VALOKUVAUSKONEENKULJETTAJA

Vuoden luontokuva 2011 -tapahtuma järjestettiin Finlandia-talossa 16.10.2011. Olin Laajasalon Valokuvaajien talkooporukan kanssa pystyttämässä näyttelyä aamulla klo 7-12 ja purkamassa gaala-illan jälkeen klo 21-22.  Päivällä seurasimme valokuvaesityksiä ja gaala-illassa palkintojenjakoa.

Kuvia kilpailuun oli lähetetty kaikkiaan 11466, joista semifinaaliin pääsi 750 kuvaa eli laskujeni mukaan noin 6,5%.   Semifinalistit julkistettiin heinäkuun alkupuolella, ja ilokseni huomasin päässeeni mukaan Kasvit-sarjassa kuvalla nimeltä ”Torvet”. Myöhemmin semifinalisteista valittiin kahdeksan sarjavoittajaa, joista yleisö valitsi oman suosikkinsa nettiäänestyksellä. Vuoden luontokuva 2011 -gaalaillassa voittajaksi julkistettiin Kai ”Kafa” Fagerström, salolainen luontokuvaaja, jonka voittoisa kuva  ”Kettu” oli pelkistetty muotokuva kaunisturkkisesta ketusta.

Esiintyjistä mielenkiintoisimpia olivat unkarilainen Bence Máté ja norjalainen Kai Jensen sekä  Hannu Hautala, 70-vuotias Suomen luontokuvauksen Grand Old Man, joka toi terveiset Kuusamosta.

Otin tapahtumasta kuvia vanhalla pokkarilla, ja sen korkeat ISO-arvot tekevät pahaa kohinaa. Mutta tulipahan muistoksi dokumentoiduksi tapahtumaa.

Näyttelyvieras tutkii Vuoden luontokuva 2011 -voittoteosta "Kettu", jonka kuvaaja on salolainen Kai Fagerstöm

Veikko Neuvosen haastattelussa Hannu Hautala

Hmm.. niin.. mites se kaikki nyt alkoikaan.

Vuoden Luontokuva 2011 -pääpalkinnon ojensi Tasavallan presidentti Tarja Halonen, joka puolisonsa tohtori Pentti Arajärven kanssa oli Gaala-illan kunniavieraana.

Presidentti katselee kun voittajakaartia kuvataan

Nuoret 1994-2003 -sarjan voittaja Liina Heikkinen

Vuosi pari sitten presidentti Halonen palkintojenjakotilaisuudessa huudahti ”Missä ovat naiskuvaajat!?”  Nyt saamme olla iloisia nousevasta naisenergiasta, kun 8-vuotias kouvolalaistyttönen Liina Heikkinen otti hienolla joutsenen kuvallaan paikkansa raavaitten mieskuvaajien rinnalla. Mielenkiintoista seurata, milloin Liina nappaa pääpotin..

Nuoret 1994 - 2003 -sarjan voittaja "Jättäkää rauhaan", Liina Heikkinen"

Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n puheenjohtaja Esa Mälkönen esitteli presidentin seurueelle valokuvia

Esa Mälkönen ja tohtori Pentti Arajärvi kuuntelevat keskittyneesti presidentin kommentointia

Presidentti Halonen on itsekin innokas valokuvaaja, ja viime vuonna hänen Galapagos-saarilla ottamiaan kuvia oli esillä luontokuvamessuilla

Presidentti Halonen seurueineen tutustui myös muuhun messutarjontaan

Väliajalla voi nauttia kauniin suolapalan - suolainen oli myös hinta...

Kirjallisuudessa valinnanvaraa ja -vaikeutta..

Järeitä "tykkejä" Rajala Pro Shopin osastolla

Hankkisiko piiloteltan..

Epsonin tulostin puskee ulos taattua laatua

Suomen Valokuvahistoriallinen Yhdistys ry:n perinteinen Wanhat Kamerat – tapahtuma järjestettiin Mäntsälän Seurojentalolla lauantaina 17.9.2011.  Vanhoja kameroita keräävän ystäväni Karin kanssa ajoimme Mäntsälään heti aamusta, ja paikka oli jo lähes täynnä myyjiä ja asiakkaita. Ostin yhden kirjan vitosella, Kari yritti löytää etsinkuilua kameraansa, mutta tällä kertaa ei löytynyt ihan prikulleen sopivaa.

Vanhoihin kinofilmi-Canon FT QL ja FTb QL -kameroihini hankkinen ensi vuonna samasta tapahtumasta pari objektiivia, jotta pääsen taas filmikuvaamisen pariin nostalgoimaan. Canonin vanhan 50-millisen (himmentimen lehdyköitten?) öljyt ovat kuivahtaneet ja Tamronin 70-210 zoomiin lienee kasvanut sisälle sienirihmastoa tms.

