyttelyyn osasin tulla suurin odotuksin, koska valokuvauskurssilla Hannu-Pekka Wettenhovi oli näyttänyt Kelarannalta muutamia makupaloja. Näyttely todella täytti odotukseni ja roimasti ylikin; minua miellyttivät kovasti kuvat, joissa on vain muotoja ja viivoja, abstraktia estetiikkaa: sisältö ja muoto ovat yhtä.

Yksi näyttelyn suosikeistäni oli kuva nimeltä Siltatyöt vuodelta 1994:

Näyttely oli pystytetty museon suureen näyttelytilaan, jossa isot kaarevat kuvaseinät muodostivat spiraalin

K-G Roos: Mafia, Marimekko, Mannerheim

Marimekon alkuvuosien kuvat veivät nuoruuteni tuttuihin Mari-kuvioihin ja löysiin mekkoihin, mutta parasta Roosia minulle olivat 50-luvun lopun Helsinki-kuvat, jotka kertoivat tavllisen ihmisen olosta ja elosta.

Octavian Bâlea: Flexi in security Redux

Dokumentäärista valokuvausta tehdastyöläisyhteisöistä.

Monessa museossa on kauniita tuoleja, niin täälläkin. Kaksi mustaa tuolia valkoiseksi maalattua betoniseinää ja läikikkääksi kulunutta lattiaa vasten vetivät katseen puoleensa.

Aulan naistenhuoneessa jonkun näyttelyvieraan ”itetaidetta”. Hauska englanninkielinen teksti tussilla piirretyn silmän alla varoittaa ”Eye l b watching”.. I’ll be watching..

Kuva- ja Kamera -messuilla  on niin paljon katsottavaa ja kuunneltavaa, että kävin kaksi kertaa. Perjantaina 2.3.2012 pääsi maksutta sisään ammattilaisajalla rekisteröitymällä etukäteen. Digicamera.netin keskustelufoorumin arvonnassa voitin kaksi messulippua, ja toiselle messukäynnille 4.3. sain kaveriksi valokuvaseuramme tulostusosaajan.

Seurasimme Pekka Potkan luentoa Canson Infinity: The Fine Art of Printing. Vedostusmateriaalien uusin kärki. Potka on myös blogissaan kirjoittanut Canson Infinitysta osa 1 ja lisää osa 2.

Seilo Ristimäen (Studio Iloinen liftari) luennon aiheena oli Epson Fine Art tulostus. Laadukkaita papereita oli molemmilla, lisäksi opimme uusia asioita itse tulostusprosessista.  Osastoilta hankimme paperipakkauksia, joissa jokainen paperi on erilainen: mielenkiintoisia testaushetkiä tulossa kevään kerhoiltoihin.

Kameraosastoilla sai asiantuntevaa opastusta kuvauslaitteitten hankintaan. Tarjontaa on niin valtavasti, että valinta ei kuitenkaan ole helppo.

Ilmoittauduin alkuvuodesta työväenopiston studiomuotokuvauskurssille, mutta ajallisten päällekkäisyyksien vuoksi en voinutkaan osallistua kuin alkuluentoon.

Kuitenkin studiovalojen hankinta alkoi kiinnostaa. Top Shot Studion esiintymislavalla  Studio Klikin valokuvaajat Peero Lakanen ja Sami Reivilä malleineen demosivat Edulliset Elinchrom-studiosalamat studiossa ja miljöössä.  Messuajan loppuun saakka harkitsin Top Shotin hyvää tarjousta, mutta koska uuden kameran hankinta alkuvuodesta teki ison loven talouteeni, jatkan neuvotteluja kukkaroni kanssa ja valmistaudun iskemään kiinni seuraavan hyvän tarjouksen tullen. Vaikka olisipa se jo nyt ollut mukava ottaa studiokuvia siskontytön 1-vuotiaasta pikku Leo-pojasta…

Suomen Kameraseurojen liiton (SKsL) osastolle oli pystytetty pikku studio, ja yleisöllä oli mahdollisuus kuvata mallia, joka poseerasi puistokatua esittävän taustakankaan edessä. SKsL:n koulutusvastaava Sakari Mäkelä ehdotti kuvaamista salaman kera, mutta tyydyin vain kurkistelemaan taaempaa ja näpsimään 50-millisellä muutaman kuvan salamatta. Noh.. kuvat tulivat hieman pehmeitä korkealla iso-arvolla…

Malli oli ilmeisesti joku kuuluisuus, koska vieressäni joku kuiskasi kaverilleen, että onks toi se..  ja kaveri vastasi että on se se..  Utelias kun olen, googlasin että neito on nimeltään Janica (sukunimeä en löytänyt)  ja vuoden 2011 Big Brother -voittaja. Mistäs minä televisioton TV-kuuluisuuksia tunnen.

