VALOKUVAUSKONEENKULJETTAJA

Vappuaamun ilma oli niin kaunis, että pitihän sitä kopata kaveri ja kamera kainaloon ja kaupungille. Olimme sen verran myöhään liikkeellä, että toisenkin tovin jouduimme etsimään autolle paikkaa. Ihan keskustasta oli turha edes kuvitella löytävänsä vapaata tilaa, mutta onneksi edes kaupunginteatterin taakse pääsimme pujahtamaan.

Vasemmisto suuntasi marssinsa Hakaniementorille, mutta torilta pois päin näkyi marssivan pienempi kulkue, joka kantoi työkaluja repsottavareunaisessa punalipussaan. Repsottaako aate?

Hakaniementorille saapuessamme marssit oli jo marssittu, ja väki käyskenteli torilla kojujen vappukoristeita ja -palloja ostellen. Lapsuuteni perinteisiä palloja ei näkynyt myynnissä, nykyaikaa ovat värikkäät foliopallot, joissa tutut satuhahmot kilpailevat suosiosta: Angry Birds yrittää rutistaa kulmiaan kilpaa Pikku-Myyn kanssa ja Muumipeikot ja Nalle Puhit haluavat halittaviksi…

Tuuli viuhutti pallokimppua ja välillä pallomyyjän piti selvitellä pasmojaan.

Kesken parhaimman vappuvilinän pompputeltta lässähti kasaan – symboloiko jotenkin vasemmistoaatteen tilaa..?

Nou hätä: roudarinteippiä pätkä ja pompputeltta on taas pystyssä!

Ollaan jo iltapäivässä ja huikkoo jo hiukan: suolaista alle.  Kas muikkua, olkaapa hyvä!

..ja sitten suut makiaksi..

..ja siemaisu palanpainiketta – vapulle kippis!

Parasta vapussa on se, että suomalaiset rohkenevat edes kerran vuodessa hieman irrotella hauskoilla habituksilla: hatuilla, vaatteilla, kampauksilla. Valokuvaajalle Hakaniementori on paljon suurempi mielikuvituksen aarreaitta kuin Kaivopuiston kuivat perperi (berberi/Burberry)&valkolakki -wappu-uniformut.

Puheet eivät meitä kiinnostaneet – niitäkin kai oli? – mutta Pelle Miljoona bändeineen sai jalan vipattamaan.

Toreilla vapputohina jatkui. Aurinkoisissa puistoissa pikkukansalaiset eivät vapuista piitanneet, mutta  liukumäki ruletti.

Kansallista veteraanipäivää vietettiin 27. huhtikuuta, ja Hietaniemen hautausmaan sankari- ja veteraanihaudat lainehtivat kukkamerenä. Isoimmat seppeleet oli laskettu  Hietaniemen Sankariristille ja marsalkka Mannerheimin hautamuistomerkille.

Helsingin puistoissa kevään kukkaloisto on parhaimmillaan – keltaista, sinistä, siniviolettia, valkoista; punainen ei taida juurikaan olla kevätkukkien väri.  Suosikkikukkani krookus lienee kukintansa jo päättänyt.

Hakaniemessä Miinä Äkkijyrkän lehmäveistosten juurella narsissien meri loisti kilpaa lehmien peltikylkien kanssa.

Hakaniemessä viraston puistossa herkkiä sinisiä kevään tuojia.

Kohina – koskimelonta ry:n järjestämä perinteinen Ice Break -koskimelontatapahtuma Vanhankaupunginkoskella on kevään odotettuja kuvauskohteita: väriä ja vauhtia ei puutu. Sää oli kauniin aurinkoinen, mutta silti kaksi villapuseroa ei ollut liikaa. Kynsikkäät olisivat hyvät, koska kameran kylmyys siirtyy käsiin.

Ensimmäiset kilpailut käytiin joen itähaarassa, tässä kilpailijoita odottamassa veteen laskeutumista.

Kilapussa oli osanottajia sekä Suomesta että ulkomailta. Vanhankaupunginkoski pauhasi tänä vuonna erittäin runsasvetisenä.

Länsihaaran palkintojenjaossa iloisia ilmeitä ja vilkutus yleisölle.

Väliajalla nautittiin kojujen antimista ja siirryttiin joen toiseen haaraan.

Kosken länsihaarassa laskettiin kuusimetrisestä putouksesta. En päässyt parhaalle paikalle saadakseni kuvia putouskohdasta. Mutta taitoa vaati lasku koko matkalla.

Kajakkikolareitakin nähtiin.