Oli mukava rupatella samanmielisten kanssa ja ihailla vanhoja kunnon oikeita kameroita, jotka kestävät isältä pojalle ja pojanpojalle. Ja kun vanhoista filmikameroista oli kyse, kuvat ovat tietenkin rakeisia mustavalkoisia – tosin, häpeällistä kyllä, digikameralla näppäiltyjä ;)

Huomaa tämän kameraa esittelevän herran hieno kamerakuvioinen solmio!

Helsingin   Santahaminassa oli perinteinen  Miljazz 2011 torstaina 16.6.2011 klo 18 alkaen. Lahti, Mikkeli ja Hämeenlinna olivat omansa jo pitäneet, monessa paikassa vielä tulossa kesän mittaan.

Mitä lähempänä asuu, sitä varmimmin myöhästyy – niin kävi nytkin; Savon Sotilassoittokunnan Big Bandin ja solisti Antti Rissasen esiintymisen menetin. Saapuessani Sandikseen Jiri Nikkinen Kaartin Kombon kanssa oli jo ehtinyt vetää monta Beatles-biisiä. Ehdin sentään muutaman kuulla. Puolustusvoimien Varusmiessoittokunta sai kansan tossuun vipinää, siinä oli showta, siinä oli  menoa eikä meininkiä.  Solistina oli Suurlähettiläiden Jussu Pöyhönen.

Pitkällä telellä kuvatessani oli pakko pitää valotusaika 1/500 sekunnissa, joten korkea ISO-arvo aiheutti pahasti kohinaa kuviin. Ei myöskään kokeilussa oleva Photo Director -ohjelma anna hyvää jälkeä. No, onpahan kuvia muistoksi.

Jiri Nikkinen ja Beatles-biisit

Puolustusvoimien Varusmiessoittokunta vauhdissa

Jussu Pöyhönen odottelee lauteille hyppäämistä

Jussu Pöyhönen ja Puolustusvoimien Varusmiessoittokunta sai yleisöön liikettä

Nuori mies oli fiksu kun ymmärsi suojella korviaan kaiuttimen lähellä

Lätyt olivat rapeita ja maukkaita, kuten aina

Makkara Connecting People

Leppoisista ilmeistä päätellen sotilaspoliiseilla mukava komennus..

Sateita ei tullutkaan, vaikka säätiedot niin uhkasivat. Hyttysiä, noita inhoja kesänpilaajia,  sen sijaan riitti.

Helsinki-päivää vietetään kesäkuun 12. päivä, joka osui tänä vuonna sunnuntaille. Edellisenä iltapäivänä olin ollut helteessä kuvaamassa kolmatta tuntia sambakarnevaaleja, mutta väsymyksestäni huolimatta lähdin katsomaan Pohjoisrannan edustan Halkolaiturille vanhoja puulaivoja ja Helsingin Automobiiliklubin autoja.

Näpsin muutaman yleiskuvan, mutta eniten minua kiinnostaa  pienet yksityiskohdat. Kuva voi olla niin läheltä, ettei se enää esitä mitään; minulle riittää että kuvassa on värien ja muotojen rytmiä. Laivojen kyljistä otetut kuvat näyttävät kovin karkkisilta, mutta kyllä ne värit todellisuudessa olivat juuri noin voimakkaita.

Sambakarnevaali järjestäytyi perinteiseen tapaan Senaatintorilla 11.6.2011 klo 12 – 15  ja lähti kulkueena Pohjois-Esplanadia pitkin, jolta  kääntyi  Mannerheimintielle kohti Aleksanterinkatua.

Olin kuvaamassa Mannerheimintien keskellä olevalla jalankulkukorokkeella Stockmannin kulmalla. Lähes koko ajan käytin 70-200 -zoomia,  ja koska en seissyt ihan eturivissä, saatoin kuvausinnossani huidella edessäni seisovia zoomilla päähän kameraa kääntäessäni. Sori kaikille mahdollisesti ruhjotuille..

Oli tarkoitus mennä kuvaamaan jo torille, jossa olisi voinut pyytää tanssijoita poseeramaan. Tuolla toisten olkapäitten yli kuvastessa tuli luvattoman paljon väärintarkennuksia. Helle oli melkoinen, ei vesipulloa mukana, ja yli kahden tunnin kameran ja zoomin kannattelu vapisutti alleja.. Toivon hartaasti joskus saavani täyskennoisen kameran, mutta jos jo tällä rupukannonillani lihakseni menevät hapoille, kuinka ihmeessä jaksaisin painavammalla. Vaikka turha taitaa painavan pelin pelko olla, kun kukkaronikin on kroonisesti heikossa hapessa..