Miksi böördsit olivat ängri..? Ehkä siksi, ettei Canonin 5D MK III ollut nähtävillä?

Kolmipäiväiset Kuva&Kamera2012-messut käynnistyivät perjantaina 2.3.2012. Perjantai oli klo 15:een asti varattu ammattilaisille, sisään pääsi maksutta rekisteröitymällä etukäteen. Ehdin paikalle vasta kahden maissa, joten luentoja meni ohi suun. Aion käydä messuilla vielä joko lauantaina tai sunnuntaina kuuntelemassa loput luennot.

Kotibussipysäkillä oli uusi valomainos; pääsin yhteiskuvaan Jacksonin Michaelin kanssa ;-)

Kuva&Kamera2012-messut järjestettiin alunperin Wanhassa Satamassa, sitten parina vuonna Kaapelitehtaalla, ja nyt ensimmäistä kertaa Messuhallissa. Alkuun ei ollut juurikaan messutunnelmaa, kun ammattilaiset istuivat luennoilla, ja ehkä tuli liikaa verratuksi DigiExpon tungokseen. Iltapäivästä alkoi väkimäärä nopeasti lisääntyä ja esittelytiskeillä riitti kuhinaa.

Taiteilijajärjestöjen yhteisjärjestön Forum Artisin paneelikeskustelun aiheena oli luovan työn tekijöiden sopimuskysymykset. Ajankohtainen asia veti kuulijoita ”tuvan täydeltä”.

Kuvankäsittelijäguru Seilo Ristimäki (studio Iloinen liftari) esitteli Wacomin piirtopöytää ja vakuutti, että kun viikon verran malttaa harjoitella, laitteesta ei enää malta luopua. Minulle ehkä riittäisi Wacomin edullisin malli Bamboo, koska pääasiassa käyttäisin pöytää syväykseen, mutta eihän sitä koskaan tiedä.. kun nyt saisin tämän työpöytäni ergonomian perusasiat oikealle tolalle.

Kuvakirjat omista valokuvista ovat hyvin nopeasti lyöneet läpi sitä mukaa kun digikuvauksen suosio kasvaa. Alan yrittäjiä on useita, tänä vuonna näyttävimmin ja laajimmin esillä oli Ifolor. Paitsi kuvakirjoja monenlaista muuta esinettä voi somistaa omilla valokuvilla.

Top Shotilla oli iso messuosasto, ja  hyvät tarjoukset toivat ostajia jonoksi asti. Nähtävästi Kuva&Kamera on Top Shotin heiniä, kun taas DigiExpossa Rajala ProShop on esillä näyttävästi.

Tulostimia ei ollut niin paljon esillä kuin viime vuonna, jolloin useampi tulostinvalmistaja – Epson ja Canon ainakin – tarjosi mahdollisuuden tulostaa omalta kortilta isojakin kuvia. Nyt oli paljon laadukkaita valokuvapapereita, mm. Epson, Hahnemuehle ja Canson.

Kamera-lehden osastolla oli hienoja valokuvia, muun muassa osa   Jarmo ”Yammu” Jauhiaisen taiteilijamuotokuvia näyttelystä An Finnish Legends (kuva alla), joka nähtiin viime syksynä Kamera-galleriassa.  Osastolla oli myös mahdollisuus saada maksutta ammattilaisten arvioita valokuvista, mutta nyt ei kuvia tullut mukaan.

Kameran lähikuvausominaisuuksia kokeilin pikkuisia muoviasetelmia kuvaamalla.

Samaan aikaa messuhallin alakerran Go-Expossa oli urheiluun liittyviä osastoja. Kävin kuvaamassa nuoria hurjapäitä, jotka hyppäsivät polkupyörillä korkeasta tornista hiekkakasaan (mikä mahtoi olla lajin nimi?), mutta laajakulmalla en ylettynyt kovin lähelle.

Ammattilaispäivään pääsi siis maksutta, mutta vielä on kaksi Digicamera.netin arvonnasta saamaani ilmaislippua jäljellä.  Sunnuntaina otan 70-200-millisen mukaan ja kokeilen, miten sen kanssa napataan pyörähyppykuvia läheltä.  Lähinnä kuitenkin sunnuntai kuluu yläkerrassa valokuvausluentoja kuunnellen. Eniten kiinnostavat Jussi Aallon luento Valokuvauksen ilo, Pekka Potkan luento Lightroom 4 uudet ominaisuudet ja valokuvaamo Klikin demo Elinchromin studiosalamista.