Värikkäät kanootit ja kajakit kiinnostivat kaikenikäisiä. Tämä pikkuinen ehkä on parinkymmenen vuoden kuluttua itsekin laskemassa kosken kuohuissa…

Tiedonhaluiset tutkivat, miltä sisällä näyttää..

Myös karvaturrit katselivat hyörinää ja pyörinää..

Eräitä jo hieman raitis ilma ramaisi..

Laajasalon valokuvaajien ryhmä matkasi Kouvolaan liiton vuosinäyttelyn avajaisiin. Lähdimme aamulla hyvissä ajoin, jotta ehdimme koukata Kotkan kautta ja tutustua Merikeskus Vellamoon.

Vuonna 2008 valmistunut arkkitehti professori Ilmari Lahdelman suunnittelema keskus on näyttävää rakennustaidetta, jossa merellisyys saatu hienosti talon henkeen; tyylikäs komea moderni rakennus, muttei millään tavalla pröystäilevän pramea. Teräviä kulmia ja pyöreitä muotoja rinnakkain kuvaamaan meren monimuotoisuutta, sen kovaa armottomutta ja toisaalta pehmeän keinuvaa rytmiä.

Vellamon interiööreissä ulkoa tuleva valo heijastuu kauniisti ja kattovalaisimien jonot ja ryhmät  ovat kuin tähtikuvioita öisen meren yllä.

Harmi ettei aikataulumme sallinut tutustumista näyttelyihin, koska emme halunneet vain kiireellä juosta niitä läpi.  Aulan ikkuna paljasti, että nautittava nähtävää on silmän täydeltä.

Lisää kuvia Merikeskus Vellamosta täällä.

Piti käymäni kuvaamassa  Vanhankaupunginkosken jäitten lähtöä jo muutama viikko sitten, mutta myöhästyin –  taas kerran…  Tostaina oli Arabiassa Mediakeskus Lumeessa valokuvatutkimuskonferenssi, jonka yleisöluentoa odotellessani vietin pari tuntia raikkaassa kevätsäässä kosken seutua kuvaillen. Pauhu oli mahtava, kun suuret vesimassat vyöryivät koskea alas. Sää oli kostean sumuinen ja päivä pilvinen, joskin ajoittain taivas hieman sinersi.

Kokeilin samaa kohdetta usealla eri valotusajalla. Jotenkin vain en tykkää kovin pitkistä valotusajoista, koska vesi menee liian piimämäiseksi. Olisi myös pitänyt pitkille ajoille olla mukana teline, ettei liikettä tule muuhun kuin veteen.

Pikkukenkä ei ollut tuolla ihan paras mahdollinen jalkine..

Rakastavaisten lukkoja  näkyy jo Helsingissäkin muutamassa sillassa. Lukkovillitys lienee alkanut  Prahassa Vltava-joen sivuhaaran ylittävällä  Pirunpuron Rakastavaisten sillalla. Vanhankaupunginkosken silta on kaunis ja romanttinen miljöö.

Kalastajat ovat saapuneet kosken partaalle kokeilemaan Ahdin suosiollisuutta.

Puiston kukkien mielestä kevät oli jo siinä vaiheessa, että lumen valkoisuuden voi korvata herkillä valkoisilla helmimäisillä kukilla.

Kaapelitehtaalla Valokuvataiteen museossa ja Ornamon näyttelyssä käynnin yhteydessä kuvasin muutakin silmään tarttuvaa. Vanhassa tehdasmiljöössä riittää rosoista kauneutta.

Näillä ei ole taidettu toviin ajella.. voi pyörä parkoja..

Tämä menopeli on säästynyt lumen hyökkäykseltä, se lienee aktiivikäytössä..

Minulla on penkkiaddiktio, etenkin punainen penkki vanhassa miljöössä joutuu aina kuvatuksi.

Kierreportaissa on eri suuntaisten viivojen rytmiä.

Kaapelitehtaan Puristamon elämää nähneessä betonisessa lakatussa lattiassa on monenlaista abstraktia kuviota.

Yksinäinen luminen penkki odottaa kesää. Vasemmanpuoleinen valo paloi puhki, ja jpg-kuvasta en sitä saanut paremmaksi Lightroomissa.

Tehtaanpiippu tuprutteli valkoista savua yönmustaa taivasta vasten.  ISO 6400 on vielä suhtkoht siedettävää, muttei kaunista.

Tässä kokeilin nostaa herkkyyden tappiin, mutta kyllä ISO 25600 kohisee jo aika rumasti.