Myös lapsia oli kulkueessa. Vaikka karnevaalissa oli loistavan värikkäitä ja isoja strutsinsulkia, tämä herttainen tyttönen kumartui poimimaan kadulta nukkavierun lokinsulan.

Sambakarnevaali suo myös miehille mahdollisuuden koristautua. Niin ja tarvitaanhan silmäniloa myös naispuolisille katsojille.

Koko sambakuvasarja täällä (tulossa).

Roihuvuoren kirsikankukkajuhlaa hanamia suosi erinomainen sää, aurinko paistoi koko päivän, silti vielä tuulessa tuntui keväistä kirpeyttä.

Kirsikan kukinta-aika oli jo lopuillaan, mutta muu ohjelma kokosi piknikseurueita vesitornin juurelle Kirsikkapuistoon.

Teltoissa voi tutustua mm. ikebanaan, origamiin, japanilaisen kirjoitukseen ja tietenkin japanilaisiin herkkuihin.

Noitten ensimmäisten yleiskuvien ottamisen jälkeisille valokuville kävi köpelösti, pahus sentään. Tapasin puolitutun rouvan, ja hänen miehensä kertoi harkitsevansa järjestelmäkameran ostoa. Hän halusi hieman tutustua Canonin valikoihin sillä aikaa kun kävin jonottamassa syötävää. Olen niin tuhannesti itselleni painottanut, että aina pitää tarkistaa asetukset, etenkin jos kamera on ollut muilla. Enpä muistanut, vaan aloin napsia kuvia kun ohjelma alkoi.

Kotona näin heti, että kuvissa on jokin systemaattinen virhe: ylivalottuneita ja puhkipalaneita, kaikissa sinertävä sävy. Vähennän aina voimakkaassa auringossa kontrastia pykälän pari, ja kokemukseni mukaan valkotasapaino tulee paras automaatilla.  Exif-tiedot näyttivät, että muutamaa alun yleiskuvaa lukuun ottamatta kontrasti olikin saman verran plussalla kuin ennen miinuksella ja valkotasapaino oli loisteputkivalolla!!! Se samperin näpelöijä! Oma vikani kuitenkin, kun en tarkistanut asetuksia. No, on väärät asetukset joskus jääneet omilta jäljiltäkin.

Harvoin kuvaan RAW:ta, joten aika moni muuten kohtalaisen onnistunut jpg-kuva ei ollut millään Photoshopin namikalla pelastettavissa. Lightroomilla olisi voinut paremmin säätää pahat kohdat, mutta sen kokeiluversio ehti loppua viime viikolla. Tässä nyt kuitenkin muutama kuva muistoksi vähiten vahingoittuneista.

Hanamissa oli useita tanssiesityksiä. Käsien liikkeillä ilmaistaan paljon japanilaisissa tansseissa.

Budo on yhteisnimitys japanilaisille itsepuolustus- ja taistelulajeille, ja Hanamissa sai seurata muutamia esityksiä.

Kendo on moderni budolaji. Helsingin kendoseura Ki-Ken-Tai-Icchin miekkailunäytöksessä oli sekä vauhtia että visuaalisuutta.

Myös kamppalijoitten oma habitus oli persoonallinen.

Lapset saivat tutustua kamppailuvarusteisiin, ehkäpä joku sai harrastuskipinän.

Hanami on siitä mukava tapahtuma, että lapsia on paljon. Tässä pikkumies seuraa keskittyneesti esiintyjiä.

Yleisön joukossa kohtasi mielenkiintoisia japanilaiseen kulttuuriin (manga ja anime?) liittyviä ulkoasuja.

Origamikojussa sai opastusta  paperintaittelutaiteeseen.

Paperitaittelu vaatii näppäriä sormia.

Ikebana eli kukkienasettelutaide oli tänä vuonna pinkki-teemainen. Varsinkin valkoisiin kukkiin yhdistettynä pinkit kukat hehkuivat. Tosin hieman kukkien värejä söi kirkkaankeltainen teltta ja siitä heijastuva valo.

Vaikka ikebana on hyvin vanha taidelaji, se ei ole jämähtänyt menneisyyteen: eräässä asetelmassa kukka-astian päällyksenä oli pinkki nahkalaukku, ja toisessa asetelmassa oksaa koristi cd-levy!

Japanilaisen koto-soittimen viehättävä ääni kantautui nurmikolle, mutta en ehtinyt etsiä äänen lähdettä.