Laajasalon Valokuvaajien helmikuun kerhoillan kuva-aiheena oli paprika. Kuvia oli sähköisesti kahdeksalta jäseneltä, paperivedoksia kahdelta.

Omien kuvieni ottaminen jäi viime tinkaan: iltapäivästä kävin ostamassa kerhotarjottavat ja muutaman paprikan. Olisin halunnut ostaa kaikkia kuutta väriä: punainen, oranssi, keltainen, vihreä, valkoinen ja musta. Löysin vain neljää ensimmäistä. Alunperin ideana oli leikata parikasta olympiarenkaat, mutta värien ja ajankin puutteessa kuvasin ne kokonaisina.

Luonnonvaloa olisi ollut paremmin porraskäytävässä, mutta siinä ei olisi päässyt tarpeeksi etäälle kohteesta. Kuvasin sitten kuitenkin olohuoneessa parvekkeelle antavan ikkunan edessä, vaikka parvekkeen katto hieman pihisti valoa. Asetin paprikat mustalle ikkunapöydälle ja taustaksi mustan kankaan. En ehtinyt silittää kangasta, mutta eipä tuo haitannut, koska kangas jäi terävyysalueen ulkopuolelle. Paprikoitten varjon puolta avasin Ikean valkoisella kiiltävällä laatikon kannella. Muutamaa eri asetelmaa kokeilin, sitten kiireesti kuvat koneelle ja Lightroomin kautta pienemmäksi. Yhden kuvan muunsin mustavalkoiseksi, lisäsin kohinaa ja rajasin kahdella eri tavalla. Kamerana oli Canon 5D II ja objekstiivina Canon EF 70-200mm f/4L USM.

Viikonloppuna meillä oli maalla kuvienkatseluilta. Ennen oli tapana ruohonryömiäisten  – se on keskikesän puutarhajuhla tuttaville ja lähisuvulle –  yönä katsella ladon seinään ripustetulta kankaalta ystävämme Harrin vuoden aikana ottamia lintu- ja reissukuvia. Nyt talvipakkasella pysyttelimme visusti sisätiloissa alakerran telkkarihuoneessa. Isolta kankaalta katsoimme Harrin 500 diakuvan valikoiman, kuvat olivat mielenkiintoisia, olisi siinä toinen mokoma mennyt.

Katselimme myös Tommin ja minun vanhoja dioja. Pitääkin skannata muutama dia ainakin siskonmukuloitten lapsuuden kuvia.

Toki viikonlopussa oli myös progressiivista rockia. Ystävämme musiikkikriitikko Juha päästettiin irti esitelmöimään ja soittamaan progelevyjä ja -videoita.

Vasta sunnuntaina ehdin ulkoiluttaa uutta kameraani. Puutarhan perällä oli kaunista talvista lumen kuorruttamaa luontoa. Sisällä kokeilin kameran korkeaa ISO-herkkyyttä, joka jopa 6400:ssa oli vähemmän kohinaista kuin vanhan kameran ISO 1600.

Muutaman vuoden Canon EOS 400D:llä kuvattuani aloin kyllästyä sen kohinaan isoilla ISO-arvoilla. Joulukuun viimeisenä päivänä hain Sanomatalon Rajala Pro Shopista Canon EOS 5D Mark II -digijärkkärin. Hyvä tarjous oli alkanut jo Digi-Expossa, mutta silloin en vielä päässyt kukkaroni kanssa yhteisymmärrykseen. Pari kertaa kävin syksyn kuluessa Sanomatalon putiikissa kameraa kuolaamassa ja tykkäsin, kun myyjä sanoi reilusti tarjouksen kestävän vuoden loppuun, joten tiesin miten kauan on aikaa hiplata kukkaronnyörejä.

Joulun alla sain ikämittariin lukeman 65, ja sen myötä kukkaroni hieman lihoi äitini ja veroviraston myötävaikutuksella. Uskalsin siis nyt vuoden viimeisenä päivänä unelmani toteuttaa, vaikka tammikuun alusta olen eläkeläinen enkä tiedä, kuinka nopeasti eläkerahat alkavat juosta tilille; saattaa päivittäinen menu mennä kaurapuuro-hernekeitto -linjalle pitemmäksi aikaa, mutta hyviähän ne molemmat ovat. .