Keskustassa ennen metroon laskeutumista poikettiin vielä yhdellä rautatieaseman toisen kerroksen ravintolassa. Ikkunapöydistä on hieno näköala Rautatientorille, jossa bussit odottavat matkustajiaan ja vastapäiset talojen ikkunoista ja katulyhdyistä ja luistelukentältä lankeava valo luo tunnelmaa.

Helsingissä Lasipalatsin aukiolla vietettiin Helsingin ja Pekingin isännöimää kiinalaista uuttavuotta sunnuntaina 22.1.2012.

Kiinalaisen horoskoopin mukaan nyt alkaa lohikäärmeen vuosi, joten ohjelmassa olikin värikkäitä lohikäärme- ja leijonatansseja ja jäälohikäärme. Esiintymislavalla saatiin ihailla myös taikuria ja tanssiesityksiä.

Aukiolla oli useita Kiinaan liittyviä kojuja, jotka myivät kiinalaista taidetta ja käsityötä tai esittelivät toimintaansa. Useassa kojussa oli tarjolla kiinalaista ruokaa, joitten tuoksu houkutteli kirpeässä pakkassäässä; harmi etten ollut ottanut mukaan lainkaan käteistä, jäi herkut nauttimatta.

Lasipalatsin aukio oli koristeltu isoin punaisin pallolyhdyin ja rakennuksiin heijastui punaista valohehkua.

Apua, lohikäärme on hotkaissut miehen..!

Suomen kiinalaisen lääketieteen liiton (SKILL) kojun havaintonukessa satoja tärkeitä kehon pisteitä.

Ujohymyinen pandahattunainen myi kojussaan taide-esineitä.

Jäätaiteilija Anssi Kuosa veisti tapahtuman teemaan sopivan ison lohikäärmeen, joka illan pimetessä valaisimien loisteessa hehkui punaisena.  Lopuksi lohikäärme sai pyrstönsä päälle vielä ohutsiipisen keijukaisen.

Lauantaina oli kaksi mielenkiintoista tapahtumaa: Sanomatalon Mediatorilla valokuvaamiseen liittyviä luentoja ja esiintyjiä, ja Suomenlinnassa avattiin joulutapahtuma runsaine ohjelmineen. Pääsin lähtemään vasta iltapäivällä, joten menin suoraan Suomenlinnaan, koska halusin nähdä Juha Halmun valokuvanäyttelyn. Ehdin viime minuuteilla Suomenlinnan kirjastoon ennen näyttelyn purkua. Juhalla oli uusia mielenkiintoisia, arvoituksellisia valokuvia.

Lauttarannassa saapujaa tervehtivät isot öljypadat.  Kostealle kiveykselle oli pakko vetää kyljelleen, että sai samaan kuvaan sekä tulen että Helsingin horisontin. Tulenlieskojen lämpöväreilyn läpi Tuomiokirkko näytti kangastukselta.

Sää oli mitä kaunein, viime päivien myrskytuuli piti vapaapäivää. Olin ottanut isompaa kuvauskierrosta varten kolme objektiivia mukaan, mutta totesin ettei kannata lähteä pitemmälle saareen etsimään joulutapahtumia, koska aurinko oli kohtsillään laskemassa eikä telinettä tullut mukaan.

Ilokseni lauttarannassa oli Helsingin Wanhaa Waruswäkeä aseineen ja pronssikanuunoineen lauttaa odottamassa, joten sain muutaman kuvan komeista herroista kiiltävänappisissa univormuissaan ja kolmikolkkahatuissaan.  Helsingin Wanha Waruswäci ia Caupungin Hywät Asuckat r.y. -yhdistyksestä oli joulutapahtumassa mukana myös muita 1700-luvun keskivaiheen asuihin pukeutuneita, mutta harmikseni en heitä ehtinyt kamerallani tavoittaa.

Uusitussa Kämp Galleriassa oli 22. syyskuuta 2011 Fashion Fusion kanta-asiakasilta. Liikkeissä oli hyviä tarjouksia, ja viulu-kitara -duon säestyksellä sai nauttia pienistä suupaloista kuohuviinin kera.  Tapahtumia oli kolmessa kerroksessa ja ylimmän kerroksen vaihtuvaväriset valot loivat tunnelmaa.

Suosikkiliikkeeni Kapteenska oli saanut lisää tilaa, ja nyt oli mukava sovitella englantilaisia laadukkaita country-tyyppisiä vaatteita. Parhaat merkit ovat Barbour ja Aigle, jotka sopivat mainiosti Suomenkin kosteaan ja koleaan syyssäähän.