Niin nopeasti aika vierähti, että ohi suun – tai siis kameran.. – meni teetaide, mutta viime vuoden kuvia voi katsoa Hanami 2010 -postauksesta.

MILjazz 2010 Santahaminan sotilassaarella ilostutti jälleen musiikin ystäviä perjantai-iltana 18.6.2010.  Maanpuolustuskorkeakoulun kampukselle oli saapunut yleisöä runsaasti, ja erittäin lämmin ja aurinkoinen sää suosi puistokonserttia.

Savon Sotilassoittokunnan Big band soitti solistinaan Eero Koivistoinen, yksi tunnetuimmista jazzmiehistämme.  Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnan solisteina lauloivat Osmo Ikonen & Sami Saari. Kaartin Combo esiintyi solistinaan Hanna Pakarinen, joka voitti  Suomen ensimmäisen Idols-kilpailun.  Taisi olla ensimmäinen MILjazz-artisti, jolta nuoriso kävi pyytämässä nimikirjoituksia.

MILjazzin hieno selkeä juliste

Savon Sotilassoittokunnan Big Band musisoi ja yleisöä piha täynnä

Eero Koivistoinen, Suomen eturivin jazzmiehiä

Kaartin Combo

Hanna Pakarinen Kaartin Combon solistina

Hanna Pakarinen, vahvasti eläytyvä laulaja

Hojo, hojo! Intohimoinen maaseutuelämän puolustaja kirjailija Heikki Turunen on lähtenyt simpauttelemmaan piäkaapuntiin

Liikkuvan sotilaskodin munkki & kahvi tekivät kauppansa

Kielekkeiset valtioliput liehuivat leppeässä kesätuulessa

Maanpuolustuskorkeakoulun kampusalueella Helsingin Santahaminassa oli perjantaina 28. 8. 2009 klo 18  Miljazz 2009 -musiikkitapahtuma. Savon Sotilassoittokunnan Big Band soitti mm. Miles Davisia, ja  Kaartin soittokunta loihti ilmoille dixielandia. Puolustusvoimien Varusmiessoittokunta viihdytti melkoisella showlla, ja solistina kuultiin jä nähtiin Veeti Kallio.

Miljazz 2009 aloitti Sanhaminan sotilassaaren 200-vuotisjuhlat, jotka jatkuvat lukuisina kansalaistapahtumina mm. ratsastus- ja hevosurheilutapahtumana.

Herttoniemestä pääsi suoraan Sandikseen bussikuljetuksilla, mutta koska kotoani on matkaa vain kolme pysäkin väliä, menin tietenkin kävellen mennen tullen. Samalla sain ihailla Hevossalmen maisemia ja purjeveneliikennettä..

Miljazz on pyörähtänyt käyntiin 14:nnen kerran kauniissa säässä

Alussa vielä tyhjää nurmikkoa penkkien ja rakennuksen porrastasanteen välillä

Väliajalla torvimusiikkia yleisön joukossa

Pienemmät innostuivat pituushyppypaikan hiekasta

Varusmiessoittokunnan keikalla voi nähdä myös kuperkeikan.. aika velikultia..

Veeti Kallio tarttui mikkiin..

Yleisö valokuvasi ahkerasti showbändiä

Ilta pimeni mutta Veeti vain innostui lisää kuten yleisökin

Olin aiemmin käynyt Santahaminassa opastetulla  kasviretkellä ja tutustumassa valantekopäivänä armeijan toimintaan. Olin yllättynyt, kun Miljazzeissa ei tarvinnutkaan istua penkeissä selkä sotilaallisen suorana ja ilme perusasennossa. Tapahtuma oli vapaamuotoinen niin kuin missä muualla tahansa puistokonsertissa. Tosin oli odotettavissakin, ettei tuonne rettelöporukat saavu. Anniskelua oli, mutta oluset osattiin nauttia asiallisesti seurustelun ja musiikin kuuntelun lomassa. Kerrankin suuri yleisötilaisuus, jossa ei tarvinnut väistellä lasinsirpaleita eikä harmitella maahan heitettyjä roskia sen paremmin jazz-alueella kuin teiden varsilla!

Vuonna 2008 esiintyivät mm. Yhdysvalloissa syntynyt Barbara Hendricks ja malilainen Mamani Keita. Hendricks on maailmankuulu oopperatähti, joka laulaa myös muuta musiikkia. Hänen väkevästi esittämänsä Strange Fruit, joka kertoo Yhdysvaltain etelävaltioissa tapahtuneista lynkkauksista,  sai kyynelet silmiin ja kylmät väreet selkäpiihin.

Barbara Hendricks

Mamani Keita