Kaurapuurosta sain aasinsillan rukiiseen: uusi kamera nimittäin on paljon edellistä painavampi, pitänee jostain hankkia ruista ranteeseen. Reissumiestä kehiin vaan..

Canon 400D tulee edelleen olemaan käytössäni, koska hyvässä valaistuksessa otetuissa kuvissa enpä juuri kuvan laadussa eroa huomaa. Dpreview.comin sivuilla voi vertailla ominaisuuksia rinnakkain. Suurin ero on kennon koko: täysikokoinen kenno kohisee huomattavasti vähemmän huonossa valossa, 400D kohisee rumasti jo ISO1600:lla. 5DMkII:ssa on myös videokuvaus ja liveview. Liveviewia eli ”takatelkkarista” katsoen tuskin normaalisti kuvaan, mutta ”tethered shooting” sillä onnistuu eli kuva suoraan kamerasta tietokoneen näytölle.  Isompi kuvakoko on hyvä, koska voi rajata kuvaa enemmän ja silti se on vielä vedostettavissa isokokoisena. Toisaalta kovalevyt – joitten hinnat nousivat Japanin tsunamin myötä – täyttyvät nopeammin, etenkin kun en osaa karsia kuvia. Videotakaan en paljon kuvaa, editoinnista kyllä tykkään. Ehkä nyt on kuitenkin videollakin käyttöä, kun lähiperheessä on pikkuihminen ja lisää tulossa.

Tavallisessa huonevalaistuksessa otettu kuva ISO1600:lla; 400D:llä tämä kohisisi rumasti, mutta 5DII pärjää ihan nätisti ilman Lightroomin kohinanpoistoakin.

Fotofinlandian palkinnot jaettiin Sanomatalon Mediatorilla 30.11.2011 klo 13. Finaaliin päässeistä elokuvaohjaaja Dome Karukoski valitsi voittajaksi Maija Tammen, jonka kuvasarja Bingo kertoi bingoa harrastavista ihmisistä. Yleisöäänestyksessä eniten ääniä sai Kaj Fagerströmin sarja ”Miten niin autio”.

Maija Tammi ”bingossa”.

Näyttelyalue heijastuu Sanomatalon lasiseinistä

Sanomatalon käytävässä oli esillä kuvia, joissa  jatkosodan Helsingin pommituskuviin oli yhdistelty kuvankäsittelyssä vastaava kohde nykyaikana.

Kävin valokuvaseurani näyttelyryhmän kanssa tutkailemassa Laterna Magican tiloja. Kirjagalleriassa, jonne seuramme näyttely tulee alkuvuodesta 2012, oli meneillään Matti Saanion hieno näyttely.

Aimo Katajamäen teoksessa Larves libres on elävän oloisia ötököitä, joitten kuvaamiseen ei tarvinnut makro-objektiivia.

Kirjantuoksuisessa Laterna Magicassa voisi viettää koko päivän, mutta tällä kertaa suuntasimme galleriasta Pohjoisrannan kautta Antin autolle ja jatkoimme Hakaniemen halliin miettimään näyttelyn alkuvalmisteluja.  Sää oli syksyisen harmaa, mutta pakko oli Pohjoisrannassa pysähtyä ihailemaan veneitä ja muutama kuvakin näpätä.

Yhdet portaat huvin vuoksi ei minnekään…

DigiExpo on täällä jälleen, mitäpä syksy olisi ilman sitä. Sain ilmaislipun Rajala Pro Shopilta ammattilaispäivään, joka oli perjantaina klo 9 – 12, ja nipin napin ehdin ajoissa sisään. Yleensä digimessuilla aikani on kulunut osastoja kierrellessä, mutta nyt kerrankin päätin kuunnella luentoja.

Seuraamani messuohjelma:

Wacom: Piirtopöytä valokuvaajan työkaluna – Seilo Ristimäki

Olen harkinnut piirtopöydän ostoa, mutta en ole vakuuttunut, että se on oikea laite juuri minulle. Tarpeeni olisi lähinnä Photoshopin syväyksissä, mutta muussa käytössä edelleen suosin hiirtä. En myöskään käytä pikanäppäimiä. Olen joskus ostanut halpispiirtopöydän, ja sillä työskentely oli tönkköä. Wacomit ovat ammattilaisten  laadukkaita pöytiä, mutta harrastelijapiirtäjälle jäänee vähälle käytölle.

Hassua että tämäkin herra on ollut minulle töistään tuttu nimi jo vuosia, mutta vasta nyt näin miehen nimen takana.

Seilo Ristimäki

Digikuvaus tänään ja tulevaisuudessa – Petteri Järvinen

Tietokone- ja muitten digivehkeiden tuntija Petteri Järvinen on jo yli kaksikymmentä vuotta puhunut suomalaisille uudesta tekniikasta kansantajuisesti. Luennossaan Järvinen esitti ideoita, joita alan valmistajien kannattaisi napata tuotteisiinsa.

Pekka Potka ja Petteri Järvinen

Rajala Pro Shop: Lightroom 3 -ohjelma –  Pekka Potka

Pekka Potka astui lavalle Järvisen jälkeen. Siinä missä Järvinen suosii luomukuvaamista eli kuva käsittelemättömänä suoraan kamerasta näytölle tai tulostukseen, Pekka Potka kannattaa kuvankäsittelyä. Hänen aiheenaan olikin Lightroom 3 -ohjelma, joka on digiajan vastine filmiajan pimiölle.  Tämä oli päivän tärkein luento, koska olen tällä viikolla saanut käyttööni viimein Lightroomin.

Rajala Pro Shop: Canon DPP -ohjelma – Pekka Potka

Potka jatkoi pienen tauon jälkeen esittelemällä Canonin kameroitten mukana tulevan kuvankäsittelyohjelman, jossa samoja ominaisuuksia kuin Lightroomissa, mutta paljon karsitumpi, siinä ei ole esim. arkistointia.

Rajala Pro Shop: Perussäädöistä luovaan kuvaukseen – Pekka Punkari

Jätin väliin muistikorttiluennon ja kun palasin kierrokselta, oli Punkari jo ehtinyt lähes loppuun. Pitänee ottaa ohjelmaan sunnuntaina. Muutaman kuvan ehdin sasda.

Pekka Punkari

Lastolite: Studio photography –  Mark Cleghorn

Mark Cleghorn esitteli, miten studiovaloilla otetaan kuvia. Mallina hänellä oli viehättävä  balettitanssijaneito. Kuvattavaksi saapui myös kaksi sarvipäistä pirua, jotka heiluttelivat valomiekkoja.

Mark Cleghorn

Epson: Face – to – Face –  Gary Wornell

Gary Wornellin malleina oli yleisön joukosta kuvattavaksi uskaltautuneita. Wornell kuvausta valmistellessaan jutteli mallin kanssa saaden tämän rentoutumaan. Kuvat tulostettiin Epsonin tulostimella.

Gary Wornell

Eizo: The digital darkroom –  Anders Jönsson

Anders Jönsson kertoi,  että silmiin ei ole luottamista väriasioissa, ja siksi näytön kalibrointi on tärkeää.  Pitkänhuiskea pyöreärillinen ponihäntähemmo Jönsson  sai yleisön käytännön esimerkein vakuuttuneeksi asiastaan. Onneksi valokuvaseuralle on jo hankittu kalibraattori, ja sain sen ensimmäisenä käyttööni.

Anders Jönsson

Rajala Pro Shop: Kuvakirja -kurssi – Pekka Potka

Rajalan kuvakirjaohjelma näytti olevan sama kuin Kuvat kirjaksi -ohjelmapohja, jolla olen tehnyt yhden kuvakirjan.  Sain Potkalta hyvän ohjeen, millä arvoilla kuva kannattaa exportata Lightroomista kuvakirjaan, jotta tulos olisi paras mahdollinen.

Pitäisikin ostaa Rajalasta muutama 19€ kuvakirjatarjous, kun vain ehtisi etsiä niihin kuvat vaaditussa ajassa eli 10.12. mennessä.

Olympus: PEN – Pekka Potka

Suomen tunnetuimpiin ja palkituimpiin valokuvaajiin kuuluva Pekka Potka on juuri nyt Fotofinlanfia-ehdokkaana ja semifinaalissa hänellä oli kaksikin sarjaa ehdolla. Vertaillessaan tasokkaan järjestelmäkameran ja Olympus PEN -kameran samoissa olosuhteissa samoilla arvoilla otettuja kuvia Potka ei huomannut silminnähtävää eroa. Hän vaihtoi matkakamerakseen siis kevyen lähes pokkarimaisen Olympus PENin. Saimme nähdä maailmanmatkoilla otettuja kuvia. Potka paljasti, että hänellä on omituinen perversio, nimittäin polkupyörien kuvaaminen.  Sama perversio on minullakin ;-)  Ja muitakin aihemieltymyksiä näköjään jaamme, osaisinpa vain ottaa ne haltuun yhtä hyvin.